Sossuja Hamkin oomme kaikki...

Taisin joskus puhua että pitäisi opiskeluista ja harjoittelusta jotain höpistä. Hupsista. No, korjataan asia.

Tällä hetkellä on meneillään hiihtoloma intensiiviviikko! Intensiivistä opiskelua siis, kyllä vaan. Tarkoitukseni oli puuhailla kahta harjoitteluraporttia valmiimmaksi. No, englannin raportti on viimeistelyä vaille valmis, ja sitten se ihan tavallinen... No siitä nyt ei puhuta. Harmittaa kyllä kun olen niin perhanan huono käyttämään kirjalähteitä, ja tuossa sellainen pitää olla. On minulla ollut kaksi kirjaa lainassa, jossa toisen palautuspäivä oli eilen. Oho. Oli kyllä aikomus uusia se, koska siinä oli vain kahden viikon laina-aika, mutta joku oli jo ehtinyt varaamaan sen. No, tipautan sen sitten tänään kirjastoon kotimatkalla. Toisen kirjan sentään sain uusittua, ja siitä varmaan saan sen lähdeviitteenkin tuohon raporttiin.

Pitäisi tosiaan pohtia ammatillista kasvuani ja muuta yhtä hauskaa harjoitteluni pohjalta. Olin tosiaan kuuden viikon työharjoittelussa kehitysvammaisten työkeskus Viisarissa, Hämeenlinnassa. Tykkäsin paikasta kovasti, vaikka noin niin kuin ensimmäinen, orientoiva harjoittelu ei ihan hirveästi tekemistä tarjonnut juuri Viisarissa. Mitään pakollista tehtävää ei ollut, joten lähinnä istuin asiakkaiden kanssa juttelemassa. Sain sentään ohjata alusta asti ystävänpäiväkortin tekemisen. Joka tapauksessa, voisin hyvinkin kuvitella työskenteleväni Viisarin kaltaisessa paikassa joskus. Kuitenkin aion pääaineeni,  varhaiskasvatuksen, anteeksi sosiaalipedagogisen kasvatuksen, lisäksi sivuaineekseni osallistavan vammaistyön, joten eväät tuollaiseen työhön varmasti löytyy. Vammaistyön sivuaineeseen kuuluu myös viittomakielen alkeet, jota odotan kyllä ihan mielenkiinnolla.

Olisi kyllä mielenkiintoista työskennellä erityislasten parissa. Pitää vähän kysellä, että missä harjoittelupaikassa tämä olisi mahdollista. Oli muuten jännä sattuma, että harjoittelun aikana luin muistaakseni Kotiliedestä tytöstä, joka syntyi ilman jalkoja - ja tyttö sattuu asumaan Hämeenlinnassa. Taitaa vieläpä mennä päiväkodin jälkeen kouluun, johon olen ajatellut hakevani työharjoitteluun. Muutenkin pienten erityisapua tarvitsevien lasten kuntoutus kiinnostaa kovasti, ja kaukaisten tuttujen ihmisten elämä omien erityisten lasten kanssa mietityttää.

Vammaistyön sivuaineeseen kuuluu myös opintojakso 'vaihtoehtoiset kommunikointimenetelmät'. Tätäkin odotan kyllä ihan mielenkiinnolla, Viisarissa kun sai jo huomata, miten erilaisilla tavalla tiettyjen ihmisten kanssa voi kommunikoida. Ei kaikki ole kiinni sanoista, jotka tulevat suusta, vaan on paljon muutakin. Ilmeet, eleet, äänenpainot, äännähdyksetkin.

Tällä hetkellä lukujärjestyksessä toukokuun alkuun asti on kahdeksan opintojaksoa. Vielä pitää opetella muistamaan, mitä mikäkin aine koskee, ja mitä tehtäviä on, sillä joidenkin nimet ovat niin lähellä toisiaan, että sekaannuksia sattuu... Olen kuitenkin kirjannut jokaisen opintojakson tehtävät ja tentit ylös, niin sieltä voin tarkastaa. Tällä hetkellä itsenäisiä tehtäviä on kolme - englannin raportti, joka on melkein tehty, harjoitteluraportti, ja vielä lehdistönseurantatehtävä. Täytyy siis seurata lehdestä (ja yhdestä ammattilehdestä, aijjoo..) sosiaalialan työhön liittyviä artikkeleita, ja siitä sitten pieni juttu kirjoittaa. Voisin huomenna selailla vielä etlareita täällä, jos jotain löytyisi. Pääsääntöisesti olen kuitenkin kotona selannut hesarit läpi.

Työn alla on myös yksi ryhmätyö, mutta sitä ei voi / tarvitse lomalla tehdä. Ihan hyvä vaan. Huhtikuussa aletaan sitten värkkäämään vielä yhtä ryhmätyötä, jonka me teemme Hämeenlinnan nuorison parissa. Ihan jännittävää tämäkin!

Syksyn sosionomiopiskelija

PÄÄSIN KOULUUN!

Oli kyllä sanoinkuvaamattoman upea fiilis kun se oma nimi löytyi sieltä valittujen listalta. Ihan sattumalta löysin sen valittujen listan. Ja siellä se oli. Autio Mari Helena, sosiaalialan koulutusohjelma.
Ajattelin, että valintakokeet meni hyvin. Mutta että niin hyvin. Pienin pistemäärä jolla pääsi, oli 77. Minä sain 90/100. Herrajesta, mä olen hyvä! Koulumenestyksestä 28/30 ja itse valintakokeesta 57/65, plus vielä ne ensimmäisen hakupaikan pisteet. Apua.

Mutta niin, tätähän on tässä jo kolmisen vuotta odoteltu! :) Johan se oli lukion ekan vuoden syksyn aikana kun keksin, mikä minusta tulee isona. Ainakin melkein, sillä en vieläkään osaa päättää, mihin tarkalleen haluan suuntautua. Lapset, nuoret, kehitysvammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset nyt eniten kiinnostaisi. Enkö voisi ottaa kaikkia?

Ajattelin jo että olen ollut liian toiveikas opiskelupaikan suhteen. Jos en olisi mihinkään päässyt, olisin tipahtanut ja korkealta.
Toiveeni toteutui isosti. <3

Niin ja sitten minua vähän hemmoteltiin illalla. Prinsessakakkua ja daimjätskiä <3 (ihan kuin en tarpeeksi jäätelöä jo töissä saisi... :D )