Luku 17.

17.

Viikonlopun jälkeen Hermione oli nukkunut jo kaksi yötä täysin yksin – mutta nuo yöt olivat olleet onnellisia. Hän oli nähnyt mukavia, pehmeitä, onnellisia ja vaaleanpunasävytteisiä unia hänestä ja Viktorista. Hän oli nähnyt esimerkiksi itsensä Viktorin vaimona – he olivat eläneet onnellisina ja toimeentulevina lastensa kanssa, eikä mikään voinut enää erottaa heitä, tai pahoittaa edes Hermionen mieltä. Lisäksi hän oli nähnyt unta matkustelevansa Viktorin kanssa, ja kirjoittelevansa tietokirjaa samalla – se vasta olisikin unelma. Lisäksi hän oli nähnyt unta, että kukaan ei häirinnyt heitä millään lailla – ei ahdistelijat, eivätkä edes Viktorin suuret fanit, ei edes juorulehdistö.

Hermione heräili hitaasti uuteen päivään, ja hymyili oikein leveästi ja onnellisesti. Hän ei pitänyt kiirettä silmiensä avaamisessa – aurinko oli alkanut paistamaan ikkunasta sisään jo aikaisin aamusta taivaalle noustessaan. Silloin tällöin Hermione avasi silmänsä raolleen tarkistaakseen, mitä kello on, mutta ei pitänyt kiirettä heräämisessäkään, sillä päivälle ei oltu suunniteltu mitään erikoisempaa ohjelmaa.

Jonkin aikaa Hermione uniaan muisteli, ihaili ja kertaili mielessään, mutta lopulta hän päätti, että olisi varmaankin jo aika nousta. Hän veti hupparin yövaatteidensa päälle ja lähti tallustamaan makuuhuoneestaan kohti keittiötä. Hän ajatteli syövänsä tällä kertaa aamupalaksi suklaamuroja, ja kaivoi jääkaapista maidon lisäksi myös appelsiinimehua juotavaksi. Hermione kurotteli kaapista murot, kaatoi sopivasti syvälle lautaselle, kumosi päälle maitoa, kaatoi vielä mehun lasiin, ja alkoi sitten lapata muroja suuhunsa oikein tyytyväisenä. Vihdoinkin hän pystyi syömään oikein hyvällä ruokahalulla, eikä syöminen tehnyt lainkaan pahaa. Vielä viikonloppuna hänellä ei ollut ollut lainkaan ruokahalua, mutta nyt, kun Harry oli käynyt hänen kanssaan ulkona, hänellä oli jo paljon parempi olo. Myös viime yön oikein mukavat unet saattoivat olla osasyynä Hermionen valoisaan oloon, ja hän rouskutteli murojaan oikein iloisena.

Hermione alkoi miettiä päiväohjelmaansa – tai paremminkin sen tyhjyyttä. Mitähän sitä tänään keksisi tehtäväksi? Ei sitä nyt joka päivä Viistokujalle jaksanut lähteä, vaikka siellä nyt voisi vapaammin kulkea, ja saattaisipa siellä törmätä tuttuihinkin – joka oli kyllä myös miinuspuoli, sillä eräisiin tuttuihin Hermione ei missään nimessä tahtonut törmätä. Jästien keskuudessa taas oli riskinä se, että jos vaikka taskuvaras iskisi tai muu onnettomuus sattuisi, ei Hermione osaisi olla käyttämättä taikuutta – mikä taas oli ankarasti kiellettyä.

Hermione huokaisi. Kai sitä pitäisi taas vain kestää yhtä tylsä päivä, ja olla vain. Lukea vaikkapa Tylypahkan historiaa jälleen kerran, olihan vanhan koulun historia hyvä tuntea, jotta hän voisi kertoa siitä vaikkapa sitten tulevalle lapselleen, tai jotain. Ajatus punastutti Hermionea. Unessaan hänellä ja Viktorilla oli ollut oikein kauniita lapsia.

Ja olihan hänellä nyt se aurorielämänkertakin – sitä olisi hyvä lukea kesää varten, kun aurorikoulutus alkaisi. Varmasti oli hyvä tietää jonkun kuuluisan aurorin elämästä ja teoista, varmasti heiltä kysyttäisi, ovatko he seuranneet kenenkään aurorin uraa, tietäisivätkö he ylipäänsä mitään ylimääräistä aurorin työstä.

