Onnellisuus, ylitsepääsemättömästi.

Viime viikonloppuna oli kyllä niin onnellinen olo, että moneen otteeseen teki mieli itkeä ilosta. Ensin pari päivää ystävien kanssa - ensin vähän aikaa Tampereella parin protukaverin kanssa ja homonäyttely ("Hei... sähän oot homo?"), sitten hauska automatka Ala-Härmään, lauantai Powerparkissa sateessa, kotimatkalla whatsappailua (Sere oot ihq♥), sitten Helsingissä kohti proturakkaita. Paikalle tullessani osa ryntää vaan halaamaan, ihanatrakkaatpupusettuituitui. Ja osa odottaa kädet ojossa halia maassa olevassa epämääräisessä kasassa, tui. :3 ♥

Ja lavatanssit. Siellä me tanssittiin lavatansseissa Lauttasaaressa ihanien kanssa. Siinä hetkessä oli vaan niin hyvä olla, että ihan tosissaan meinas tulla itku. Kaikki oli vaan niin täydellistä, muutenkin elämässä. Oli mahtavaa nähdä noita, ne on ihan helkkarin upeita ihmisiä. Melkein kaikki leiriltä pääsi miittiin (ja senkin puuttuvan leiriläisen osa näki kadulla sattumalta, hih!). Parhaat. ♥

Tää koko pari viikkoa on muutenkin ollut aika ihmeellistä... Miten oonkin löytänyt tuollaisen ihmisen, joka taitaa olla vielä enemmän ihmeissään minusta, kuin minä hänestä? Ei parissa viikossa voi vielä paljoa sanoa, mutta huh huh, oikeesti. Miten voi olla näin mahtavaa. :) Rommi-koirakin alkaa päästää minua jo sydämeensä, niin innoissaan se tulee vastaan kun tuun itekseni "kotiin" ;) Hieno yksilö. ♥ Kuten isäntänsäkin!

Tämäkin viikonloppu oli ilman muuta aika ihanaa... ;) Nyt on sellainen ihminen, jonka kanssa voin kuvitellakin olevani kunnolla onnellinen. Toisinaan on tuntunut siltä, että sen toisen ihmisen elämäntavat on jotenkin estäneet sen, että olisin osannut olla onnellinen. Mutta nyt on kyllä niin hyvä pakettiratkaisu täällä, että homma toimii. :) Tykkään.

Ps. Se kattoo salkkareita  ♥

Martsa runoilee jälleen, ihan aiheestakin.

Sitä saa nyt miettiä, onko minulla aihetta runoilla, mutta kuitenkin. Tänne oli joku päätynyt hakemalla "tykkään susta runo". Joten tässä ystävänpäivän kunniaksi runo, jonka nimi on "Tykkään susta".

Tykkään susta
Hyvästä ystävästä
Omasta kullasta
Ja sinusta,
jonka vasta tapasin.

Tykkään susta
Vaikka joskus päätä kiristää
Ja aina ei jaksaisi välittää
Mutta silti,
olet aina mielessäni.

Tykkään susta
Hyvästä ystävästä
Omasta kullasta
Ja tiedätkös...
Oot aika rakas. ♥



Lol.

Kymmenen lempiasiaa

Pia haastoi minut taannoin listaamaan kymmenen lempiasiaani. Säännöt kuuluvat:

1. Listaa tämän hetken kymmenen lempiasiaasi
2. Jaa haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille3. Muista nauttia listaamistasi asioista mahdollisimman usein! :)

Lempiasioita on kiva miettiä, ja voi kujn näistä kaikista voisikin nauttia mahdollisimman usein...! Mahtavia, ihania asioita on kuitenkin kyseessä. Tässä siis asioita, joilla on tapana tehdä minut onnelliseksi.
Sekalaisessa järjestyksessä. :)


1. Lukeminen

Lukeminen on ihanaa rentoutumista. Opiskeluaikoina on vaan ollut valitettavan vähän aikaa tai innostusta lukea... Kuitenkin aina, kun saa Potterin käteen, voi lentää jonnekin ihan muualle - ja rentoutua. Oi että.

2. Kutsumusammatti
Vuoden päästä minä olen valmistunut sosionomi (amk). Varsinkin viimeisen työharjoittelun jälkeen (ja sen aikana) tiesin olevani niin elementissäni. Vielä en osaa sanoa, millaiseen työpaikkaan ensimmäisenä suuntaan, mutta tiedän olevani oikeassa paikassa.

3. Ystävät

Kuka ei tykkäisi tällaisista mursuista? (osa puuttuu kuvasta nyyh, mutta tää on vaan niin paras kuva ikinä). Ihania ystäviä on aina ihana nähdä, mutta nyt asun eri paikkakunnalla kuin nämä muut pullasorsat... Mutta aina kun niiden kanssa saa olla, on niin kivaa. Pus.

