Ohi on!

Oisko se lukio sitten siinä. Hauskaa oli ja saattaa tulla ikävä - ei ihan kaikkea siellä mutta kaikenlaista kuitenkin. Nyt vaan sitten odotellaan sitä, jos pääsisi opiskelemaan vähän lisää.

Vähän tyhjä olohan tässä kuitenkin on. Tuonne koululle mennään joskus hakemaan ehkä noita yo-kokeiden tuloksia, sitten onkin enää kevätjuhla... Hurjaa. Ja sinne jää paljon pieniä ja vähän isompiakin ihmisiä. Eihän noihin pienempiin hirveästi tutustunut, oppilaskunnan hallituksen jutuissa ehkä vähän. Mutta näihin luokkakavereihin. Sitä ajattelee että miten joihinkin ihmisiin suhtautui 9-luokalla - tuossa kun on tuo sen ajan ysien kuva seinällä. Miten ihmiset on muuttuneet ja eivät kuitenkaan. Nuo on oikeasti ihan kivoja ihmisiä, monetkin. Vaikka ei kaikkien kanssa nyt hirveästi siellä ollut, mutta kun ajattelee tunteja ja kaikkea - ihan hauskaa se oli.
Ja kaikki sitten loppui tähän päivään. Tuosta saksan ryhmästä tuli periaatteessa melko tiivis. Meitä oli niin vähän, että siellä sitten tuli juteltua vähän kaikkien kanssa. Tutustui paremmin mukaviin ihmisiin. Ja tänään auditoriossa ennen yo-koetta kaikki vaan vitsailivat jotain, tuli niin rento fiilis. Ei ne saksan tunnit aina ihan herkkua ollut, mutta tähänkö se nyt loppui? Voih.

Mutta jes. Nyt me ollaan isoja, vielä vaan odotellaan niitä lakkeja pieniin päihimme, joista kaikki tieto todennäköisesti valuu tässä parin kuukauden aikana vähitellen pois.

Hupsista?

Hupsista tosiaan. Hetken mielijohteesta minäkin ajattelin ruveta bloggaamaan, tadaa.
Onhan tämä ihan käytönnöllistä, kun normaalisti esimerkiksi koulussa ei saa omia mielipiteitään tai ajatuksiaan kuuluviin, minä kun olen pieni ihminen. Näin sitä saan minäkin ilmaista asioitani, joita haluan. Vaikka näitä nyt kukaan lukisikaan. Kunhan kokeilen, kunhan kirjoitan.

No niin. Pitäisikö sitä esitellä itsensä tässä vai mitä? Ne jotka tätä sattuvat joskus lukemaan, varmaankin tuntevat minut kuitenkin.
Kokeillaan.
Olen siis 18-vuotias abi Nastolasta, ja enemmän kuin helpottunut viimeisestä lukiovuodesta. Yksi jakso enää jäljellä, ja sitten vielä kirjoitukset. Ja sitten olen vapaa lähtemään täältä. Suuntana Turenki / Hämeenlinna. Ah <3 Toivotaan, että tuonne Hämeenlinnaan pääsisin opiskelemaan, sosionomiksi. Kaupunki on mukava ja olen lukion alusta asti tiennyt, mitä haluan ja missä haluan. Ja onhan tuohon Hämeenlinnaan vielä yksikin syy: Tuomas. <3 Diudidiu. Ja muusta sitten. Täältä kotoa löytyy 4 marsua, kani ja hupsu koira. Hassua että Papsu on tosiaankin vanhin meidän karvakasoista! 18.1.2008 on tuo syntynyt, kohta 2-vuotias, ja kahden lapsen äiti. Tuon ukko, Jypsy, onkin sitten toiseksi vanhin herra Nipulan kanssa. Molemmat herrat syntyneet huhtikuussa 2008. Ja nuo pikkuvipeltäjät Vilkku-Vilperi-Vilttitossu ja Naomi-Naminassukka syntyivät jo 15.11.2008. Yli vuoden vanhoja nekin, hui. Ja tietenkin pitää muistaa Mikkitsidilii, tuo hassu apina. Koira. 24.7.2008. Ironista, että tuo syntyi tasan viikko ennen kuin...

Mutta jees. Tässä sitä jo joulukuuta vietellään, 1.12.2009? Hui. Kohta tuo minun ukkoni on 20-vuotias, kohta on vuosi 2010. Huomasi sen koulussakin tänään kuinka tätä ajankulua ei huomaa: joku sanoo että tekee jotain joulukuun aikana, ja hänelle huomautetaan, että nyt ON joulukuu. Siitä vaan sitten hommiin. Okei, ehkä sitä lopettelisin tältä päivältä, ja jättäisin ensimmäisen viestini tällaiseksi. Ei pidä sekoittaa toisten päitä kaikella sekavuudella. Huomenna Helsinkiin Studia-messuille, sitten pyörimään Helsinkiin ja Soihtuun maistelemaan kaakaota! <3

Ps. Joulukalenterissa oli Nalle Puh.