Hermionen päiväsuunnitelmaan keskittyneet ajatukset keskeytyivät, kun hän kuuli pientä koputusta. Hermione suuntasi heti äänen kuultuaan ikkunan luo, vaikka olikin hieman ihmeissään – ei hän tietääkseen odottanut kirjettä mistään. Vai olisikohan se jotakin ennakkotietoa aurorikoulutuksesta? Kai sinnekin jotakin kirjoja olisi hankittava?

Hermione päästi pöllön sisälle ikkunansa takaa. Hän tunnisti pöllön saman tien – Posityyhtynen. Myös käsiala, jolla Hermionen nimi oli kirjoitettu kirjeen päällä, oli liiankin tuttu – niin tuttu, että Hermione olisi toivonut sen olevan jonkun tuntemattoman henkilön kirje.

Hermione avasi huokaisten Ginnyn kirjeen, ja alkoi lukea sitä varovaisesti, ja yritti jo valmiiksi rauhoittaa tunteitaan.

Rakas Hermione ♥

Minulla on taas todella kova ikävä sinua! Koska me oikein voimme tavata taas? En edes muista, koska näimme viimeksi... Siitä on jo liikaa aikaa. Onneksi koulu loppuu pian, ja sitten voin taas vapaasti kulkea missä tahdonkin, ja olla kenen kanssa ikinä tahdon!

Voi, miten kovasti kaipaan lämpöäsi ja huuliasi. Jos vain voisin, ilmiintyisin luoksesi tällä sekunnilla! Tiedätkös, mitä tekisin, jos saisin sinut käsiini juuri nyt... Hih, enpäs kerro sitä sinulle vielä, saat itse ottaa selvää... Olisi kyllä niin ihanaa olla kanssasi kahden... Katsella kauniita kasvojasi ja kosketella ihania... hiuksiasi.

Voi pieni Hermioneni, kultaseni, toivottavasti tapaamme pian!
Sinun, Ginnysi.

Hermione luki kirjeen läpi toisen kerran kasvot punaisina. Ginny oli jälleen kerran niin... niin... Hän sai Hermionen jälleen kerran aivan sanattomaksi. Jos hän vain osaisi lukea Ginnyn ajatukset... Tai edes Lunan, jotta hän voisi tietää, tiesikö hän itse mitään siitä, mitä Ginny touhusi hänen selkänsä takana.

Hermione hautasi kasvonsa käsiinsä turhautuneena ja päästi suustaan pienen tuskan huudon. Tämä ei voinut yksinkertaisesti olla totta! Ei missään nimessä! Miksi näin piti käydä juuri, kun Hermione oli antanut tunteidensa Viktoria kohtaan kasvaa vapaasti ilman minkäänlaista kontrollia – kyse ei ollut siitä, että Hermione tahtoisi olla Ginnyn kanssa, vaan siitä, ettei Hermione voinut hallita tunteitaan Ginnyä kohtaan... Hän ei vain voinut sille mitään. Hän ei itse tahtonut, että tuntisi näin. Hän ei väkisin halunnut, että hän menisi aivan sekaisin ja värisisi ajatellessaan Ginnyä - eivätkä Ginnyn kirje ja sanat auttaneet yhtään. Hermione tahtoi juuri nyt vain pois – pois tästä maailmasta, pois Ginnyn ulottumattomista, jotta hän ei voisi mitenkään sekoittaa Hermionen päätä. Pois myös Viktorin luota, sillä Hermione tunsi pettävänsä hänet vielä pahasti. Hermione ei halunnut missään nimessä satuttaa Viktoria millään tavalla. Hermionen pieneen päähän ei mahtunut sekään, halusiko Ginny vain leikkiä hänen tunteillaan, vai oliko hän ihan tosissaan ihastunut, ja esimerkiksi yrittäisi varovasti päästä eroon Lunasta – jos heillä nyt edes mitään vakavaa oli. Siltä se ainakin näytti, eivät he pelkiltä ystäviltä vaikuttaneet.

Hermione puuhkaisi ärsyyntyneenä. Jos Ginny kuvitteli voivansa leikitellä hänellä – ja hänen lisäkseen myös Lunalla – hän sai olla todella väärässä. Ginny saisi vielä kuulla tästä, ja katuisi vielä jokaista sanaa ja tekoa, jonka oli Hermionea kohtaan lausunut tai tehnyt, jokaista sanaa ja tekoa, joka voisi millään tavalla rikkoa Hermionen ja Viktorin välit. Ginny heräisi vielä ajattelemaan, mitä oli tehnyt, ja olisi vielä todella pahoillaan kaikesta. Jos hänelle ei tosiaan ollut väliä, mitä muiden henkilöiden ihmissuhteille tapahtuisi, Ginny saisi oppia sen vielä joskus kantapään kautta. Jos ei muuten, niin Hermione kyllä pitäisi huolen siitä.