4. Perhe ja sisarusten muksut

Perhe on aina perhe. Ja sisarusten muksut on maailman ihanimpia! ♥

5. Impro

Niin katsottuna itse (kuva) tai itse esitettynä. Olen ollut improryhmä Sudessa mukana nyt reilun vuoden, ja olen kyllä niin tyytyväinen, että uskalsin lähteä mukaan. Tuossa joukkiossa on vietetty niin paljon hauskoja hetkiä, ja se on aina saanut uuden viikon lähtemään kivalla tavalla käyntiin! Ihan mahtavaa, siis. :) Harmi vaan, kun ei tiedä missä sitä itse vuoden päästä on...

6. Koirat

Koirat. Niinä vuosina, kun asuin kotona, meillä oli oikeastaan aina koira. Koira kuunteli ja koiran kanssa oli tekemistä. Ei tarvinnut olla yksin. Koira lohdutti, pussaili ja heilutti häntäänsä, kiehnäsi kyljessä ja sylissä. Oli innostunut, kun lähdettiin lenkille. Odotan niin paljon sitä, että voin hankkia oman koiran... Siitä tulee niin parasta ja ihanaa. Oma mussu.
Näin taas Minnistä unta yhtenä yönä... 

7. Liikkuminen

Varsinkin tämän syksyn aikana on tullut liikuttua paljon enemmän. Koululla on ollut ilmaiset piloxingit, bodypumpit ja zumbat, tosin viimeisessä käytiin vaan pari kertaa, huono ja innostamaton ohjelma. Liikkuessa sitä kuitenkin pääsee purkamaan paineita kunnolla, ja joka kerta siitä tulee vaan niin hyvä fiilis! Ja sitten kun oikeen saa lihaksissa tuntumaan, niin tuntuu vielä paremmalta, heh... Ihan loistavaa tämäkin, siis. Nyt ei ole ilmaisia jumppia joulukuun aikana, niin täytyy nyt katsoa, miten liikkuisi. Juostakaan en oikein talvella osaa... Mutta kyllä tuonne Aulangolle tulee varmaan joku kaunis aurinkoinen päivä lähdettyä kävelylle! :)

8. Matkustelu

Ihan hirveästi en ole vielä päässyt matkustelemaan. Tallinnan ja Tukholman pakollisten reissujen lisäksi olen viettänyt neljä päivää Berliinissä, ja noh... kolme kuukautta Englannissa. Silloin tuli käytyä kolme, neljä kertaa Lontoossakin. Tykkään kuitenkin ihan hirveästi nähdä uusia paikkoja, isoja paikkoja, kaupunkeja, kulttuurikohteita. Sitä tuntee itsensä niin pieneksi isossa maailmassa. Ja se kun tapaa uusia ihmisiäkin! Ylihuomenna olenkin sitten taas lähdössä reissaamaan samoille suunnille... Jipii! :)

9. Livemusiikki

Isommat tai pienemmät konsertit, loistavaa. Sitä on tullut tanssittua pienessä pubissa kaverin kanssa kahdestaan hyvin pienellä lavalla soittavalle bändille, kuin noustua seisomaan Hartwall areenan penkeistä huutamaan Lady Gagalle. Ja eräs nallebändihän saa minut onnellisemmaksi kuin missään muualla. Musiikki, varsinkin livenä, ah, mahtava meininki.

10. The Rasmus

...no se nallebändi. Suunnilleen 12 vuotta noita on seurattu ja rakastettu täydestä sydämestä. Niille on hymyilty posket kipeänä monia tunteja, niille on huudettu ääni käheäksi monta, monta kertaa, ja keikoilla kyyneliä tihrustettu. Rakkaat pojat. Ylihuomenna tulee toinen ulkomaankeikka minulle, ja voi, en malta odottaa... Ylihuomenna!!! Apua! Mitä näistä voisi edes sanoa enempää, isoin lempibändini ikinä, nuoruuteni läpi minut auttanut, ja ah... Ne vaan on. Meitsi on fanityttö. 

Ketä haastan?

Vlip

Suke

Emmi

Ninnu

Lilli (muutkin TE naiset, tehkää ;) )

:))

Ajatuksenvirtaa...

"Eniten mua harmittaa se, etten ole kenellekään se kaikista tärkein ystävä."


Pisti ajattelemaan.


Siitä on varmaan 10 vuotta, kun olen viimeksi ollut jonkun paras ystävä. Luulisin.




Tuntuu että ite oon tehnyt elämästäni näin ankeaa. Oon tavannut mahtavia tyyppejä, mutta miksi en ole pitänyt yhteyttä ja saanut kenties omaa parasta ystävää? Jaa-a. Kaksipuolista se ystävyyskin on. Minä vain olen huono tekemään aloitetta. Ehkä jos joku olisi todella innostunut siitä, kuinka kiva olen, niin minullakin riittäisi jaksamista tutustua ja jutella jatkossakin. En kai ole tavannut kuitenkaan sellaista ihmistä, joka olisi niin  samalla aaltopituudella jne. Pitäisi vain yrittää ja yrittää ja osata. Ehkä sitä oppisi... Mutta se kun on kokenut sellaisia asioita, ettei ole merkittävä, on hylätty ja niin edelleen. Jotenkin automaattisesti sitä ajattelee, etteivät nämä ihmiset ole kiinnostuneita seurastani.


