Kuka sekopää haluaa hyvää yötä mulle toivottaa?

Videota ei näe tuosta, mutta siihen tuleekin linkki josta pääsee katsomaan sen youtubeen.

Tänään tapahtui jotain jännää.
Käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus, ja kuukauden päästä minusta tulee turkulainen avohoitopotilasvaimo! Enää parikymmentä yötä jäljellä opiskelijasolussa, ja se vaihtuu 80 neliöön viimeistään 23.2. Silloin Hämpton hiljenee minun osaltani.

Muutenkin oli aika jännää, on noita Turun katuja tullut talsittua, mutta ei siellä ole tullut tuttuja vastaan. No heti allekirjoittamisen jälkeen tulee vastaan turkulaistunut protukaveri Lammilta, vieläpä kahteen otteeseen. Sitten vielä tuon kaveri veljensä kanssa ja vielä serkku. Jooh. :D

Oi että. Viikon päästä loppuseminaari, vajaa pari viikkoa kypsäriin ja opparin kansitukseen, kolme viikkoa synttäreihin ja todistusanomukseen. Ja Los Angeles. Näissä väleissä pitäisi pakata, ja reissun jälkeen pitäisi tulla lisää pakkaamaan ja pistämään kämppä kuntoon. Ja tietenkin juhlistamaan valmistumista ja muuttoa.

Apuaaaa. No, onpahan tädin pienempi mussuhöpönassu lähempänä. :)

Entä mitä neidille muuten kuuluu?

Tässä on ollut kaikenlaista. PMMP, Tartto, halloween, nanowrimo... Melkoista menoa kyllä! (Tartosta ja Pemuista postausta kun jaksan.)

Nyt loppui viimeinen työharjoittelukin tämän koulun osalta. Hallinnon harjoittelua kesti neljä viikkoa, ja se meni kyllä todella nopeasti! Viihdyin kyseisessä työpaikassa tosi hyvin, onneksi pääsin juuri sinne. :) Opin paljon asioita, ja ei todellakaan käynyt tylsäksi. Nyt tarvitsisi saada kirjoitettua harjoitteluraportti valmiiksi. On vielä yksi toinenkin pienen pieni kirjoitustehtävä, joka on melkein valmis, ja silläkin saisi vielä yhden kurssin suoritettua loppuun. Näiden suoritusten jälkeen opintorekisterissä olisi jäljellä sitten enää opinnäytetyö.

Marraskuun puolivälissä päästään keräämään aineistoa, ja teoriaahan meillä jo on. Paljon tehtävää on vielä, mutta hyvin ollaan kyllä päästy vauhtiin tuon kanssa. Alkuperäinen suunnitelmahan oli valmistua joulukuussa, mutta yhteistyökumppanilla oli paljon muuta alkusyksystä, että me ei sitten päästy tekemään kaikkea tarvittavaa. No eipä siinä mitään, näillä näkymin todistus pitäisi saada käteen 28.2, ja minusta tulee sosionomi (amk)!

Helmikuusta tulee muutenkin jännä. Tuossa tuli ihanien ystävien kanssa varattua lentoliput... Kohteena Los Angeles. En oikein voi vieläkään uskoa sitä. Miten tästä pitäisi puhua, mennään Kaliforniaan, Jenkkeihin, Losiin, Hollywoodiin? Kaikenlaista tehtävää siellä on. En osaa vielä edes jännittää, tuntuu niin epätodelliselta! Viikko siellä ollaan - ja lähtö muuten on kaksi päivää synttäreiden jälkeen. Aika jees valmistujais- ja synttärilahja itselleni siis!

Maanantaina pitää käydä selvittelemässä vähän vuokratyöfirman kuvioita, että pääsisi nyt tekemään kunnolla keikkaa, kunnes saisi kunnon töitä.

Pistetään tänne sitten niitä halloween-kuvia!

Ai miten niin en jaksanut muokata tätä. Kivat crocsit kämppiksellä.

Vitsi että oon tehokas! Ja härö.

