10km / 1:04:54 ja ilmoitus!

Huh, muutaman päivän kipeilyjen jälkeen olen päässyt taas viimein lenkille. Lauantaina reipas kävelylenkki, eilen 6km reipasta hölkkää, ja tänään sitten suunnittelin kympin lenkin. Muutaman lyhkäsen kävelytauon pidin, mutta ehkä se on ihan sallittua :D Aikaa meni pikkasen reilu tunti, ja olen aika tyytyväinen tähän. Vauhti oli kuitenkin aika reipasta, ja kilometrivauhti oli 6:29. Muut lenkit on menneet siinä 6:30-6:45 kilometrivauhtiin, niin aika hyvin oli vauhtia kävelyistä huolimatta! Aika reippaasti kyllä juoksinkin välillä. Heh, huomasin jossain vaiheessa, että kun piti sohlata 40 minuutin juoksun jälkeen puhelimessa soiva albumi uudestaan alusta soimaan, niin pienen häiriön jälkeen tuli taas paljon uutta puhtia! Sen olen huomannut, että kun ajatukset harhailee jossain, niin väsymystä ei edes huomaa... Hahaa...

Nyt on kivat rakot parissa varpaassa... Nyt joku sponssaamaan mulle hyvät juoksuvaatteet ja -kengät! ;)

Ps. Vielä semmoinen ilmoitusluontoinen asia, että ajattelin liittyä kirkkoon. Oon kuitenkin niin perinteinen ihminen, että haluan kirkkohäät valkoisine mekkoineen ja papin siunauksineen, ja myöhemmin sitten lasten tullen pitää pienokaisillekin ristiäiset. Ei malttaisi odottaa :) ♥

Avioliiton auvoisa satama ja silleen.

Voi vitsit! Tammikuussa kerroin serkun häitä ja pohdin, että oltaisko me vaikka seuraavat. No ei. Tänään meni jo kolmas serkku tänä vuonna naimisiin! ♥ Onnea Paulille ja Hannalle, niin liitosta kuin pojasta!
Voi hitsi, hymyilyttää vaan. Sentään kolmet häät niiden kolmien hautajaisten lisäksi - vaikka näissä tämän päivän häissä en läsnä ollutkaan, siellä näytti olevan ihan vain parin lähin perhe. Tuli tuo vähän puun takaa, vaikka oli se tietty odotettavissa. Vaikka Hannaa en olekaan tavannut livenä, mutta voi että kun oli kaunis morsian! Hääkuumehan tässä alkaa itselläkin nousta... Siitä toisesta kuumeesta puhumattakaan. ♥

"Kihlaus on lupaus avioliitosta"

Näinhän se on, ja myös minä olen sitä mieltä. Eräs foorumituttuni, 18v, meni tässä pari päivää sitten kihloihin miehensä kanssa. He ovat tähän mennessä seurustelleet 5 kuukautta.
Meitähän on moneen junaan. Toiset ihmettelivät, miksi mennä noin aikaisin kihloihin vaikka ei olisi aikomusta mennä naimisiin vielä moneen vuoteen. Toiset saattoivat ihmetellä nuorta ikää ja vähäistä yhteiseloa, kun pari ei vielä edes asu yhdessä. Sen perusteella mitä tyttö on kertonut, he vaikuttavat oikein onnelliselta ja toisilleen sopivalta parilta. Tietenkin toivon heille pelkkää hyvää ja olen iloinen heidän puolestaan.

Tässä välissä faktatietoa omasta elämästäni:
Minä ja Tuomas, kihloihin 9 kuukauden seurustelun jälkeen.
Minä 17v, Tuomas 18v.
Ja KOSINNASSA lausuttiin sanat "menetkö naimisiin kanssani". Ei esimerkiksi "mennäänkö kihloihin", kuten vaikka salkkareissa muistan tapahtuneen. Onko tuossa nyt sitten eroa ja minkä verran, sitä saa jokainen pohtia itse.

Vaikka emme vielä asu yhdessä, vaikka emme ole heti menossa naimisiin, niin kyllä se tapahtuu. Ja jos tuo minua jo kutsuu vaimoksi, ja minä tuota mieheksi, niin johan se on jotakin.
"Jonkun virallisen seremonian puuttuminen sinusta mitenkään vähempää tee<3", kuten Tupuseni mainitsi.
"Kihlaus voi olla ajankohtainen milloin tahansa. Kihlaus tarkoittaa sitä, että on lupautunut menemään naimisiin ja elämään toisen kanssa elämänsä loppuun asti. Sen voi luvata milloin vain", sanoi joku.

Ihmisillä on eri tyylejä, ja jos ajattelee vuosikymmeniä taaksepäin, niin hommahan oli vähän erilaista silloin. Kihloihin ja naimisiin mentiin nuorena (ja lapsetkin hankittiin nuorena, tästäkin aiheesta voisi vääntää vaikka mitä!), eikä sitä paheksuttu. Onhan se nykypäivänä tosiasia sekin, että näitä "teinikihloja" on aina, mutta tuntuu pahalta ettei osata hyväksyä niitä, jotka ovat tosissaan. Varmasti minunkin lähipiirissäni meitä paheksuttiin, kukaan ei sitä vain tullut suoraan sanomaan.

Jotkut varmaan paheksuvat nuorten kihlautumisia sillä, että suhde ei tule kestämään, koska ei ole tarpeeksi elämänkokemusta ja tulee tarve saada kokemuksia muidenkin ihmisten kanssa, joka johtaa pettämiseen ja eroon. Sen voin sanoa, että meillä molemmilla on kyllä kokemusta monenlaisista asioista, eikä ole tarvetta vaihtaa kumppania vain siksi että saisin lisää kokemuksia. Niitä kokemuksia voi hankkia tämän nykyisenkin kanssa, ja hyvässä suhteessa kaikenlaiset asiat ovat tietenkin sovittavissa, mitä tehdään ja miten. Eipä tässä ole ikävä epätietoisuutta ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Niitä huolia ei tarvitse kantaa yksin, vaan elämisen murheet voi jakaa kumppanin kanssa, eivätkä ne paina enää niin paljoa.

Kuukauden päästä on serkun häät. Tuo pari on seurustellut 9 vuotta, ja he nyt vielä haluavat pisteen iin päälle, ja virallistavat suhteensa. Enpä ole ollut todistamassa hääjuhlia varmaan kymmeneen vuoteen, joten ehkäpä tuosta saa jotakin vinkkiä omiinkin häihin. Odotelkaa kutsua, sehän saattaa tulla koska vain ;>

Hyvää yötä.