Entä mitä neidille muuten kuuluu?

Tässä on ollut kaikenlaista. PMMP, Tartto, halloween, nanowrimo... Melkoista menoa kyllä! (Tartosta ja Pemuista postausta kun jaksan.)

Nyt loppui viimeinen työharjoittelukin tämän koulun osalta. Hallinnon harjoittelua kesti neljä viikkoa, ja se meni kyllä todella nopeasti! Viihdyin kyseisessä työpaikassa tosi hyvin, onneksi pääsin juuri sinne. :) Opin paljon asioita, ja ei todellakaan käynyt tylsäksi. Nyt tarvitsisi saada kirjoitettua harjoitteluraportti valmiiksi. On vielä yksi toinenkin pienen pieni kirjoitustehtävä, joka on melkein valmis, ja silläkin saisi vielä yhden kurssin suoritettua loppuun. Näiden suoritusten jälkeen opintorekisterissä olisi jäljellä sitten enää opinnäytetyö.

Marraskuun puolivälissä päästään keräämään aineistoa, ja teoriaahan meillä jo on. Paljon tehtävää on vielä, mutta hyvin ollaan kyllä päästy vauhtiin tuon kanssa. Alkuperäinen suunnitelmahan oli valmistua joulukuussa, mutta yhteistyökumppanilla oli paljon muuta alkusyksystä, että me ei sitten päästy tekemään kaikkea tarvittavaa. No eipä siinä mitään, näillä näkymin todistus pitäisi saada käteen 28.2, ja minusta tulee sosionomi (amk)!

Helmikuusta tulee muutenkin jännä. Tuossa tuli ihanien ystävien kanssa varattua lentoliput... Kohteena Los Angeles. En oikein voi vieläkään uskoa sitä. Miten tästä pitäisi puhua, mennään Kaliforniaan, Jenkkeihin, Losiin, Hollywoodiin? Kaikenlaista tehtävää siellä on. En osaa vielä edes jännittää, tuntuu niin epätodelliselta! Viikko siellä ollaan - ja lähtö muuten on kaksi päivää synttäreiden jälkeen. Aika jees valmistujais- ja synttärilahja itselleni siis!

Maanantaina pitää käydä selvittelemässä vähän vuokratyöfirman kuvioita, että pääsisi nyt tekemään kunnolla keikkaa, kunnes saisi kunnon töitä.

Pistetään tänne sitten niitä halloween-kuvia!

Ai miten niin en jaksanut muokata tätä. Kivat crocsit kämppiksellä.

Koulua, koulua, koulua...

Oppariahdistus.

Jopas oli taas ahdistava koulupäivä. Jo valmiiksi ärsytti heti aamusta, kun tultiin koululle turhaan kahdeksaksi. Kun olisi tajunnut kysyä, että mitä se aamun ohjelma on, niin ei olisi tarvinnut tulla kuin vasta yhdeksään.

No, iltapäivästä oli sitten opinnäytetyö-keskusteluja... Muut opparit meidän ryhmässä (3kpl) on jo hyvässä alussa, haastatteluja, kyselyitä, kaikkea... Kaikkea on jo saatu alkuun. Ahdistaa, kun vertaan itseäni muihin taas niin paljon. Meillä se on vielä ideapaperitasolla. Aihe kiinnostaa minua todella paljon, mutta tuolla keskustelun aikana tuli välillä niin ahdistava olo, että teki mieli kävellä huoneesta pois johonkin yksinäisyyteen. Hengittämään rauhallisesti. Kun ei ymmärrä, eikä osaa kysyä, ja jos kysyy, ei saa vastausta, josta saisi lisää varmuutta. Äh. Ja kun toiset meinaavat valmistua jo kesällä... Olin kuulevinani ikäviä äänensävyjä. Toiset valmistuvat kesällä, ja me (viimeistään) VASTA jouluna. Olisi se kiva jo vaikka syksyllä valmistua. Mutta kun on kaksi, niin ei voi oikein toista pakottaa. Tietty opparin voi saada valmiiksi jo paljon ennen valmistumista... Mutta en tahtoisi venyttää turhaan, enkä myöskään kiirehtiä liikaa. Tuntuu vaan siltä, että pitäisi olla valmis kesällä, niin kuin muillakin. Ahdistus.

Lisäksi tunnen olevani todella raakile muihin luokkalaisiin verrattuna. Monet osaavat heittää niin fiksuja ajatuksia ja kommentteja tunneilla, ja minä en koskaan osaa sanoa mitään. Varsinkin lastensuojelusta kaikilla on mielipiteitä ja kokemuksia. En minä varmana vielä vuoden päästä uskaltaisi ottaa niin suurta vastuuta, että työskentelisin lastensuojelun piirissä. Eihän siellä yksin mitään päätöksiä tehdä, mutta... Jotenkin se tuntuu niin vastuulliselta. Lastenkotia olisi jännä tietty kokeilla. No, sydämeni kuitenkin kuuluu vammaistyölle... On siinä kuitenkin erilaiset vastuut, ja tietenkin riippuu työpaikasta, mitä pääsee tai joutuu tekemään. No, olen ehkä minäkin siitä erityinen, että todella harvat sanovat pystyvänsä työskentelemään samalla innolla vammaisten parissa. Puhumattakaan haluamisesta! Ehdottomasti siinäkin pitää olla vastuuta... Meidän luokalla taitaa olla 4 opiskelijaa, joilla on vammaistyö sivuaineena. Lastensuojelusta kiinnostuneita on toistakymmentä. On minullakin siis paikkani, mutta... Jotenkin tunnen olevani niin paljon epäkypsempi opiskelijana, ja vuoden päästä pitäisi valmistua.

Muutenkin tuntuu taas etten osaa kuin epäonnistua. Sain tehtäväksi lähettää _yhden_ kirjeen, ja siinäkin olin näköjään epäonnistunut. Vittu.