Hermionesta tuntui, että enää hän ei lankeaisi Ginnyn lumouksiin ja viettelyihin. Hän vastustaisi kiusausta, eikä enää katsoisi Ginnyyn päinkään, eikä edes soisi tälle minkäänlaista ajatusta huonoon suuntaan. Hän yrittäisi painottaa Ginnylle, että he olisivat vain ystäviä – ei hän kuitenkaan halunnut välejä rikkoa ihan täysin, olihan Ginny ollut hänelle tärkeä tuki näiden vuosien aikana. Ginny ymmärtäisi kyllä vielä, että Hermione oli nyt Viktorin kanssa, eikä kenenkään muun. Ei Ginnyn itsensä, ei Ronin, eikä kenenkään muunkaan kanssa, vaan vain Viktor Krumin kanssa.

Hermione huokaisi. Viimein hän todella pääsisi näistä epäselvistä ja epämääräisistä tunteista eroon – Ginny ei enää viettelisi häntä, ja jos niin tekikin, hän kyllä pystyisi kieltäytymään siitä heräävistä tunteista. Hermione ei uskonut, tai toivonut, että niitä tunteita edes syntyisi, sillä nyt hän oli todella ajatellut asiaa syvemmin. Ei hän tahtonut olla Ginnyn kanssa, eihän hänellä olisi minkäänlaista järkevää tulevaisuuttakaan hänen kanssaan – ei varmasti, sillä Ginny vaikutti vain leikkivän useamman ihmisen tunteilla samaan aikaan. Lisäksi, Hermione ei edes tiennyt, halusiko Ginny samoja asioita kuin hän. Todennäköisesti ei. Hermione halusi tehdä töitä, hankkia lapsia, olla onnellinen. Hän tahtoi olla aloillaan, vaikka silloin tällöin esimerkiksi maailmalla matkustamisen olisi oikein mukavaa. Hermione oli jo ajatellut, että hän matkustaisi Viktorin mukana tämän joukkueen ollessa kisamatkoilla ja huispaavan maailmanmestaruuskisoissa eri puolilla maailmaa. Se kuitenkin tulisi todennäköisesti ennen lapsia – eihän Viktorin ura sentään hänen loppuikäänsä voisi kestää. Etsijät kun taisivat olla ne pelaajat, jotka jäivät joukkueesta ensimmäisenä eläkkeelle. Ei Viktorkaan pysyisi lopunikäänsä ketteränä, vaikka luuta huippukunnossa pysyisikin.

Hermione uhkui varmuutta siitä, ettei antaisi Ginnyn enää leikkiä hänen sydämellään ja tunteillaan. Hän ei tekisi sitä, sillä Hermione sanoisi vielä suorat sanat tuolla hupsulle punapäiselle tytölle, jolla oli niin säihkyvät silmät, että... Ei, Hermione ei vain antaisi minkään, mitä Ginny tekisi tai sanoisi, häiritä tai muuttaa hänen mieltään. Ei sitten millään. Vielä Hermione sen näyttäisi, ja huutaisi koko maailmalle, että hänen sydämensä kuului yksinomaan vain ja ainoastaan Viktor Krumille.

Hermione pohti, että homma oli hyvä aloittaa jo kirjeellä. Kenties Ginny odotti vastausta – jos hän ei sitä saisi, hän varmaankin lähettäisi muka huolestuneena vielä toisenkin kirjeen. Jos Hermione tekisi koko tyhmästä jutusta lopun jo nyt, tai ainakin yrittäisi sitä, sen loppuun vieminen olisi varmasti paljon helpompaa.

Hei, Ginny.

Olen ajatellut sinun kirjettäsi. Minä olen ihmeissäni siitä, mitä sinä oikein aiot. Eikö sinulle ole käynyt vielä lainkaan selväksi, että minä olen nyt onnellinen Viktorin kanssa? Hän ottaa minut ihanasti huomioon ja suojelee minua – en voisi olla onnellisempi kenenkään muun kanssa. Minulla on todella turvallinen olo aina, kun hän on läsnä.

