Nimeä tai muita merkintöjä ei vielä ole. Saattaa mennä jossain vaiheessa k-18, en tiedä. Tässä ensimmäisessä osassa ei vielä mitään k-merkintää tarvitse olla.
Enjoy.
1.
”Hermeiani...”
”Hermione.”
”Hermaiouni.”
”Hermione.”
”Hermaini.”
”Äh, en jaksa tätä taas. Kelpaa. Tai kutsu miksi haluat”, Hermione Granger puuskahti jälleen kerran Viktor Krumille. Näiden viikkojen aikana Viktor ei ollut vieläkään oppinut lausumaan Hermionen nimeä oikein; tosin viime tapaamiskerrasta oli kulunut jo joitakin vuosia.
”Hermione.”
”Hermaini.”
”Äh, en jaksa tätä taas. Kelpaa. Tai kutsu miksi haluat”, Hermione Granger puuskahti jälleen kerran Viktor Krumille. Näiden viikkojen aikana Viktor ei ollut vieläkään oppinut lausumaan Hermionen nimeä oikein; tosin viime tapaamiskerrasta oli kulunut jo joitakin vuosia.
”...aivan. Sinulla oli jotain asiaa, vai kuinka?”
Viktor nyökkäsi. Hermione hymyili ja silitti pikaisesti nuoren miehen päätä; hän ei ollut vieläkään luopunut samasta hiusmallista, jota hän oli suosinut jo 18-vuotiaana.
”Missä me menemme?” Viktor kysäisi ja kallisti pienoisesti päätään. Kysymys veti Hermionen kasvot vakaviksi. Hän olikin jo ehtinyt miettiä, mitä hän osaisi vastata tuollaiseen kysymykseen. Toisaalta hän piti Krumista kovastikin, mutta ei voinut kieltää sitä, että hänen sydämensä tunsi muutakin...
”Tuota...” Hermione mietti. ”Minusta on hyvä näin, ainakin tällä hetkellä. Eihän meillä ole kiire mihinkään?” hän kysäisi. Viktorin kasvoilla oli havaittavissa pieni pettymyksen häivähdys, mutta se vaihtui pian hymyyn ja nyökkäisyyn. Hän veti Hermionen halaukseen ja silitteli tytön kiharia hiuksia.
Viktor oli tullut käymään Hermionen luona kylässä, Lontoossa. Nuori noita oli vastikään valmistunut Tylypahkan noitien ja velhojen koulusta, ja muuttanut myös omilleen, pois jästivanhempiensa luota. Toki hän tapasi vanhempiaan edelleen usein, joko hänen luonaan tai vanhempien luona. Kesä oli vasta alkanut, ja seuraavat kuukaudet ammottivat Hermionen kalenterissa tyhjyyttään. Mitä hän voisi tehdä nyt, kun hän ei enää palaisi kouluun? Hän oli toki pyrkimässä auroriksi ystäviensä Harryn ja Ronin kanssa, mutta sitä täytyi odottaa vielä joitakin kuukausia.
"Tule katsomaan, täältä minäkin olen sauvani ostanut", Hermione vinkkasi Viktorille ja osoitti Ollivandersin ikkunaa. Viktor kiiruhti viereisen kaupan edestä Hermionen luo ja kurkisti ikkunasta sisään. Sisällä oli hämärää, niin kuin aina. Ollivander tuskin oli alkanut siivota pientä kopperoansa yhtään sen useammin, mitä oli aiemmin siivonnut.
"Siitä tuntuu olevan niin kauan..." Hermione huokaisi ja kallisteli päätään, edelleen sisälle katsellen. Ketään ei ollut näkyvissä. Viktor käänsi katseensa nyt Hermioneen: tyttö näytti unelmoivan haikealta. Viktor astui askeleen lähemmäs Hermionea, ja siveli tytön kättä, ja yritti tarttua siihen. Hermione alkoi tuntea olonsa jotenkin vaikeaksi, ja veti kätensä ylös sukiakseen hiuksiaan. Huono tekosyy, mutta se toimi - Viktor ei sanonut mitään.
"Tuota... Mennäänkö kermakaljalle?" Hermione kysäisi äkkiä Viktorilta, toinen kun alkoi näyttää taas astetta ankeammalta. Kun Viktor nyökkäsi vastaukseksi, Hermione lähti kulkemaan edeltä pitkin Viistokujaa. Matkalla Hermione katseli kauppojen ikkunoita haikeana. Tämä oli ensimmäinen kerta muuttonsa jälkeen, kun hän kävi täällä. Edellisestä kerrasta oli siis jo vuosi.
