Syksyn sosionomiopiskelija

PÄÄSIN KOULUUN!

Oli kyllä sanoinkuvaamattoman upea fiilis kun se oma nimi löytyi sieltä valittujen listalta. Ihan sattumalta löysin sen valittujen listan. Ja siellä se oli. Autio Mari Helena, sosiaalialan koulutusohjelma.
Ajattelin, että valintakokeet meni hyvin. Mutta että niin hyvin. Pienin pistemäärä jolla pääsi, oli 77. Minä sain 90/100. Herrajesta, mä olen hyvä! Koulumenestyksestä 28/30 ja itse valintakokeesta 57/65, plus vielä ne ensimmäisen hakupaikan pisteet. Apua.

Mutta niin, tätähän on tässä jo kolmisen vuotta odoteltu! :) Johan se oli lukion ekan vuoden syksyn aikana kun keksin, mikä minusta tulee isona. Ainakin melkein, sillä en vieläkään osaa päättää, mihin tarkalleen haluan suuntautua. Lapset, nuoret, kehitysvammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset nyt eniten kiinnostaisi. Enkö voisi ottaa kaikkia?

Ajattelin jo että olen ollut liian toiveikas opiskelupaikan suhteen. Jos en olisi mihinkään päässyt, olisin tipahtanut ja korkealta.
Toiveeni toteutui isosti. <3

Niin ja sitten minua vähän hemmoteltiin illalla. Prinsessakakkua ja daimjätskiä <3 (ihan kuin en tarpeeksi jäätelöä jo töissä saisi... :D )

Studiamessut, ah <3

En meinannut päiväkirjailla eilisestä, mutta kun Pupu Tupuna pyysi niin pakkohan se on :) <3

Studiamessut.
Jotkut feidas, jotkut käyttivät tämän hyödyllisen tilaisuuden hyväkseen. Esimerkiksi minä olen nyt paljon varmempi tulevaisuudestani opintojen suhteen. Ja siitä on todella hyvä olo. Lukio on stressannut hemmetisti tässä loppua kohden, mutta kyllä se vielä palkitaan. Minulla on hyvä fiilis, uskon että voisin päästä sinne minne haluan. Mutta voihan olla, että sitten putoankin ja kovaa. Ei se välivuosi paha olisi, mutta kiva se olisi päästä heti sisään. Ja onhan tuo kakkosvaihtoehtokin hyvä.

HAMKin pisteellä oli kaksi kivaa, pirteää tyttöä heti selittämässä minulle kaikenlaista, kun sanoin haluavani sinne sosionomiksi. Toinen niistä oli aloittanut siellä, mutta vaihtanut toiselle linjalle. Hän sanoi, että esimerkiksi sosionomi on aikalailla kutsumusammatti. Kyllä vain. Joskus lukion ykkösellä tämä ajatus vain pamahti päähän, enkä ole siitä luopunut. Sopii minulle kuin voinappi otsaan, sanoisinko. Ja vielä parempi olo tuli siitä, kun tuo tyttö sanoi, että ei tarvitse suuntautua pelkästään aikuisiin tai lapsiin ja nuoriin, vaan näitä opintoja voi yhdistellä. Eli voin tulevaisuudessa tehdä kehitysvammaistyötä JA mielenterveystyötä JA päihdetyötä JA jotakin rikostyötä, mitenhän se sen sanoi, JA ryhtyä vaikka lastentarhanopettajaksi! Mahtavaa, onpahan ainakin vaihtoehtoja, ei tarvitse sulkea yhtä kiinnostavaa asiaa pois muiden kiinnostavien tieltä, vaan voin ottaa kaiken mukaan.

Voinkin melko puolueettomasti silti sanoa, että HAMKin pisteellä oli paras vastaanotto. Muualla, missä juttelin, ei oltu niin innokkaita selittämään. HAMKilla nämä tytöt muistivatkin minut kun myöhemmin sinne menin. "Ai, taasko se on täällä!"

Harmittaa että jotkut eivät messujenkaan jälkeen tiedä, mitä tehdä ja mihin mennä, mutta en anna sen laskea omaa mielialaani tulevaisuuden suhteen. Tietenkin se on hienoa, että tietää ajoissa mitä haluaa, mutta toivottavasti nämä muutkin keksisivät sen oman juttunsa. Tsemppiä! <3


Ja muusta sitten. Messuilla kiertelin erään foorumitutun kanssa, oli kiva tavata taas. Ja kahdestaan minäkin sain suuni auki. Ja messujen jälkeen suuntasin Matiakselle tekemään ET-koetta (netissä), oli ihana nähdä tuotakin poikaa taas pitkästä aikaa<3 Ja taas se ruokki minut, hihi.

2.12. joulukalenterista löytyi Tikru.
Tänään sieltä kurkisti Nasu.