Minä en voi olla kiinnostunut sinusta, en halua, enkä ole. En tahdo, että sinä yrität hetki hetkeltä enemmän vietellä minua, vaikka sinä selvästi pyörität samaan aikaan Lunaa pikkurillisi ympärillä. Se ei tee hyvää sinulle, minulle, tai edes Lunalle. Tietääkö hän siitä edes, mitä olet yrittänyt minun kanssani tehdä? En usko, että hän ilahtuu, kun hän kuulee asiasta.

Sinun täytyisi ottaa itseäsi niskasta kiinni – ei ole järkevää pyörittää useampaa ihmistä samaan aikaan. Minä olen ottanut selvyyden tunteistani. Minä olen Viktorin kanssa, koska hän on niin hyvä minua kohtaan, ja minä todella pidän hänestä. Sitä paitsi minulle on myös järkevin vaihtoehto olla hänen kanssaan.

Toivottavasti sinä nyt ymmärtäisit, mitä olet tehnyt, tai olet tekemässä. Onko se sinun mielestäsi järkevää? Eikö sinua yhtään häiritse, että olisit voinut rikkoa kaiken, mitä minun ja Viktorin välillä oli? Luulin, että olisimme hyviä ystäviä – eivätkä hyvät ystävät riko toistensa orastavia suhteita.

Olisi hyvä, että sinä jättäisit minut rauhaan, ja voisimme olla ihan vain ystäviä. Jos todella pidät Lunasta, niin pidä hänet. Anna tunteittesi viedä sinua – kunhan ne ovat ainoastaan Lunaa kohtaan. Hän on varmasti kiva tyttö, ja varmaankin haluaa olla sinun kanssasi. Älä valehtele, äläkä valehtele minullekaan. Ole kiltti, ja koita vähän käyttäytyä säädyllisemmin. Jos et tosiaan ole ymmärtänyt, että se, mitä yrität tehdä, on väärin tai ainakin huono valinta, niin... En tiedä mitä sanoa. Yritä nyt vain ymmärtää. Minä en voi olla sinun kanssasi, enkä tahdokaan sitä. En halua meidän välillemme mitään muuta kuin ystävyyttä. Eihän se ole liian vaikea ymmärtää? Minä todella pidän Viktorista, enkä tahdo ajaa häntä pois, tai pettää häntä millään tavalla. Särkisin hänen sydämensä, enkä todellakaan halua vahingoittaa häntä millään tavalla.

Nyt ainakin tiedät, mitä ajattelen ja toivon. Toivottavasti ymmärrät, ja edes yrität tehdä, mitä minä pyydän. Se olisi järkevintä ja turvallisinta kaikkien kannalta. Muistathan silti, että tahdon edelleen olla sinun ystäväsi – mutta en mitään muuta.

Hermione.

Hermione sulki pergamentin kirjekuoreen itsevarmasti ja voitonriemuisesti hymyillen, ja sitoi sen Posityyhtysen jalkaan. Pikkuruinen pöllö lähti ikkunasta lentoon, ja Hermione katseli sen pienten siipien vipinää, jotka veivät lintua aina vain kauemmas, ja pian aivan näkymättömiin.

Hän oli viimein tehnyt sen. Jos Ginny ei tuosta jo havahtuisi ajattelemaan mitään, niin mistä sitten? Vähintäänkin Ginny nyt tiesi, mitä Hermione ajatteli, ja jos yhtään arvosti Hermionea ystävänä, hän jättäisi Hermionen rauhaan ja arvostaisi sitä, mitä Hermionella ja Viktorilla välillään oli.

Hermione huokaisi tyytyväisenä ja nyökkäsi itselleen - hän oli tyytyväinen itseensä, hän oli vihdoin ja viimein päässyt eroon siitä tunteesta, joka oli kalvanut häntä jo pitkän aikaa. Enää hänen ei tarvitsisi pohtia, tekikö hän oikein vai ei, mikä olisi oikea ratkaisu, ja mitä hänen valinnoistaan seuraisi. Nyt Ginny oli poissa hänen mielestään, ja hän ajattelisi enää vain ja ainoastaan Viktoria. Ikävä saapui hänen mieleensä, se se huono puoli oli kuitenkin. Hän ei ollut tavannut Viktoria vähään aikaan, ja ikävä oli todella kova. Onneksi hänen ja Viktorin, sekä Harryn ja Chon tuplatreffit olivat jo aivan oven takana. Pian hän tapaisi rakkaan Viktorinsa jälleen, ja saisi oikein kuherrella niin paljon kuin tahtoi - sehän nyt oli selvää, että Harry kuherteli Chon kanssa oikein uran takaa. Eiväthän he Viktorin kanssa halunneet jäädä kakkosiksi!