"Onpas täällä... siistiä", Viktor kummasteli. "Ja järjestelmällistä. Ei meillä päin, me ostimme koulutarvikkeemme paljon sekalaisemmasta paikasta. Siellä tuntui siltä, kuin kaupat olisivat vaihdelleet paikkoja joka kerta, kun siellä kävi."
Hermione hymyili: osasihan tuo poika puhua itsekin välillä, sentään. Hermione käänsi katseensa kohti Viktoria ja loihti säkenöivän hymyn tälle. Viktorkin hymyili takaisin.
"Kaksi kemma... kermajalkaa... kaljaa. Kaksi kermakaljaa, kiitos", Viktor selitti tarjoilijalle, jolta sai huvittuneen hymyn ja nyökkäyksen vastaukseksi. "Ja toiseen ripaus inkivääriä." Viktor ojensi muutaman sirpin ja sai pari sulmua takaisin.
"Ei sinun olisi tarvinnut itse maksaa, kyllä minullakin olisi ollut..." Hermione selitti vaivaantuneena. Nythän heitä pidettäisiin... No jaa. Hermione ei ollut oikein varma, mitä he olivat, vaikka vastahan he olivat käyneet tämän keskustelun. Hermione ei oikein osannut pitää tätä minään vakavana, ainakaan vielä. Hän vain tahtoi olla, eikä paineet pariutumisesta tehneet hyvää.
Tarjoilija kantoi kermakaljat pöytään, ja Hermione hörppäsi heti omastaan.
"Ompas kuohuvaa. Ei meillä vaan..." Viktor lausahti ja joi kulauksen omasta tuopistaan. Hän nosti kasvonsa kohti Hermionea, ja hänellä olikin oikein komeat kermaviikset. Hermione naurahti ja pyyhkäisi kerman etusormellaan pois Viktorin ylähuulelta.
"Oletpas sinä hassu", hän naurahti pojalle. Joku olisi pitänyt Viktor Krumia hyvinkin kovapäisenä ja vakavana, mutta Hermione oli saanut kokea, että Viktor oli kaikkea muuta. Olihan poika toki mukava, eikä lainkaan aina niin vakava ja keskittynyt, kuin etsijän saattoi olettaa olevan.
Viktor hymähti virnistäen ja nojautui hieman Hermionea kohti. Hermione nojaili toiseen käteensä, kyynärpää pöydällä. Hänestä tuntui ihan hyvältä olla siinä Viktorin kanssa, mutta jotakin puuttui, aivan varmasti. Hänestä ei tuntunut niin sanotusti täydeltä. Ehkä se asia korjaantuisi sen mukaa, mitä enemmän aikaa kuluisi.
Hermione kuuli oven avautuvan ja kellon kilisevän, mutta ei kääntänyt katsettaan. Hänen täytyi kääntää päänsä kuitenkin siinä vaiheessa, kun kevyet juoksuaskeleet tulivat heitä kohti.
Se oli Ginny Weasley. Hermione näki ikkunoista tulevan valon saavan nuoren tytön hiukset säkenöimään kuin enkelillä. Ginnyn kasvot olivat niin kauniit, kun niiden huulilla oli iloinen hymy. Hermione ei muistanut, koska viimeksi oli kokenut tällaisen tunteen – hänen sydämensä jätti ainakin yhden lyönnin välistä, toisaalta sama sydän tuntui hypähtävän kurkkuun.
”Hermione!” Ginny huudahti iloisesti. ”Ihana nähdä sinua!” punapää sanoi ja halasi Hermionea lämpimästi. Hermione halasi Ginnyä takaisin kädet lujasti tytön ympärillä.
”Mitä sinä täällä?” Ginny kysyi ja kävi istumaan Hermionen viereen, edelleen leveästi hymyillen.
”Mitä sinä täällä?” Ginny kysyi ja kävi istumaan Hermionen viereen, edelleen leveästi hymyillen.
”Minä tosiaan muutin tänne lähelle vasta, ja nyt tulin näyttämään Viistokujaa Viktorille”, Hermione selitti vielä leveämmin hymyillen, ja osoitti Viktorin suuntaan.
”Ai, no hei”, Ginny lausahti hymy kuuluen äänessään ja nyökkäsi Viktorille ja kääntyi takaisin Hermioneen.
”Ai, no hei”, Ginny lausahti hymy kuuluen äänessään ja nyökkäsi Viktorille ja kääntyi takaisin Hermioneen.