Tsekkailin eilen säätiedotusta - tälle päivälle lupaili taas hellettä. Oli tarkoitus herätä ajoissa ja lähteä aamulenkille. Noh, nukuin vähän turhankin pitkään, ja kun kello oli 11:17 ja pääsin starttaamaan lenkin, mittarissa oli jo +25. Aijai. Ei kun vettä pulloon ja matkaan. Pikkasen tuli kuuma, mutta onneksi tuolla rantareitillä pääsee melko paljon juoksemaan varjossa! Yhdeksän kilometrin lenkin juoksin, ja aikaa meni 57:29. Kilometriaikana 6:23. Kotiin päästessä hellettä +27. Tarvitsee ajoittaa lenkit jatkossa vähän viileämpään aikaan, aamuun tai iltaan, mutta hyvä se testata helteessäkin juoksemista. Ei sitä tiedä, että millainen keli siten 13.7. onkaan!
Rankkasateessakin on jo juostu, se perjantainen keissi.

Heti lenkin jälkeen vein pyykit koneeseen ja kävin pikaseen hakemassa kirjastosta kirjoja! Oli tullut jo saapumisilmoitus viikko sitten, hupsista... Muistin sitten viime hetkellä, että ne tarvitsikin hakea. Nappasin sitten pari kirjaa muuten vain luettavaksi koulukirjojen lisäksi. Olipa kivaa vain napata joku kirja joka tuli vastaan - näiden olemassaolosta tosin tiesin kyllä.

Ja sitten? No, kun kotiin kerkesin, postilaatikosta löytyi kirje oikeusrekisterikeskuksesta. Heh, sinne kirjastoon lähtiessä pihaan ajoi postiauto.... Ei kun takaisin keskustaan ja viemään rikosrekisteriotetta rekrylle, että saa edelleen keikkoja päiväkotiin. Nyt niitä tuskin hirveästi kyllä tulee.
Sieltä vielä ostamaan Inkivääriksi muuttuneesta Punnitse ja Säästästä vähän mässyä, Seppälästä kauheen kalliit 1,50e maksanut bikinialaosa, ja Linnanpuistoon opiskelemaan ja käristämään itseään! Kolmelta siellä olin, ja seitsemältä olin kotona.

Ainakin kaksi tuntia ehdin opiskella tehokkaasti (kerätä yhdestä kirjasta kaikki tarvittava teoriatieto), ja hetken lukea muutakin. Saattoi sitä tulla väriä pintaan. Jännä muuten, miten äänekkäät teinitytöt päättivät siirtää leirinsä varjoon jääneeltä paikalta ihan siihen parin metrin päähän, kun sitä lääniä olisi ollut vähän enemmänkin.
Joo. Kävin uimassakin vielä pikaisesti.

Jopas oli harvinaisen epämääräisesti kirjoitettu postaus. Mutta kuitenkin. Tänään on lenkkeilty, pyykätty, käyty kirjastossa, opiskeltu, otettu aurinkoa ja uitu. Näin. Siinä kaikki, olkaa hyvät.
Vettä!

Miks Salkkareissa Oliver kasvoi nyt, kun yleensä nää tapahtuu kesätauolla? Eikä täällä mitään Viklonkujaa oo.

Ah, se ihana ahdistus

Ja stressi. Kouluun ja töihin liittyen. Ei oikein osaa kirjoittaakaan siitä, kun ahdistaa ja nolottaakin tämä.... Juttu, jota elämäksikin pitäisi kutsua. Saanko minä kesätöitäkään? En ole kelvannut, viime kesänkin olin ilman töitä. Se Forssa-tapaus oli aika paha isku itsetunnolle. Jos en saa kesätöitä, niin miten minä saan mistään vakipaikkaakaan? Ehkä sitten pitää olla vaan seuturekryllä ja pyöriä ympyrää... Se ei kesän tilannetta paranna. Varmaan täytyy ottaa opparin pisteet kesälle. Ja se hallinnon harjoittelukin pitää tehdä, onnistuu kai aikaisintaan elokuussa. Johonkin paikkoihin haetaan lastentarhanopettajia, mutta ne alkaa elokuussa. Miten siinä sit mihinkään pääsee töihin. Usko on lopussa siitä, että kesken vuoden pääsisi johonkin. No varmaan pääsee, mutta kun se usko ei tällä hetkellä vaan yksinkertaisesti riitä.