Hermione odotti innolla hymyillen tulevia tuplatreffejä. Olihan hänestä mukavaa saada mahdollisuus tutustua Chohon paremmin, mutta eniten hän totta kai odotteli Viktorin lämpimään ja turvalliseen syliin pääsyä. Se oli parasta, mitä hänelle oli pitkään aikaan tulossa, ei hän ainakaan tiennyt mitään parempaa olevan tulossa ihan hetkeen.

Ehkä Hermionen pitäisi jo alkaa miettiä, mitä laittaa päälle - olisihan toki tärkeää, ettei Viktor tylsisty häneen. Eipä hän silti ollut aiemminkaan panostanut ulkoiseen olemukseensa mitenkään erityisemmin, mutta olihan se silti kivaa ja hauskaa joskus silloin tällöin panostaa ja laittautua. Eikäpä treffejäkään ihan joka hetki ollut tiedossa, joten varmasti olisi hyvä vähän panostaa siihenkin. Eihän Hermione edes tiennyt, mihin he olisivat menossa kyseisillä treffeillä - kenties syömään, se nyt oli melko todennäköistä, mutta minne? Paikkahan saattaisi olla todella hienokin, joten varmasti olisi hyvä pukeutua kauniisti ja laittaa itsensä muutenkin hienoksi. Varmasti Viktorkin pitäisi siitä - niimpä hän näkisi, ettei Hermione ollut aina täysin samanlaisen, tavallisen, näköinen. Jos vain jaksoi odottaa, Hermionestahan saattoi silloin tällöin kuoriutua oikea kaunotar ja prinsessan kaltainen olento.

Samana iltana Hermione meni oikein hyvillä mielin nukkumaan. Hän oli tehnyt Ginnylle selväksi, mitä mieltä oli kaikesta, eikä hänen varmasti tarvitsisi enää epäröidä missään asiassa. Lisäksi Viktorin tapaaminen oli jälleen yhtä päivää lähempänä – ja sitä ajatellen Hermione nukahtikin hymy huulillaan.

Hermione istui yksin penkillä, ja värisi. Oli hämärää, kuu näytti loistavan pilvien takana. Hänellä oli kylmä, eikä ollenkaan hyvä olo. Hermione yritti lämmitellä, mutta se ei tuonut lainaan lämpöä. Hän katseli ympärilleen ja yritti etsiä katseellaan jotakin, mikä voisi tuoda jonkinlaista lämpöä.

Yhtäkkiä Hermione näki jonkun kävelevän hitaasti häntä kohti. Hermione ei uskaltanut lähteä vastaan, tai huutaa mitään, sillä ei hän voinut tietää, mikä tai kuka sieltä tulisi. Saattoihan se olla joku pahakin. Oli parempi odottaa.

Hahmo oli jo lähellä, ja Hermione tunnisti sen - se oli Viktor. Hermionen kasvoille levisi ilahtunut ja lämmin hymy - vihdoin joku tulisi lämmittämään häntä. Hermione nousi ylös ja käveli Viktoria vastaan, ja pian he seisoivat lähekkäin kasvotusten.

Viktor halasi Hermionea ja hymyili tälle sitten lämpimästi. Viktor kumartui hieman alemmas, ja Hermione painoi huulensa Viktorin huulia vasten ja sulki silmänsä.

Hetken päästä Hermione vetäytyi ja avasi silmänsä. Hänen edessään seisoi Ginny. Hermione tuijotti häntä silmät pyöreinä, kauhistuneena.

Ginny veti Hermionen suudelmaan - Hermione ei ehtinyt lainkaan vastustella. Suudelma ei kuitenkaan kestänyt pitkään, kun Ginny jo vetäytyi.

Hermione avasi silmänsä, ja Viktor oli siinä jälleen. Hermione huokaisi helpottuneena ja hymyili jälleen lempeästi.

Viktor kumartui suutelemaan Hermionea jälleen.

Ginny vetäytyi Hermionen kasvoista ja katseli häntä silmät säihkyen.

Ginny suuteli Hermionea. Viktor katsoi häntä silmiin.

Viktor - Ginny - ei, Viktor - nyt Ginny - ja taas Viktor – ei...