Mä haluaisin olla tuo kissa / Joku hellis ja ottais syliin

(Anssi Kela: Ilman sua (jokainen päivä on tiistai))

Keskiviikkona Anssi Kela esiintyi ilmaiseksi Hämeenlinnassa Verkatehtaalla. Tyypin ensimmäistä levyä tuli kuunneltua muksuna paljon, mutta viime vuosina ei kyllä ole tullut seurattua hänen tekosiaan. Nyt kuitenkin kun tuli mahdollisuus päästä katsomaan liveä, niin olihan se tilaisuus käytettävä! Yleisö sai huudella toivekappaleitaan, ja niitä sitten toteutettiin. Tulihan sieltä mm. ihana Älä mene pois, hyvä uusi Levoton tyttö, ja yleisön kuorolauluakin vaatinut Nummela. Oikein mukava esitys oli, ja hauska myös. Improssa meillä on sääntö "moka on lahja", ja totta kai pienet fibat soitossa tai sanojen unohtaminen oli yleisöstä hauskaa.

Oltiin ihan täysin keskellä salia, mutta sain otettua vain pari kuvaa, huono kamera.

 

Kuorolaulantaa kuultavissa tällä videolla. 

Ja kyllä meitä siellä riitti. (Kuva Markku Tanni / HäSa) Tyypin pää taitaa olla just mun edessä.

 

Mitäpä muuta minun elämääni? Aurinkoa, kesää! Se siis hymyilee oikein paljon. :) On niin kiva ja ihana fiilis. Työharjoittelu loppui. Oli kyllä todella raskaat kolme kuukautta, mutta viimeiset viisi viikkoa oli todella kivat. Jälkimmäisessa harjoittelupaikassa sain oikeasti hyvää, rakentavaa palautetta työstäni, ja myös kiitosta! Viimeisenä päivänä sain kuulla olleeni "kuin yksi meistä" ja todella iso apu, olisivat kuulemma voineet pitää minut siellä vielä pari viikkoa. :) Tuosta tulee niin hyvälle mielelle. Se tekee todella paljon, että kuulee olleensa iso apu. Ja saa kiitosta, saa kuulla olleensa tarpeellinen. Ja iso kiitos täytyy sinne suuntaan laittaa, sain todella hyvää ohjausta, ettei siitä voi jäädä kuin hyvä mieli! Mutta on se hyvä, että se on loppu nyt kuitenkin. Tarvitsen todella akkujen latausta... Edessä olisi opinnäytetyö, ja syksyllä vielä neljäviikkoinen hallinnon harjoittelu. 

Toiseksi viimeisenä päivänä käytin huimaa mielikuvitustani synttärikortteihin...

...ja viimeiselle päivälle leivoin. Täytyy kyllä myöntää, että nuo suklaiset oli kyllä aika hyviä, työkaverit kehuivat niitä aika paljon. 8) Namnam!

 

 

Tsilleen. Eilisestä vielä sen verran, että kävin laulamassa Hämeenlinnan torilla olleessa Tartu mikkiin -teltassa.... :D Olin kotona vasta neljältä, ja vähän viiden jälkeen pääsin lähtemään kävellen keskustaan. Kävellen, koska pyörästä puhkesi takarengas. Hyvä ajoitus, viimeisen työpäivän jälkeen ja käytännössä kotipihassa...! Kuudelta käväisin kyselemässä ilmoittautumisessa, että vieläkö mahtuu, ja sain ohjeeksi tulla puolen tunnin päästä kyselemään uudestaan... Meninhän minä, ja saivat mahdutettua minut vielä loppuun! :) Olin valinnut listasta kappaleeksi The Frayn How to save a life (ilmoittautumisia hoitanut nainen kehui hyväksi valinnaksi, ja oli muuten mukavia työntekijöitä! :) ), mutta sitten luurit päässä kameran edessä seistessäni huomasivat, ettei sitä koneella olekaan. Sitten heitin päästäni että jos Rasmusta löytyisi.  In the shadows, Falling, In my life. Viimeisimmän valitsin, koska kaksi ensimmäistä ovat aika vaikeita laulettavia, ja olen aina halunnut laulaa In my lifen karaokessa. Vähän riski, koska en ole sitä ennen karaokessa tosiaan laulanut, mutta se meni onneksi hyvin! :) Ei siinä kuitenkaan laulettu kuin ensimmäisen kertosäkeen loppuun.