”Joko olette saaneet kirjalistat?” Hermione kysyi ihmeissään – seuraavan lukukauden alkuunTylypahkassa oli vielä jonkin aikaa.
”Toki, mutta ei minulla ole haettavana kuin yksi kirja. Tiedät kai... Saan taas kerran käyttää Ronin kirjoja. Huoh”, Ginny puuskahti ja laittoi kädet ristiin rinnalleen. Pieni virne kipusi taas tytön huulille – ei hän osannut esittää huonotuulista, ei sitten millään.
”Jäätkö kanssamme kermakaljalle?” Hermione kysäisi pilke silmäkulmassaa.
”En minä voi, täytyy jatkaa matkaa... Mutta hei, oli tosi kiva nähdä, minun täytyy mennä nyt”, Ginny selitti ja nousi ylös tuolistaan, ja asetti kätensä vielä Hermionen käsivarrelle. ”Luna varmaan jo odottaa minua. Nähdään myöhemmin!” Ginny halasi Hermionea vielä kerran. Hermione tunsi tytön pehmeän ja lämpimän posken omalla poskellaan. Ginny lähti ja kääntyi vielä ovella vilkuttamaan. Hermione katsoi hieman harmistuneena ja haikeana Ginnyn perään ja vilkutti.
”Öö... Kuka hän oli?” Viktor kysyi hieman ihmeissään
”Aa, tuota, kai sinä muistat Ronin?” Hermione kysyi pää kallellaan. ”Ginny on hänen pikkusiskonsa”, hän selitti ja Viktor nyökkäsi.
”Punainen tukka ja pisamia, aivan.”
”Punainen tukka ja pisamia, aivan.”
Hermione ja Viktor hörppivät juomiaan hiljaisesti jutustellen. He saivat välillä katseita osakseen, joku nuori poika kävi myös pyytämässä Viktorilta nimikirjoitusta. Hermione oli hieman vaivaantunut, kun etenkin häntä töllisteltiin – olihan olla suuren Viktor Krumin seuralainen iso juttu.
Hermione ryysti varovasti viimeiset kermakaljan rippeet.
”Joko lähtisimme?” Hermione kysäisi ja vilkaisi Viktorin tyhjää tuoppia. Viktor nyökkäsi ja nousi ylös Hermionen perässä.
Kulkiessaan tiskin ohi Hermione nyökkäsi kiittäen tarjoilijalle ja ympärilleen katsomatta kulki ovesta pikaisesti ulos. Hän ei halunnut kuviaan Päivän Profeettaan tai muihinkaan lehtiin, eikä jaksanut turhia juoruja. Hän ei edes oikein ymmärtänyt, miksi heitä kyylättiin tuolla tavalla. Viktorhan oli vain Huispauksen pelaaja.
”Minne me sitten mennään?” Viktor kiirehti Hermionen rinnalle kysymään. Hermione ei ollut edes ajatellut asiaa.
”Mennäänkö seuraavaksi vaikka hakemaan jäätelöt? Täältä saa hyvää jäätelöä... Ja sitten voisimme mennä vaikka tapaamaan Georgea hänen kauppaansa. Kai olen kertonut sinulle Weasleyn welhowitseistä?” Hermione kysäisi. Hän ei ollut tavannut Georgea tai Weasleyn koko perhettä sitten Fredin hautajaisten. Ajatus sai Hermionen räpsyttelemään silmiään ja nielaisemaan. Ei pitäisi ajatella koko juttua nyt – ja jos häntä alkaisikin itkettää, kyllä Viktorin pitäisi se ymmärtää. Koko velhomaailma kuitenkin tuntui tietävän sen, mitä oli tapahtunut. Suurista tapahtumista huolimatta Hermione halusi elää kuin normaali noita.
”Mennäänkö seuraavaksi vaikka hakemaan jäätelöt? Täältä saa hyvää jäätelöä... Ja sitten voisimme mennä vaikka tapaamaan Georgea hänen kauppaansa. Kai olen kertonut sinulle Weasleyn welhowitseistä?” Hermione kysäisi. Hän ei ollut tavannut Georgea tai Weasleyn koko perhettä sitten Fredin hautajaisten. Ajatus sai Hermionen räpsyttelemään silmiään ja nielaisemaan. Ei pitäisi ajatella koko juttua nyt – ja jos häntä alkaisikin itkettää, kyllä Viktorin pitäisi se ymmärtää. Koko velhomaailma kuitenkin tuntui tietävän sen, mitä oli tapahtunut. Suurista tapahtumista huolimatta Hermione halusi elää kuin normaali noita.
