Ruskeaa ainetta pään ja hartioiden välillä

Joskus pännii ja paljon.

Muistutus siitä, että olen ujo, ja se ilmeisesti estäisi sen, että voisin olla hyvä sosionomi. Kiitos hei hienosta mielipiteestäsi. Ehkä silläkin on merkitystä, että välitän niistä asiakkaista ja tulen niiden kanssa hyvin toimeen.

Sitten taas kipeänä, pitkästä aikaa. Koskahan sitä olen viimeksi kipeänä ollut? Ei muista taas. Ei pääse lenkille!

Ah, ja ne kesätyöt... Innolla menin haastatteluun erääseen vaikeavammaisten palvelukeskukseen, ja jo puhelimessa, kun haastattelusta sovittiin, minua toivottiin sinne kovasti. Olenhan melkein valmis sosionomi.
Haastattelussakin minua lähes anellaan sinne, vaikka palkka ei olekaan välttämättä kovin iso. Vakuutin kuitenkin, että todennäköisesti palkka kelpaa minulle, koska työpaikkakin vaikuttaa niin mukavalta - multisensorista työtäkin vielä! Pitää vieläpä soittaa jollekin seuraavana päivänä ja kysyä siitä palkasta, ennen kuin sovitaan mitään.
No, soitan rouva isorouvalle. "Niin sähän et asu Forssassa, ja nää paikat on vaan forssalaisille.... Kiitti hei!" Miten sietämättömän ylipirteältä joku voikaan kuulostaa, kun peruu opiskelijalta tuosta noin vain kesätyöpaikan! Olisihan sitä joku saattanut edes pahoitella.

Olisikos pitänyt jo muistaa liittyä siihen Talentiaan....

Ps. Kuka tänne oikein tulee googlettamalla mun nimeä? Paljasta itsesi!

Pitäis päästä parturiin.

Ja eilen kattelin tätä, ja nyt se on varattu. En minä sitä nyt olisi voinut ottaakaan, mutta joku päivä vielä ehkä tuolta joku ihana pelastetaan.♥  Toivottavasti pieni saa parhaan mahdollisen kodin. ♥

NIIN JA! Menkää äänestämään minun kuvaa sieltä toiselta sivulta. 33 ääntä tällä hetkellä, kolmas sija.

Martsa on kihpee.

Nangst. ;< Ei ole kivaa olla kipeänä. Päässä on taas alkanut jotenkin kummasti pyöriä. Pitäisi juoda, joo, mutta nyt ei yhtään tee mieli esim kaakaota. Koska kun tuon yhden mukillisen maitoa lämmitin, maito olikin mikrossa muuttunut viehättäväksi mössöksi. Hyiyäk. No, on täällä onneksi juissia.

Ja tänään koulussa oli kuulemma tullut taas joku muutos yhteen juttuun, joka jo alunperinkin oli epämääräinen ja sekava. Yksi opettaja oli jakanut meille tehtävät, että täytyy mennä haastattelemaan jotakin henkilöä - meidän aiheemme oli lievästi kehitysvammaisen nuoren arki. No eipä ole enää! Nyt menemme kuulemma koulumme lastenhoitopaikkaan, Nipsulaan, haastattelemaan monikkoperheen äitiä ysien kanssa. Joo, nyt olen sekaisin, olisinkohan ymmärtänyt paremmin, jos olisin ollut koulussa tänään?

Tämän lisäksi meillä on vielä yhdet tutustumiskäynnit, jotka on vähän väliä sekotettu tuohon arkihaastatteluun. Jos nyt se pysyisi sentään ennallaan, eikä 3 opettajaa sotkisi noitakin keskenään jotenkin.

Joo, siis, minähän olin tässä kipeä, niin. Pitäisi varmaan alkaa kirjoittaa jotakin hienoa tarinaa, tulisi varmaan äärimmäisen hienoa tekstiä.

Kuumemittari ois kiva.

Olisi kiva keksiä jotakin tekemistä, muuta kuin koneella istumista. Nyt kun en edes muista, että mihin olen sen Pokemonin laittanut, niin en voi edes sitä pelata, nyhh.  Voisin lukea Potteria, mutta voi olla etten tässä olossa pääse oikein kiinni siihen, varsinkin kun se on englanniksi. Plöh.