Miten se on vaan niin vaikeaa puhua? Teki mieli tänään pahoitella yhdelle tyypille, joka mun kanssa hetken jutteli, kun puhuin niin vähän ja hiljaa. Yritin kyllä kovasti, ja se oli oikeesti hieno tunne kun joku tuntematon kaveinkaverinkaveri pyytää kääntymään siihen päin etten olisi outsider.


...Hain äsken kaveria fb:ssä. Parin kirjaimen jälkeen ehdotuksissa on ex. Uusi kuva ja eksyn katsomaan profiilia... Yo-kuvat. Niin. Hänkin nyt sitten kirjoitti. Ja ensimmäiset ajatukset oli, että hän on kaunis. Ei. Ei. Mä en tahdo ajatella sitä. -.- Mä en kaipaa sitä ihmistä sen jälkeen miten se kohteli mua, mut silti mä kaipaan sitä aikaa, sitä yhtä kuukautta kun se sai mut onnelliseksi. Ties mitä meistä olisi voinut tulla. Satutti, mutta jotenkin en vaan saa sitä pois mielestä. Ärsyttää... Se ihminen ei merkitse mulle enää mitään muuta kuin katkeruutta, ja vaikka se yhtäkkiä päättäisi että haluaisi mut sittenkin (en tiedä missä tilanteessa näin voisi tapahtua), niin en minä takaisin ottaisi. Arvaamaton ihminen.


Nojoo. Olen varmaan minäkin ollut tosi kultainen ihminen exilleni. Mutta ne exät on exiä siksi, että suhteessa on ilmennyt joku vika jota ei saatu korjattua. Tässä tapauksessa toinen vain... Kyllästyi. Kuukaudessa. Ja sekös teki hyvää minun itsetunnolleni, jee. Jännä, että siitä on kohta vuosi kun tavattiin ja oltiin.


/avautuminen.


Ajatuksenvirtaa... Tällä postauksella ei ole mitään tarkoitusta tai mitään. Kai. Olempa taas synkkä. 


Katsoo jos huomenna saisi aikaiseksi sinne pelipäivään mentyä. Mmh. Huomenna tai maanantaina takaisin Hämeenlinnaan.

Parhaista ystävistä

Joillakin on paljon kavereita. Joillakin muutama hyvä ystävä. Joillakin paras ystävä.
No, minulta löytyy paljon kavereita, muutama ystävä, mutta sitä parasta ystävää ei löydy. Ketään, jolle voisi kertoa kaiken, tietäen, ettei toinen kerro salaisuuksia eteenpäin, ei puhu paskaa selän takana, uskoutuisi itsekin, ja jonka kanssa voisi viettää aikaa kahdestaan. No, näiden perusteella ihana rakas poikaystävä on minun paras ystäväni, niin kuin taitaa ollakin. Mutta se ei ole sama asia kuin sellainen paras ystävä. Minulla on yksi ihminen jolle voin kertoa kaiken, ja se on poikaystävä. Olisi kuitenkin hyvä, että olisi myös se paras ystävä, jotta poikaystävä ei ole ainoa joka "joutuu" kuuntelemaan huoliani.

Joskus minulla oli paras ystävä. Ala-asteella. Mutta kun tuli vuosi erillään, minä yläasteella ja hän vielä ala-asteella, emme enää olleet niin kuin ennen. Sellaisen suhteen haluaisin takaisin.

Niin se vain on, että jos pääsee osalliseksi jotakin kaveriporukkaa, joka on ollut koossa jo vuosia, niin sieltä ei noin vain saada parasta ystävää. Jollekin niin voi käydä, mutta ei minulle. Valmiissa porukassa suhteet ovat jo valmiit, joten uutena on tavallaan ylimääräinen, ei sieltä minulle parasta ystävää enää löydy.
Ja mitä seurani haluamisesta kertoo se, että on viisi ihmistä, kaksi autoa, toisessa autossa neljä ja toisessa autossa minä. Yksin. Luulisi nyt edes vähemmän hyvän ystävän tajuavan sen, että se EI ole kivaa, siitä pahoittaa mielensä hyvin helposti.

Olenkin tässä tutustunut erääseen tyttöön, ja haluaisin tutustua vielä lähemmin. Tavata kasvotusten ehkä piankin. Jos hänestä olisi parhaaksi ystäväksi? En tietenkään tiedä kaikkea tästä tytöstä vielä, varmaan hänelläkin on jo paras ystävä.
Miten koko homma oikeastaan toimii? Voinko sanoa jotakuta parhaaksi ystäväkseni, jos hänellä on jo joku muu paras ystävä?

Aika ikävää, etten muista, millaista on pystyä uskoutua mistä tahansa parhaalle ystävälle.

Ehkä minua vielä joskus onnistaa.

Ja niin. Tämän tarkoitus ei ollut itkeä sitä, että "yhyy olen ulkopuolinen", vaan pohtia sitä, miten harmittavaa on se, ettei ole parasta ystävää.