Ilta sitten jatkui Marion ja Buzzin pelaamisella, ja lopulta YleX:n Parasta ennen -bileillä Sirkuksessa! Oli kyllä tosi huikean mahtavan kivaa, en muista koska olisin päässyt noin kivalla fiiliksellä joraamaan noin paljon! Vieläkin hymyilyttää! :)

Nyt Nastolassa, tiistaina Helsinkiin katsomaan Kolinaa! :) Sinne kaikki!

No comments.

Mua vituttaa ja ahdistaa se, että tän työharjoittelun aikana multa on kysytty muutamaan otteeseen ainakin kolmen tai neljän eri ihmisen toimesta sitä, että tahdonko minä sen lastentarhanopettajan pätevyyden. Keskustelujen aiheita en rupea avaamaan, mutta perkele, siitä on tullut sellainen olo että heidän mielestään minä en kelpaisi sellaiseksi, en pystyisi siihen, en saisi hankkia sitä pätevyyttä koska en ole hyvä. Viimeisin viikko töissä on ollut kivaa, mutta silti on hirveästi stressiä, paineita oppimistehtävään liittyen... Enkö minä ole kypsä tai ylipäätään pätevä tällaiseen? Jos ja kun minuun ei uskota, niin se ei hirveästi inspaa enää yrittämään kovemmin, koska sitä kovemmin yrittämistä on tullut harrastettua... Ja silti ei uskota. On niitä kannustaviakin kommentteja tullut, mutta... Kun on 15 vuotta käynyt koulua ja koulua vain, niin ne paineet alkaa olla liikaa. En ole paljon kiitosta esimerkiksi työharjoitteluissa tai muussakaan saanut. Poikkeus oli vuosi sitten, se elämäni paras kolme kuukautta. Ja sekin oli työpaikan, ei sosiaalisen elämän ansiosta. Tällä hetkellä kummassakaan ei ole kehumista... Erakko?

Eilen kyllä olin koko päivän menossa, kun extempore tuli istuttua muutama tunti kaverilla, ja siitä sitten myöhemmin lähdettyä samojen kanssa baariin tanssimaan, ihan limulinjalla. Oli taas kiva päivä vaihteeksi. Miksen mää osaa itse ehdottaa tuollaisia? Nyt seura oli sellaista, jonka kanssa en ole aiemmin ollut baarissa, yleensä vain harrastuksessa nähty. Jotenkin se suunnittelemattomuus oli kivaa. Meitä oli vähän, mutta oli kivaa. Olin porukassa.

Sitten muutenkin aiheuttaa stressiä se, että tässä ollaan jännän äärellä mm. asuinpaikkaa miettiessä. Helvetin monimutkaista taas kaikki.

Vittu. Käskekää muuttumaan ja mitä tahansa, säälikää ja muuta. Ei nyt hyvä heilu taas. Ja tätä postausta en taas jaa facebookissa, koska häpeän itseäni taas vaihteeksi. Ei sillä pitäisi olla merkitystä, kuka tätä lukee ja kuka ei, mutta en tiedä, ihan sama, pää on taas niin sekaisin etten tiedä mitä pitäisi ajatella. Halusin vaan avautua jossain. En ole eräälle tärkeälle foorumillekaan päässyt pitkään aikaan, koska työharjoittelun vuoksi en ole jaksanut... Siellä olisi niin paljon lukemista, että pääsisi taas mukaan... Sitten kun harjoittelu loppuu ja loma alkaa, sitten ehtii... Mutta mitäpä muutakaan minä oikein nykyään teen kotona. Viikkoon ei ole lenkillekään päässyt, kun ensin oli jalka ja nyt flunssaa.

Pitäisi lakata kynnet ja tehdä ruokaa... Ja oppimistehtävää.....

Pelastakaa mut. :(

Kun minä en riitä - eli tarina hurjasta harjoittelusta.

Tämä työpäivä oli vähästressisin suunnilleen kuukauteen. Miksi? Siksi, että nykyään kuljen töihin autolla. Ai miksi? Koska matkaa tuli vajaa 6 kilometriä lisää. (Joojoo äiti, ei oo pitkä matka, pyöräilen sit kun on kiva keli ja myöhäinen aamu.)

Tuli sitten koettua tällainenkin, että tuli työharjoittelupaikan vaihdos harjoitteluajan puolivälissä. Yksi päivä uudessa paikassa takana, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Aiemmassa paikassa omat fiilikset olivat pitkälti ulkopuolisuutta ja sellaista yleistä haahuilua.... Lasten kanssa tulin kyllä hyvin juttuun, ja tuli tosiaan piirrettyä niille paljon kuvia väritettäväksi. Haahuilusta tuli sitten ohjaajalle ongelma, ja laadittiin sitten kalenteriin hetkiä, kun voin ottaa ihan oikeaan ohjaukseen muutamia lapsia. Näistä piti sitten tehdä suunnitelmat. "Tee tarkemmin", parin ensimmäisen päivän jälkeen. "Tee paremmin", kuului sitten ohjeet. Ykkösluokan ohjausta sain siis... Eipä minulle hirveästi aikaa annettu muutenkaan. Minä olen hei opiskelija. En valmis ja palkkatyössä, vaan opiskelija. Lähihoitajaopiskelijoilla on kuulemma paljon tarkemmat ohjeet ja muut, kuin meillä. Maanantaina minulla oli unohtunut suunnitelmat kotiin. Siitä seurasi viesti ohjaavalle opettajalle. Tiistaina päivän jälkeen opettaja soitti ja pyysi keräämään kamat ja tulemaan koululle.

Oli hyvä päästä juttelemaan kahden opettajan kanssa, ja varsinkin kun he olivat täysin minun puolellani ja ymmärsivät. Minulle päätettiin etsiä parempi harjoittelupaikka, jossa minunlainen ujo ihminen voi saada parempaa ohjausta ja ymmärrystä. Minua kohdeltiin edellisessä paikassa oikeasti todella epäoikeudenmukaisesti, kun mitään inhimillisiäkään virheitä ei sallittu, vaan heti kilahdettiin, ja vaikka olin koko viikon ohjannut lapsia todella hyvin ja saanut ohjaamisesta hyvää palautetta, niin silti minut halutaan pihalle sieltä. Ei vaan voi ymmärtää.

Eilen kävin tutustumassa uuteen paikkaan, ja tänään oli tosiaan ensimmäinen työpäivä. Neljä viikkoa jäljellä. Huomasin jo tämän päivän ja eilisen perusteella monia asioita, mistä voin antaa monta plussaa enemmän tälle uudelle harjoittelupaikalle. Niin ulkona ollessa, palaverissa ja lasten kanssa muuten ollessa.  Jännittävää, miten noinkin isoja eroja saman kunnan kunnallisissa päiväkodeissa voi olla... Tämä työyhteisö on sellainen, jossa voin viihtyä, ja jossa tiedän lapsia kuunneltavan aidosti.

Who's the bomb?

Tänään alkoi työharjoittelu, jee! 10 viikkoa päiväkodissa edessä. Pisin aika, jonka olen yhtäjaksoisesti päiväkodissa viettänyt, oli yksi viikko yhdeksännellä luokalla... :D Ehkä tästä tulee kuitenkin ihan kivaa! Lasten naamoja ja nimiä en osaa vielä yhdistää, mutta eiköhän se tästä.

Tässä on tullut reissattua kaksi viikkoa. Teen ainakin pari erillistä postausta vähän kaikesta vielä.

Ja vielä otsikkoon liittyen... She's the bomb. Lauri is the bomb.
Lauri Ylönen siis.

Ja niille, jotka ette katsoneet tarkkaan: Lauri on se viiksimies. Ja se nainen. Niin. Hot. xD



Youtubesta.



Muoks. 22.21.
Monet Rasmusfanit on alkaneet valittaa, että mitä on tapahtunut Rasmukselle, ja sille Laurille, jonka ne tuntee. No hei saakeli! Laurin musiikilla (ja videoilla!) ei ole mitään tekemistä Rasmuksen kanssa. Ja oikeastaan nyt kun ajattelee, niin kyllähän tällaisen melkein olisi voinut arvata... En nyt ihan tässä mittakaavassa, mutta melkein. :D In the city -video oli jo esimakua.... Hönöt. Hienoahan se on kun pääsee Lauri-poika oikeen hassuttelemaan! : D

Tosin nyt se helikopteri on vähän liikaa jumiutunut päähän.........

Lääkkeita ja lapsia

...erikseen siis.

Meillähän kuuluu vammaistyön sivuaineeseen lääkehoidon kurssi, ja meillä oli tänään sen tentti. Lääkkeiden jakoa dosettiin, hemoglobiinin ja verensokerin mittaus, iisipiisi. Sitten lääkelaskennan ja lääkehoidon koe itsessään. Lisäksi subkutaaninen, eli ihon alainen injektio! Huiii! Moni tätä taisi jännittää, mutta itsellä ei neulakammoa ole, niin ainakaan neulatyynynä olo ei jännittänyt, opettaja kun oli vieressä katsomassa kuitenkin. Ja meni se pistäminenkin hyvin, olkavarteen ja vatsaan kaveria pistin. Hahaa.
Lääkelaskut meni kaikki suorilta oikein, mutta sitten kun oli monivalintoja, niistä en ollut varma... Jännitti vähän, että pääseekö siitä läpi, kun aika paljon piti saada oikein. No, nelonenhan sieltä napsahti! Aika mahtista. :D

Olipa muuten jännät paikat aamulla... Aamulla täytyi lähteä pian seitsemän jälkeen kävelemään koululle, koska tentti alkoi heti kahdeksalta, eikä varttia yli. Koululla sitten selviää että sinne tulee hetken päästä Ylen joku kuvaaja kuvaamaan! Että jee, naama räjähtänyt ja jotain.... :D Ei ne välttämättä ääntä sinne ottanut (enkä edes puhunut), eikä se kuvaus kauan kestänyt edes... Mutta Hamkista asiaa tv2:n Hämeen uutisissa tänään seitsemältä... Heh...


Sitten ne lapset! Maaliskuussa minulla alkaa syventävä, 10 viikkoa kestävä harjoittelu. Tämän harjoittelun jälkeen on enää hallinnon neljäviikkoinen harjoittelu. Olen tuossa päiväkodissa joskus päivän tai kaksi ollut sijaisena, mutta en siinä ryhmässä, johon olen nyt sitten menossa. Tämä taloa minulle esitellyt nainen vaikutti tosi mukavalta, samoin ne lapset joita ehti nähdä, tulen kyllä melko varmasti viihtymään tuolla! :) *kopkop* Mahtavaa miten hyvä tuuri mulla on käynyt työharjoittelujen kanssa...
Tuolla pääsee ehkä hiihtämäänkin, jos kelit sallii. :D Äitiii, tarviin sukset tänne! Kuulemma saan myös työskennellä noissa muissakin ryhmissä, ne kun on aika erilaisia. Tosi kivaa. :)

Aijoo hei.... TJ1. Perjantaina vika koulupäivä, ja sekin on vaan tenttiä ja seminaaria! Enää ei paljon tuon koulun penkkejä kuluteta, luennoilla nyt ainakaan. ;)
Kahden viikon "loma" alkaa ihan just, jee!

Taas se voitti jotain.

Menin sitten osallistumaan FUASin kirjoituskilpailuun. Sitten menin vielä voittamaan sen. Kaksi voittajaa siellä valittiin, ja minä olin toinen. Ja palkintona tosiaankin matka Cambridgeen. Ei toki matkan määränpää yhtään innoittanut minua osallistumaan...!

Hihi.

Vielä ei ole matkan ajankohtaa tiedossa (eikä kyllä kestokaan...), sain kertoa sopivia / ei sopivia viikkoja kyllä jo. Nyt sitten jännätään että minkälainen reissu on tiedossa. :)

Tuli kyllä niin hyvälle mielelle tästä, minkälaista palautetta minun esseeni sai... :) "It was a warm and human essay."
Esseet voi lukea täältä: http://www.fuas.fi/Opiskelijalle/kansainvalisyys/Sivut/default.aspx


This essay inspired for different reasons and was especially interesting because the writer related how the experience of working with a diversity of people – not just from different cultures, but from differing physical and mental abilities including some severely disabled, enriched her own life immeasurably. So – a different country, a different culture and people with special needs as well. It was a warm and human essay.


Soooo.... I participated in a writing competition for FUAS students. And I won. I won a trip to Cambridge. Pretty nice! You can read my essay here: http://www.fuas.fi/en/Students/internationality/Sivut/default.aspx

Mitä oli vuosi 2012?

Tammikuu

Vuosi alkoi... Ensimmäisen päivän vietin susi-improleirillä! Oli hauska tapa aloittaa vuosi 2012. :) Alkoipa tuona päivänä eräs suhdekin, joka sittemmin päättyi. Ei siitä sitten sen enempää. Tammikuussa näemmä tuli hehkutettua blogin ja facebookin puolella Pekka Haavistoa. Eipä tuolta sen enempää jäänyt mieleen. No, saattoi silloin lähestyä ja varmistua eräs jännittävä reissu...

Helmikuu

Pressanvaalit. Helmikuun alussa tuli täytettyä 21 vuotta! Syntymäpäivänä käytiin susien kanssa leffassa (Puss in boots) sekä Pancho Villassa syömässä. Oikein kivaa oli, jee! Helmikuun lopulla alkoi pakkailu ja reissuhermoilu jajaja. Huh.

21v

Mihkäs nämä on menossa?

No tänne!

Maaliskuu
Heti maaliskuun toisena päivänä koitti lähtö Englantiin työharjoitteluun. Tästä postauksesta voi lukaista vielä ensimmäiset fiilikset... Oi että. Siitäkin on kohta jo vuosi. Upein ja ihanin maaliskuu ikinä.

Our little big house!

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä suunnattiin heti aamupäivästä työkaverin kanssa Letchworth Garden Cityyn. Ja tuohonkin pikkukaupunkiin rakastuttiin. Voi mikä ihana paikka. Jo työharjoittelun ensimmäisen kuukauden aikana sopeuduttiin työpaikkaan kunnolla, ja opittiin paljon uusia asioita. Paras paikka ikinä.
Maaliskuu oli ihanan lämmin. Taisi ylittyä +20 astettakin, ja tulihan siellä sitten siemailuta drinkkejä meidän takapihalla. :D Saint Patrick's Day vietettiin Lontoossa.

Melbourn.

Ensikosketus fish&chips -mestaan, näin hyvin onnistuin omassa ruokailussani!

Punting in Cambridge.

Some band.... and my hat.

Benkkuu!

At Buckingham Palace

To Hogwarts!

@ The Regal, Cambridge.

Sound beam switches

Sports relief -day.... don't ask.

Huhtikuu
No, työharjoittelu jatkui, lisää reissailua Lontooseen myös. Tuli koettua Harry Potter walk ja Titanic 3D.  Ja työharjoittelun upeus vain jatkui. Ja se lämpö! Ah. Tiian kavereita kävi tuolloin kääntymässä meillä, ja näytettiin sitten paikkoja. Vaikea kertoa yksityiskohtaisesti mitään huhtikuusta, koko kolme kuukautta vain oli kaikki niin hienoa aikaa, vaikka tuli siellä ystäviä ja perhettä ikävöityä. Koti-ikävää lievitti ja kasvatti The Rasmuksen uusi albumi...!

Mitä löytyikään lähipubin jukeboksista...

Titanic! Omat 3D-lasit piti tosiaan ostaa elokuvateatterista, jos ei omia tuonut.

Meldrethin juna-asemalla kiva lipunmyyjäsetä tarjosi meille kahvia ja teetä, kun ei oikein tiedetty, että kahdeksalta aamulla junalippu Lontooseen on pirun kallis, ja päätettiin odottaa. Siellä sitten siemailtiin!

Spot the scene!

Superhienoja ja aitoja Potter-karkkeja, joo.

Toukokuu
Työharjoittelun viimeinen kuukausi. Vielä pari kertaa Lontooseen, maailman hienoimmat kengät, Rasmuksen keikka Lontoossa. Ja sitä itkun määrää viimeisenä työpäivänä.... ja se palohälytys kesken kahvittelun, heh. :D Jälleen kerran vaikea sanoa mitään yksittäistä. Rasmuksen keikalle tuli lähdettyä yksin, ja kävi meillä Walesista Carlykin vieraana. Mahtui tuohon kuukauteen huonompiakin hetkiä, mutta ei muistella niitä. Tuli muuten otettua uusi tatuointikin. Hihs.

The Shoes!

Misty Meldreth.

 Tattoo. 

Suomi

Kesäkuu
Kesäkuuhun mahtui lisää Rasmusta Helsinki-päivän konsertissa, rottia ja prideilyä. Ja blogitekstien mukaan myös melkoisesti itsetuntoangstia, heh... No, katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan tämän asian osalta. Toivotaan parasta.
Kesäkuussa opiskelin kesäkurssilla myös viittomakieltä! Sepä oli kivaa, ja kyllä jotain vieläkin päästä löytyy. Niitä viittomia, ja jotain muutakin.

Juhannus Ähtärissä ystävien kanssa!

Rottapojat

Pridet!

Snakebites tuli otettua. :3

Heinäkuu

Tähän mahtui vähän enemmän vauhtia. Tuli koettua mm. mukava extempore 24 tunnin seikkailu ihan Hämeenlinnan tasolla, sekä esimerkiksi ostin upean, ihanan korsetin, ja osallistuin Herzicampille - yhdenvertaisuutta parhaimmillaan, upea leiriviikko. Olipa siinä siis hyvä ja kiva kuukausi! Vähän tylsää kesällä oli muuten, kun ei niitä kesätöitä tullut saatua, harmi homma.

Elokuu.

Elokuun alussa oli yhdet häät, joiden jälkeisenä päivänä tuli surullinen uutinen rakkaan isotädin poisnukkumisesta.

Kuukauden aikana intoilin vaihteeksi hetkellisesti juoksemisesta (mites meinasin kirjoittaa että "nukkumisesta"...). Lisäksi kuun lopussa hankin ensimmäiset piilolinssini ja kävin katsomassa Lady Gagaa Hartwall areenalla.

Piilarit silmissä ja ensimmäiset aurinkolasit pitkään aikaan otsalla! :D

Gaga

Syyskuu

Syyskuussa alkoi taas koulu. Kolmas vuosi ammattikorkeakouluopintoja, jestas, joko täällä on näin pitkään oltu? Koulun lisäksi alkoi ilmaiset jumpat, ja tuli sitten käytyä kokeilemassa piloxingia ja bodypumppia (zumban ollessa ankeaa ja tylsää!). Niissä käytiin sitten paljon ja innolla. Nyt vaan odotellaan, josko nuo jatkuisivat tänäkin vuonna. 

Syyskuussa oli myös Tracon, jossa viimeksi olen käynyt muistaakseni vuonna 2008. Tällä kertaa ensimmäisenä päivänä valmistin itselleni Nyan Cat -asun. Toiselle päivälle laitoin korsetin päälle, ja osallistuin missimittariin (jossa ei ollut mitään palkintoa, perkele :D).

Syyskuussa tuli käytyä laivallakin olemassa nättiä tyttöä.

Ja mitä? The Rasmus? NO JOO! Pojat heitti Elisa Studiolla Helsingissä akustisen keikan, jonka alkajaisiksi heti käytiin lattialle istumaan. Oli varmaan yksi hienoimpia ja ihanimpia keikkoja koskaan ikinä missään! Oli niin kiva fiilis, pojat jutteli ja heitti vitsiä kaiken aikaa, ja siellä laulettiin leirikoulufiiliksellä lattialla. (En tosin tiedä mitä se leirikoulufiilis on, ei meillä semmoista ollut. Mutta pojat sanoi niin.) Mutta ah. Lämmöllä muistelen. Tulipahan tuon kuukauden aikana tieto myös uudesta Mysteria-sinkusta, josta sitten seottiin. Hih.

nya?

derp!

Lokakuu

Lokakuulta päällimmäiseksi jäi mieleen The Rasmuksen Suomen rundi (tuli silloin käytyä myös kampaajalla). Ostin lipun kolmelle keikalle, mutta neljä tuli nähtyä! Hihi! Lahti oli hieno, vaikka istuminen hassua ja vaikeaa. Hämeenlinna oli nyt ihan vaan upeaa ja koskettavaa, henkilökohtaisesti mulle hyvin tunnepitoinen keikka. Tuli tutustuttua uusiin kivoihin ihmisiinkin! Kaksi viimeistä keikkaa oli Tavastialla. Mentiin kaverin kanssa perjantaina oville odottamaan, kun edellinen keikka alkoi, ja ihmiset olivat sisällä. Yö oli siis tarkoitus odottaa, ja se tehtiinkin. Mutta meille tultiinkin tarjoamaan lippua, kun jollakulla oli ylimääräinen! Ei olisi ollut reilua, että vain toinen pääsisi, niin meidät molemmat sitten päästettiin. Aika jees kyllä! Kovin hyviä paikkoja ei tietty saatu, mutta hienoa se silti oli. Lauantaina keikka taas sitten... Ihan vaan huippua. Myös lämppäri, The Winyls, oli mahtava. Laulaja änki minulle tamburiinin käteen useaan otteeseen, ja muutenkin kohdisti huomionsa minuun usein. :D Hihi. Hieno bändi. Mutta kukaan ei meidän nallukoita voita. Voi että. Rakkaat. 

Ai, lokakuussa oli myös Herzijatkot. Oli ihanaa nähdä ihania, puspus. Ja sieltä suoraan tuutoriristeilylle. Ei tullut nukuttua.

Näköjään hankin myös Nokia Lumia 800:n lokakuussa. Lisäksi postasin hiushistoriaani.

Tukkaprojektia.

Lahti:

Hämeenlinna:

Tavastia:

Sitten taas sitä tukkaprojektia.

Marraskuu

Marraskuuhun kuuluu oleellisesti National Novel Writing Month eli NaNoWriMo. Viime vuonna osallistuin kolmatta kertaa, ja myös voitto tuli kolmatta kertaa. Huippua. Kuukauden aikana tuli kuitenkin ihan turhan paljon stressiä koulusta, kun oli parikin järkyttävää ryhmätyökurssia. Huhhuh. Ei kiitos sellaisia enää. Nanowrimon lisäksi värjäsin hiuksia pinkiksi, osittain, ja tuli sitten istuttua kolariautossa ensimmäistä kertaa. Ehjin nahoin siellä selvittiin, mutta säikäytti kuitenkin. 

Marraskuun alussa oli myös SPR:n nuorten halloweenleiri.

nanojuomaa!

Joulukuu

Joulukuussa koulua oli vain pari hassua päivää, ja sitten alkoikin joululoma! Koitti lähtö Englantiin pienelle reissulle, joka oli sitten aivan upea ja ihana ja kaikkea. Ai että. Rasmuksen keikka Bristolissa, Harry Potter -studio, couch surfing kivan ihmisen luona! Ja ennen kaikkea käynti työharjoittelupaikalla Meldrethissä... Oli niin ihanaa nähdä kaikkia upeita ihmisiä taas. Tahdon takaisin, taas. Ja Cambridge. Ah.
Joulu meni kivasti porukoilla, ennen sitä oli pikku-Venlan 1v-synttäritkin. Elsaa taas tuli nähtyä jouluna, kun tuli meille. Kivaa. :) Joulun jälkeen sitten minulle tuli tänne yksi ystävä ulkomailta uudeksi vuodeksi, ja oli kyllä niin kiva vajaa viikko...! Ensimmäistä kertaa Suomessa, niin riitti ihmeteltävää. 

Reipas 1-vuotias :)

Meldreth

Letchworth Garden City

Cambridge

*****

Sellainen vuosi. Nyt jännätään sitten tätä vuotta, että mitä siitä tulee. Syksyllä häämöttää sosionomiksi valmistuminen, kesällä kenties protuilua ja herzeilyä? Joku leiri nyt ainakin! Ellei kaksikin. Tai useampi? Kevään ja kesän aikana olisi tehtävä kaksi työharjoittelua. Tammi-helmikuun aikana minulla on muistaakseni noin 24 koulupäivää - siis sellaista päivää, että pitää mennä koululle istumaan tunneille. 

On taas vaihteeksi jännää miettiä elämäänsä, kun ei yhtään tiedä, missä ja millaisessa tilanteessa on tasan vuoden päästä. Niin työn kuin asuinpaikankin osalta, samoin kuin ihan elämiseen liittyen. Ei voi tietää, odotan innolla!