Ja se opparikin pitäisi aloittaa.

Ehkä vaan väännän muksut nyt ja rupean kotiäidiksi. Elääkö kotona olemalla, jos ei ole ehtinyt olemaan töissä?
Ehkä sitten opiskelen uuden ammatin ja kasvan. En vissiin ole henkisesti kypsä töihin.

Who's the bomb?

Tänään alkoi työharjoittelu, jee! 10 viikkoa päiväkodissa edessä. Pisin aika, jonka olen yhtäjaksoisesti päiväkodissa viettänyt, oli yksi viikko yhdeksännellä luokalla... :D Ehkä tästä tulee kuitenkin ihan kivaa! Lasten naamoja ja nimiä en osaa vielä yhdistää, mutta eiköhän se tästä.

Tässä on tullut reissattua kaksi viikkoa. Teen ainakin pari erillistä postausta vähän kaikesta vielä.

Ja vielä otsikkoon liittyen... She's the bomb. Lauri is the bomb.
Lauri Ylönen siis.

Ja niille, jotka ette katsoneet tarkkaan: Lauri on se viiksimies. Ja se nainen. Niin. Hot. xD



Youtubesta.



Muoks. 22.21.
Monet Rasmusfanit on alkaneet valittaa, että mitä on tapahtunut Rasmukselle, ja sille Laurille, jonka ne tuntee. No hei saakeli! Laurin musiikilla (ja videoilla!) ei ole mitään tekemistä Rasmuksen kanssa. Ja oikeastaan nyt kun ajattelee, niin kyllähän tällaisen melkein olisi voinut arvata... En nyt ihan tässä mittakaavassa, mutta melkein. :D In the city -video oli jo esimakua.... Hönöt. Hienoahan se on kun pääsee Lauri-poika oikeen hassuttelemaan! : D

Tosin nyt se helikopteri on vähän liikaa jumiutunut päähän.........

Mä oon tän baarin kuumin ja seksikkäin jäbä

Soi päässä, kiitos Stig / Teflon brothers ja Meiju Suvas.


Kriisiä pukkaa.
Olen aina yrittänyt olla ja pysyä positiivisena, toiveikkaana. Elämän ja tapahtumien suhteen olen yleensä optimistinen. Jaksan odottaa, kaukosuhteissakin ollessa muistan olleeni usein se tsemppari. Kaikki kyllä kääntyy vielä paremmaksi. Ties mitä tästä elämästä voi vielä tulla...! Kouluunkin mennään vaikka pää kainalossa. Eikä sieltä lähdetä kesken päivän pois, vaikka kaverit houkuttelisi. Vaikka olisi tylsää, pitkä päivä, väsyttää, nälkä, tai pienenpieni päänsärky. Kouluun mennään, jotta siellä opiskellaan ja tehdään niitä tehtäviä, joita opettaja antaa. Aina ei jaksa tai pysty keskittyä, myönnän, mutta parhaani yritän minäkin. Tiedän kuitenkin sen, että pian sieltä valmistutaan. Tänä vuonna.

Nyt vaan ei meinaa taas voimat riittää, yksinkertaisesti. Koulua on joku kymmenisen päivää jäljellä, siis niitä päiviä, joina mennään tunneille istumaan. Sitten on harjoittelut, ne eivät stressaa. Yhtä kurssia varten pitää lukea tenttiin kaksi kirjaa, kirjatentin lisäksi on vielä luentotentti. Olen tuota toista kirjaa lukenut 100 sivua vajaasta 300 sivusta... Tällä hetkellä ottaa päähän, koska luen asioita, jotka olen oppinut lukiossa psykologian tunnilla. Miten tarkkaan minun pitää tuo koko kirja lukea? Kurssin nimi on "työyhteisöjen johtaminen" - mitä kaikkea siihen liittyvää tuossa kirjassa on?
 Opinnäytetyö sitten taas...

Jännittää ja pelottaa jotenkin. Se kun elämäsi kuutta päivää vaille 22 vuodesta olet opiskellut 14 ja puoli vuotta ja...

En edes tiedä, miten tuota lausetta pitäisi jatkaa. Loppuuko se elämä, "opiskelu on ihmisen parasta aikaa", vai alkaako se nyt vasta? Kun pääsee koulunpenkiltä pois? Olisi tarkoitus alkaa tienata rahaa. Oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni, kesätöistä kun ei hirveästi ole käteen jäänyt, eikä niitä kesiä ole takana kuin muutama vasta. Sitten on työ ja rahaa (tässä taas optimistisuuteni - koulussa jotkut stressaavat paljon siitä, mitä koulun jälkeen, saako töitä, jne). Ja asuu... jossain. Mitä sitten muuta tekee? Ensimmäisenä tuli mieleen, että ainakin voisin ruveta kuntoilemaan enemmän, kun on oikeasti varaa esim. kuntosalilla tai jumpissa käyntiin. Tässä vaiheessa ei uskalla rahaa käyttää ihan mihin sattuu, vaikka ne olisikin hyödyllisiä asioita. Noita yllättäviä menoja kun on taas tullut. Mutta niitä en olisi jättänyt välistä.

Harrastuksista puheen ollen, tällä hetkellä elämäni tuntuu olevan hirveän tylsää. Lukemisen takia ei ole oikein ollut intoa lähteä jumppiin, vaikka sitten taas en ole saanut luettua hirveästi, olen niin armottoman hidas. Nyt sentään olen joka päivä koulusta kotiin tultua ottanut sen kirjan käteen, enkä avannut tietokonetta. Ja pari tuntia yleensä ainakin viettänyt sen kirjan kanssa. Mutta joo. Maanantaina alkaa onneksi taas impro, että edes jotain kivaa tiedossa. On vaan niin puuduttavaa tulla joka päivä suoraan koulusta kotiin, kun ei ole muutakaan elämää. Kavereiden kanssa voisi tehdä jotain, mutta kun nekin varmaan tekee koulujuttuja, tai jotain muuta. En ole oppinut olemaan se, joka ehdottaa jotain tekemistä. Ei täällä kyllä mitään tekemistä ole. Eikä samojen ihmisten kanssa jaksa olla koko päivää, vaikka kuinka hyviä ystäviä olisikin.
Henna, jos luet tätä, ois kiva nähdä joku päivä, jos sais tulla vaikka käymään naapurissa muuten vaan höpöttelemässä.♥

Sitten se muu elämä. Tämä on taas näitä identiteettikriisejä, kun tahdon uudenlaista tyyliä, uudet hiukset ja mennä jonnekin uuteen paikkaan.
Ja samalla tahtoisin jo normaalia perhe-elämää. Olla parisuhteessa, muuttaa yhteen, hankkia koiran, mennä kihloihin, naimisiin, saada lapsia. Joo, kamala vauvakuume taas päällänsä kun facebookissakin tosi monet kaverit on lisääntyneet, ja laitetaan kuvia myös sukulaisten tai kavereiden muksuista, ja voi miten ne pienet pallot on niin söpöjä.... Ja kun omatkin sisarusten likat ne vaan kasvaa ja kehittyy. Ihanat, rakkaat pienet. Minäkin tahdon tuollaisen. Siinä sitä vasta olisi elämälle tarkoitusta! Siitähän olen haaveillut jo vuosia. Siihen vaan kun tarvitsisi ensin sen vakaan ja mieluummin pidemmän parisuhteen.

Joo, olen vielä nuori, kohta vasta 22. Mutta tässä meinaan olla malttamaton. En halua säätää enää. Kaipaan sellaista turvallista kainaloa, jossa saa haaveilla yhdessä. Ja ihan realistisia haaveita. Ja vielä kun tämä henkilö olisi ylpeä minusta. Eikä olisi mitään tarvetta piilotella tai häpeillä. Se, että merkitsisin jollekin paljon, eniten. Tai jotain. Voi kun tämä tapahtuisi sormia napsauttamalla. Mutta toisaalta, olisiko elämä sitten liiankin helppoa?

I would rather ride a bolt of lightning
than feel nothing at all.

Sinäpä sen sanoit, Lauri.


Onneksi on myös Antti Tuisku.

Jokainen yö vie aamuun
Jokainen yksinäinen
Valon jos sytyttää maailma herää


Hei jokainen yö vie aamua päin
Sä luulet et sua varten ei rakkautta oo enempää
Mut se vielä tulee, etkä voi mitään

Mitä oli vuosi 2012?

Tammikuu

Vuosi alkoi... Ensimmäisen päivän vietin susi-improleirillä! Oli hauska tapa aloittaa vuosi 2012. :) Alkoipa tuona päivänä eräs suhdekin, joka sittemmin päättyi. Ei siitä sitten sen enempää. Tammikuussa näemmä tuli hehkutettua blogin ja facebookin puolella Pekka Haavistoa. Eipä tuolta sen enempää jäänyt mieleen. No, saattoi silloin lähestyä ja varmistua eräs jännittävä reissu...

Helmikuu

Pressanvaalit. Helmikuun alussa tuli täytettyä 21 vuotta! Syntymäpäivänä käytiin susien kanssa leffassa (Puss in boots) sekä Pancho Villassa syömässä. Oikein kivaa oli, jee! Helmikuun lopulla alkoi pakkailu ja reissuhermoilu jajaja. Huh.

21v

Mihkäs nämä on menossa?

No tänne!

Maaliskuu
Heti maaliskuun toisena päivänä koitti lähtö Englantiin työharjoitteluun. Tästä postauksesta voi lukaista vielä ensimmäiset fiilikset... Oi että. Siitäkin on kohta jo vuosi. Upein ja ihanin maaliskuu ikinä.

Our little big house!

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä suunnattiin heti aamupäivästä työkaverin kanssa Letchworth Garden Cityyn. Ja tuohonkin pikkukaupunkiin rakastuttiin. Voi mikä ihana paikka. Jo työharjoittelun ensimmäisen kuukauden aikana sopeuduttiin työpaikkaan kunnolla, ja opittiin paljon uusia asioita. Paras paikka ikinä.
Maaliskuu oli ihanan lämmin. Taisi ylittyä +20 astettakin, ja tulihan siellä sitten siemailuta drinkkejä meidän takapihalla. :D Saint Patrick's Day vietettiin Lontoossa.

Melbourn.

Ensikosketus fish&chips -mestaan, näin hyvin onnistuin omassa ruokailussani!

Punting in Cambridge.

Some band.... and my hat.

Benkkuu!

At Buckingham Palace

To Hogwarts!

@ The Regal, Cambridge.

Sound beam switches

Sports relief -day.... don't ask.

Huhtikuu
No, työharjoittelu jatkui, lisää reissailua Lontooseen myös. Tuli koettua Harry Potter walk ja Titanic 3D.  Ja työharjoittelun upeus vain jatkui. Ja se lämpö! Ah. Tiian kavereita kävi tuolloin kääntymässä meillä, ja näytettiin sitten paikkoja. Vaikea kertoa yksityiskohtaisesti mitään huhtikuusta, koko kolme kuukautta vain oli kaikki niin hienoa aikaa, vaikka tuli siellä ystäviä ja perhettä ikävöityä. Koti-ikävää lievitti ja kasvatti The Rasmuksen uusi albumi...!

Mitä löytyikään lähipubin jukeboksista...

Titanic! Omat 3D-lasit piti tosiaan ostaa elokuvateatterista, jos ei omia tuonut.

Meldrethin juna-asemalla kiva lipunmyyjäsetä tarjosi meille kahvia ja teetä, kun ei oikein tiedetty, että kahdeksalta aamulla junalippu Lontooseen on pirun kallis, ja päätettiin odottaa. Siellä sitten siemailtiin!

Spot the scene!

Superhienoja ja aitoja Potter-karkkeja, joo.

Toukokuu
Työharjoittelun viimeinen kuukausi. Vielä pari kertaa Lontooseen, maailman hienoimmat kengät, Rasmuksen keikka Lontoossa. Ja sitä itkun määrää viimeisenä työpäivänä.... ja se palohälytys kesken kahvittelun, heh. :D Jälleen kerran vaikea sanoa mitään yksittäistä. Rasmuksen keikalle tuli lähdettyä yksin, ja kävi meillä Walesista Carlykin vieraana. Mahtui tuohon kuukauteen huonompiakin hetkiä, mutta ei muistella niitä. Tuli muuten otettua uusi tatuointikin. Hihs.

The Shoes!

Misty Meldreth.

 Tattoo. 

Suomi

Kesäkuu
Kesäkuuhun mahtui lisää Rasmusta Helsinki-päivän konsertissa, rottia ja prideilyä. Ja blogitekstien mukaan myös melkoisesti itsetuntoangstia, heh... No, katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan tämän asian osalta. Toivotaan parasta.
Kesäkuussa opiskelin kesäkurssilla myös viittomakieltä! Sepä oli kivaa, ja kyllä jotain vieläkin päästä löytyy. Niitä viittomia, ja jotain muutakin.

Juhannus Ähtärissä ystävien kanssa!

Rottapojat

Pridet!

Snakebites tuli otettua. :3

Heinäkuu

Tähän mahtui vähän enemmän vauhtia. Tuli koettua mm. mukava extempore 24 tunnin seikkailu ihan Hämeenlinnan tasolla, sekä esimerkiksi ostin upean, ihanan korsetin, ja osallistuin Herzicampille - yhdenvertaisuutta parhaimmillaan, upea leiriviikko. Olipa siinä siis hyvä ja kiva kuukausi! Vähän tylsää kesällä oli muuten, kun ei niitä kesätöitä tullut saatua, harmi homma.

Elokuu.

Elokuun alussa oli yhdet häät, joiden jälkeisenä päivänä tuli surullinen uutinen rakkaan isotädin poisnukkumisesta.

Kuukauden aikana intoilin vaihteeksi hetkellisesti juoksemisesta (mites meinasin kirjoittaa että "nukkumisesta"...). Lisäksi kuun lopussa hankin ensimmäiset piilolinssini ja kävin katsomassa Lady Gagaa Hartwall areenalla.

Piilarit silmissä ja ensimmäiset aurinkolasit pitkään aikaan otsalla! :D

Gaga

Syyskuu

Syyskuussa alkoi taas koulu. Kolmas vuosi ammattikorkeakouluopintoja, jestas, joko täällä on näin pitkään oltu? Koulun lisäksi alkoi ilmaiset jumpat, ja tuli sitten käytyä kokeilemassa piloxingia ja bodypumppia (zumban ollessa ankeaa ja tylsää!). Niissä käytiin sitten paljon ja innolla. Nyt vaan odotellaan, josko nuo jatkuisivat tänäkin vuonna. 

Syyskuussa oli myös Tracon, jossa viimeksi olen käynyt muistaakseni vuonna 2008. Tällä kertaa ensimmäisenä päivänä valmistin itselleni Nyan Cat -asun. Toiselle päivälle laitoin korsetin päälle, ja osallistuin missimittariin (jossa ei ollut mitään palkintoa, perkele :D).

Syyskuussa tuli käytyä laivallakin olemassa nättiä tyttöä.

Ja mitä? The Rasmus? NO JOO! Pojat heitti Elisa Studiolla Helsingissä akustisen keikan, jonka alkajaisiksi heti käytiin lattialle istumaan. Oli varmaan yksi hienoimpia ja ihanimpia keikkoja koskaan ikinä missään! Oli niin kiva fiilis, pojat jutteli ja heitti vitsiä kaiken aikaa, ja siellä laulettiin leirikoulufiiliksellä lattialla. (En tosin tiedä mitä se leirikoulufiilis on, ei meillä semmoista ollut. Mutta pojat sanoi niin.) Mutta ah. Lämmöllä muistelen. Tulipahan tuon kuukauden aikana tieto myös uudesta Mysteria-sinkusta, josta sitten seottiin. Hih.

nya?

derp!

Lokakuu

Lokakuulta päällimmäiseksi jäi mieleen The Rasmuksen Suomen rundi (tuli silloin käytyä myös kampaajalla). Ostin lipun kolmelle keikalle, mutta neljä tuli nähtyä! Hihi! Lahti oli hieno, vaikka istuminen hassua ja vaikeaa. Hämeenlinna oli nyt ihan vaan upeaa ja koskettavaa, henkilökohtaisesti mulle hyvin tunnepitoinen keikka. Tuli tutustuttua uusiin kivoihin ihmisiinkin! Kaksi viimeistä keikkaa oli Tavastialla. Mentiin kaverin kanssa perjantaina oville odottamaan, kun edellinen keikka alkoi, ja ihmiset olivat sisällä. Yö oli siis tarkoitus odottaa, ja se tehtiinkin. Mutta meille tultiinkin tarjoamaan lippua, kun jollakulla oli ylimääräinen! Ei olisi ollut reilua, että vain toinen pääsisi, niin meidät molemmat sitten päästettiin. Aika jees kyllä! Kovin hyviä paikkoja ei tietty saatu, mutta hienoa se silti oli. Lauantaina keikka taas sitten... Ihan vaan huippua. Myös lämppäri, The Winyls, oli mahtava. Laulaja änki minulle tamburiinin käteen useaan otteeseen, ja muutenkin kohdisti huomionsa minuun usein. :D Hihi. Hieno bändi. Mutta kukaan ei meidän nallukoita voita. Voi että. Rakkaat. 

Ai, lokakuussa oli myös Herzijatkot. Oli ihanaa nähdä ihania, puspus. Ja sieltä suoraan tuutoriristeilylle. Ei tullut nukuttua.

Näköjään hankin myös Nokia Lumia 800:n lokakuussa. Lisäksi postasin hiushistoriaani.

Tukkaprojektia.

Lahti:

Hämeenlinna:

Tavastia:

Sitten taas sitä tukkaprojektia.

Marraskuu

Marraskuuhun kuuluu oleellisesti National Novel Writing Month eli NaNoWriMo. Viime vuonna osallistuin kolmatta kertaa, ja myös voitto tuli kolmatta kertaa. Huippua. Kuukauden aikana tuli kuitenkin ihan turhan paljon stressiä koulusta, kun oli parikin järkyttävää ryhmätyökurssia. Huhhuh. Ei kiitos sellaisia enää. Nanowrimon lisäksi värjäsin hiuksia pinkiksi, osittain, ja tuli sitten istuttua kolariautossa ensimmäistä kertaa. Ehjin nahoin siellä selvittiin, mutta säikäytti kuitenkin. 

Marraskuun alussa oli myös SPR:n nuorten halloweenleiri.

nanojuomaa!

Joulukuu

Joulukuussa koulua oli vain pari hassua päivää, ja sitten alkoikin joululoma! Koitti lähtö Englantiin pienelle reissulle, joka oli sitten aivan upea ja ihana ja kaikkea. Ai että. Rasmuksen keikka Bristolissa, Harry Potter -studio, couch surfing kivan ihmisen luona! Ja ennen kaikkea käynti työharjoittelupaikalla Meldrethissä... Oli niin ihanaa nähdä kaikkia upeita ihmisiä taas. Tahdon takaisin, taas. Ja Cambridge. Ah.
Joulu meni kivasti porukoilla, ennen sitä oli pikku-Venlan 1v-synttäritkin. Elsaa taas tuli nähtyä jouluna, kun tuli meille. Kivaa. :) Joulun jälkeen sitten minulle tuli tänne yksi ystävä ulkomailta uudeksi vuodeksi, ja oli kyllä niin kiva vajaa viikko...! Ensimmäistä kertaa Suomessa, niin riitti ihmeteltävää. 

Reipas 1-vuotias :)

Meldreth

Letchworth Garden City

Cambridge

*****

Sellainen vuosi. Nyt jännätään sitten tätä vuotta, että mitä siitä tulee. Syksyllä häämöttää sosionomiksi valmistuminen, kesällä kenties protuilua ja herzeilyä? Joku leiri nyt ainakin! Ellei kaksikin. Tai useampi? Kevään ja kesän aikana olisi tehtävä kaksi työharjoittelua. Tammi-helmikuun aikana minulla on muistaakseni noin 24 koulupäivää - siis sellaista päivää, että pitää mennä koululle istumaan tunneille. 

On taas vaihteeksi jännää miettiä elämäänsä, kun ei yhtään tiedä, missä ja millaisessa tilanteessa on tasan vuoden päästä. Niin työn kuin asuinpaikankin osalta, samoin kuin ihan elämiseen liittyen. Ei voi tietää, odotan innolla!