Luku 3.

3.

Hermione lähetti Posityyhtysen takaisin Kotikoloon. Hupsun pöllön jalassa oli kirje Molly Weasleylle, jossa hän vahvisti tulevansa käymään Weasleyn perheen luona. Myös Harry oli kutsuttu - olisi hiena tavata jälleen parhaat ystävät!

Jokin asia kuitenkin kaihersi Hermionen mieltä. Ginny varmaankin olisi kotona, mutta... Hän toivoi, ettei Luna olisi siellä. Hermione ei ollut varma, ärsyttikö häntä Luna itse, vai se, että Ginny ja Luna olivat niin paljon kahdestaan. Hermione tiesi, että hänen tunteissaan oli jotakin outoa - hyrräsivätkö ne hormonit vain, vai mistä ihmeestä oli kyse? Hän ei muistanut kokeneensa mitään sellaista aiemmin, ainakaan näin vahvana... Hermione halusi palavasti tietää, mikä häntä vaivasi.

Seuraavana päivänä Hermione matkusti hormipulverilla suoraan Kotikolon takkaan. Lähtö kuitenkin viivästyi jonkin verran, sillä Hermione ei osannut päättää, mitä laittaisi päälle. Hän vaihteli myös hiustyyliään kaiken aikaa. Hän halusi olla edustavannäköinen, vaikka ei ollut aiemmin kiinnittänyt ulkonäköönsä juurikaan huomiota Kotikolossa vieraillessaan.

"Hei, Molly!" hän tervehti iloisesti tanakkaa ja punakkaa rouvaa kömpiessään ulos takasta.

"Hermione!" Molly Weasley hihkaisi ja ryntäsi halaamaan Hermionea. "Aivan kuin siitä olisi jo kauan, kun viimeksi näimme!" hän huudahti ja rutisti tyttöä äidillisesti. "Mikä sinua viivytti? Harry tuli jo vartti sitten."

"Minä..." Hermione empi. "Minulla oli pyykit koneessa", hän selitti.

Myös Harry tuli tervehtimään tulijaa. "Hei, Hermione. Et sitten Krumia ottanut mukaan? Vai minne sinä hänet jätit" hän kysäisi kiusoitellen. Hermione valahti punaiseksi.

"Hän lähti jo kotiin, Huispaus odottaa", Hermione selitti ja kohautti olkapäitään.

"Pyykit, niin varmaan..." Harry kuiskasi Hermionelle ja virnisti.

"Nuoret, tulkaahan nyt pöytään", Molly viittilöi jo keittiössä. Samassa Ron rymisteli alas portaita Ginny perässään.

"Ronald! Kuinka monta kertaa pitää sanoa, että rappusissa ei saa rymistellä?" Molly kysyi tiukasti pojaltaan kädet lanteillaan. Ron tuhahti ja askelsi Hermionen luo.

"Hermione, sinäkin tulit jo! Minä kun luulin, että jätit tulematta Vickyn takia", Ron vitsaili, ja sai Hermionelta vihaisen katseen.

"Montako kertaa olen sanonut..." "Joojoo äiti, en kutsu Vickyä Vickyksi", Ron pyöritteli silmiään ja suuntasi askeleensa pöytään. Hermione ja Harry seurasivat – Harry istui Ronia vastapäätä, ja Hermione Ginnyä. Hermione hymyili ujosti punatukkaiselle tytölle ja sai vastaukseksi vieläkin hurmaavamman hymyn. Hermione ojensi jalkojaan eteenpäin, jotta olisi hieman rennompaa istua – tai ainakin näin Hermione itse asian ajatteli. Kohta hän saikin tuntea sirot jalat koskettamassa omiaan, eikä siirtänyt jalkojaan mihinkään.

"Ron, älä leiki ruualla. Et ole 8-vuotias", Molly sähähti Ronille, joka huomaamattomasti loihti sauvallaan kalanpalan Harryn lautaselle. "Harry, päihitit pimeän lordin, joten voit varmaan vastustaa kiusausta alentua Ronin tasolle."

Ginny kikatti pojille, jotka katsoivat häpeissään toisiaan. Hermione ei saanut käännettyä katsettaan Ginnystä, tytön suloisista pisamista, kiiltävistä hiuksista, tai säkenöivistä silmistä. Jos ikkunasta olisi lentänyt sisään pöllö kantaen kiljuvaa lohikäärmeenpoikasta, ei Hermione olisi sitä todennäköisesti huomannut. Jotenkin hän oli siitä huolimatta onnistunut syömään ruokansa loppuun yhtään sotkematta.

"Kiitos ruuasta", hän kiitti Mollya ja nousi pöydästä. "Ginny, haluaisitko näyttää minulle tämän vuoden Tylypahkankirjeen?" hän sitten kysyi Ginnyltä ja katsoi tätä pää kallellaan.

"Ai, no toki", Ginny sanoi ilahtuneella äänellä ja hotkaisi viimeisen leivänpalasen. "Iitosh", hän sanoi äidilleen ja yritti saada leipää kurkustaan alas. Ginny lähti edellä kipittämään rappusia ylös, ja Hermione meni heti perässä.

"Se on tuossa pöydällä, katso vaan. Minä käyn pitkäkseni", Ginny sanoi osoittaen pöytäänsä, kun he olivat ehtineet hänen huoneeseensa. Hermione jäi ovensuuhun muka tutkimaan kirjettä, kun Ginny laahusti sängylleen ja heittäytyi sille makaamaan. Hän kääntyi kyljelleen katsomaan kohti Hermionea ja nojasi päänsä käteensä. "Mielenkiintoista, eikö vain?" hän naurahti sarkastisella äänellä.

"Minä en ymmärrä, miksi ennustus on niin suosittua", Hermione tokaisi kun huomasi Ginnyn lukevan edelleen ennustusta.

"No jaa", Ginny mutisi. "Siinä kun ei tarvitse edes osata mitään, kunhan sepittää jotakin." Hermionea hymyilytti. Ginny oli selvästi tullut veljeensä.

"Ai että kun väsyttää. Voisi viettää useammankin tunnin vaakatasossa", Ginny sitten heitti sängyltään. Hermione katsoi Ginnyä - toinen oli niin nätti ja sulokas sängyllään.

"Minäkin voisin tulla vähän lepäämään", Hermione keksi. "Hormipulveri saa pään joskus vähän sekaisin." Siispä Hermione askelsi Ginnyn sängylle ja kävi tuon viereen makaamaan. Joskushan Ginnyn huoneessa oli toinenkin sänky Hermionea varten, mutta nyt sitä ei ollut - Hermionen oli siis lähes pakko mennä makaamaan Ginnyn viereen.

Hermione kääntyi kyljelleen katsomaan Ginnyä. Hänen silmänsä kohtasivat Ginnyn silmät - ne säkenöivät jälleen niin kauniisti. Hermione lähes unohtui katselemaan Ginnyn silmiä, kunnes punapää tirskahti. Hermione punastui - ei hänen ollut tarkoitus tuijottaa. Siitä huolimatta hän ei kääntynyt tai irrottanut katsettaan Ginnystä. Tällä kertaa hänen katseensa eksyi tytön huulille - niin pehmeät, niin kutsuvat.

Hermione säpsähti ja kääntyi samantien selälleen. Miksi hän noin ajatteli? Eihän hänen nyt mitään tuollaista ollut tarkoitus..? Hermionen sydän alkoi tykyttää hieman kovempaa. Oliko hän tosiaan..? Tämäkö oli syy niihin outoihin tunteisiin, joita hän oli kokenut Viistokujalla nähdessään Ginnyn Lunan kanssa, ja ollessaan itse Viktorin kanssa.

Hermione nielaisi ja punastui, kun huomasi silmäkulmastaan Ginnyn katselevan häntä edelleen. Rohkaistuneena Hermione kääntyi jälleen kyljelleen Ginnyyn päin.

Ginnyn hymy levisi herttaiseksi. Hän lähentyi Hermionea, halasi tätä niin hyvin kuin maaten voikaan halata, ja jäi sitten siihen. Hermionen sydän hakkasi vielä hieman lujempaa. Hän tunsi, kuinka Ginnyn käsi etsiytyi hänen selältään hänen hiuksiensa päälle ja välillä sekaan. "On niin mukava nähdä taas", hän kuiskasi ja silitteli Hermionen hiuksia.

Ginny veti päätään taaksepäin, jotta hän pystyi näkemään Hermionen kasvot. Hermione räpytteli silmiään - Ginnyn silmien loiste tuntui sokaisevan hänet. Hermionen katse vaelsi pitkin Ginnyn kasvoja, ja lopulta hänen silmät jäivät jälleen toisen huulien kohdalle. Hermione tunsi vastustamatonta kiusausta... Suudella noita huulia. Hermione uskalsi nyt myöntää sen itselleen. Hän halusi suudella Ginnyä.

"Ginny, tulehan täällä käymään!" Hermione säpsähti, kun kuuli Mollyn huutavan kerrosta alempaa tytärtään. Vienosti hymyillen Ginny nousi Hermionen viereltä ja lähti.

Ei kulunut kauaakaan, kun Ron ilmestyi Ginnyn huoneen ovelle.

"Mitä sinä siellä makoilet?" hän kysyi ihmeissään. "Tule, pelataan huispausta!"

***
Sanoja tähän mennessä: 2816.