Hermione kulki Viktor Krumin kanssa kohti herkkukauppaa. Ikävä näky sai hänet kuitenkin pysähtymään ja silmät siristymään. Hän hypähti äkkiä lähinnä olevan putiikin ikkunan luo ja esitti kiinnostunutta. Hölmistynyt Viktor seurasi Hermionea, mutta ei kysynyt mitään, sillä jokin muu oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Luutakauppa!
”Hei, minä tahdon käydä täällä. Tuletko sinäkin?” Viktor kysyi innoissaan. Hermione käänsi katseensa Viktoriin ja kohautti olkapäitään, ja seurasi Viktoria luutakauppaan. Sisällä he erkanivat toisistaan – Viktor lähti tutkimaan jokaista hyllyä tarkasti, ja Hermione jäi ikkunan luo. Hän katseli, kuinka Ginny nojaili Luna Lovekivaan, molemmilla jäätelöt siroissa käsissään. Hermionesta tuntui, kuin hänen sydämensä olisi puristuksissa. Suuri ja muhkurainen koura oli tarttunut hänen sydämeensä ja puristeli sitä omaksi ilokseen. Ginny kuiskaili jotakin Lunan korvaan – he olivat todella lähellä toisiaan. Luna silitteli Ginnyn poskea. Miksi? Miksei hän, Hermione saanut silitellä Ginnyn poskea?
Hermionen omat ajatukset säikäyttivät Hermionen. Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Mitä hänellä oli mielessään? Ja ennen kaikkea, miksi?
”Hei, minä tahdon käydä täällä. Tuletko sinäkin?” Viktor kysyi innoissaan. Hermione käänsi katseensa Viktoriin ja kohautti olkapäitään, ja seurasi Viktoria luutakauppaan. Sisällä he erkanivat toisistaan – Viktor lähti tutkimaan jokaista hyllyä tarkasti, ja Hermione jäi ikkunan luo. Hän katseli, kuinka Ginny nojaili Luna Lovekivaan, molemmilla jäätelöt siroissa käsissään. Hermionesta tuntui, kuin hänen sydämensä olisi puristuksissa. Suuri ja muhkurainen koura oli tarttunut hänen sydämeensä ja puristeli sitä omaksi ilokseen. Ginny kuiskaili jotakin Lunan korvaan – he olivat todella lähellä toisiaan. Luna silitteli Ginnyn poskea. Miksi? Miksei hän, Hermione saanut silitellä Ginnyn poskea?
Hermionen omat ajatukset säikäyttivät Hermionen. Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Mitä hänellä oli mielessään? Ja ennen kaikkea, miksi?
Nuori noita vilkaisi Viktoriin. Katse ei saanut oikein minkäänlaista reaktiota aikaan hänessä – vaikka Viktorin ympärillä parvelikin jälleen nuoria noitia kyselemässä nimikirjoituksia. Mutta kun Hermione käänsi katseensa taas Ginnyyn – murheus.
Hermione kääntyi nopeasti ja askelsi Viktorin luokse. Hän tarttui häntä kädestä ja veti pois tyttöjen keskeltä. ”Mennään”, hän sanoi hiljaa. Viktor esitteli pahoittelunsa tytöille, mutta hymy levisi hänen kasvoilleen kun Hermione veti hänet pois kaupasta määrätietoisesti.
Vetäessään Viktoria perässään, Hermione päätti että Ginnyn ja Lunan olisi nähtävä heidät matkallaan. Kun Hermione näki heidän katsovan häntä ja Viktoria, Hermione kääntyi ympäri ja sai Viktorin melkein kaatumaan hänen päälleen. Hermione veti Viktorin lähelleen, ja välittämättä tuijottajista ja kameroista, hän veti Viktorin pitkään ja intohimoiseen suudelmaan. Olivathan he suudelleet aiemminkin, mutta näin upeasta suudelmasta oli aikaa. Viktor otti vinkistä kiinni ja veti Hermionen vielä lähemmäs, kuljetti kätensä tytön hiuksiin ja suuteli oikein kunnolla. Hermione kuuli, että monet olivat lakanneet kävelemästä ja puhumasta, hän tunsi katseita niskassaan. Nopeasti Hermione irtaantui ja lähti jälleen vetämään Viktoria perässään. Silmäkulmastaan hän huomasi, että Ginny katseli heitä silmät pyöreinä – sentään hän ei ollut tällä hetkellä kiinni Lunassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti