Luku 6.

6.

Kesä oli lopuillaan, kun Hermione oli jälleen kerran vierailulla Kotikolossa. Tällä kertaa vierailun oli tarkoitus olla hieman pidempi, noin viikon mittainen: viimeisenä päivänä hän lähtisi Weasleyn perheen, sekä myöskin Harryn ja Viktor Krumin mukana saattamaan Ginnyä Tylypahkaan lähtevään pikajunaan – ja Weasleyn perheen nuorimmaisen viimeinen vuosi Tylypahkassa alkaisi.

Hermione huomasi heti, että Molly oli stressaantunut: olisihan hänen pikkuinen tyttäressä pian valmistunut velhokoulusta. Koska hän seuraavan kerran pakkaisi jonkun tavarat Tylypahkaa varten, tai veisi Viistokujalle koulutarvikkeita hankkimaan? Koko viikon aikana Molly riensi vähän väliä halaamaan Ginnyä – ja tästäkös Ron sai kiusoittelun aihetta.

”Olet raivostuttava, Ron”, Ginny sähähti kerran isoveljelleen. ”Minä kun luulin, että minä olen meidän perheen nuorin – ehkä se olet sittenkin sinä.”

Ron näytti Ginnylle kieltä ja irvisti – Ginny tyytyi vain nauramaan. Mikäs siinä olla kypsempi kuin isoveljensä.

"Lopettakaa nyt ja auttakaa siivoamisessa!" Molly ärähti sitten ärsyyntyneenä lastensa kinasteluun. "Harry on pian täällä, samoin Hermione - ja Viktor Krum! Kai sinä nyt hänen vuokseen haluat siivota, Ron?"

Ron havahtui ja juoksi sitten heti rappusia ylös - hän karsisi Krum-fanitavaroitaan huoneestaan. Jotakin hän kyllä jättäisi, mutta se aidonkokoinen pahvi-Krum saisi lähteä, muutenhan Ron saattaisi vaikuttaa hieman päästään pipiltä fanittajalta. Sitähän hän ei toki ollut.

Kuului poksahdus - ja Harry ilmiintyi Kotikolon ulko-oven eteen. Molly meni avosylin toivottamaan nuoren miehen tervetulleeksi.

"Harry, hienoa että pääsit näinkin lyhyellä varoitusajalla!" hän hihkaisi ja halasi Harrya äidillisesti.

"Ei minulla mitään muutakaan ollut - ja pitäähän minunkin antaa Ginnylle vielä viimehetken vinkit", Harry sanoi ja hymyili. Hän asteli sisään ja paiskasi kättä Ronin kanssa. Ginnylle hän heitti hurmaavan hymyn - tosin hänen katseessaan oli jotakin ilkikurista, ja Ginny katsoikin häntä kummeksuen seuraavat minuutit, kun Harry vaihtoi kuulumisia Ronin ja Mollyn kanssa.

Pian ulkoa kuului toinenkin, hieman kovaäänisempi poksahdus, ja Hermione oli saapunut Krum käsipuolessaan. Tällä kertaa Ginny juoksi ensimmäisenä ulos ja halaamaan Hermionea oikein tiukasti. Hermione oli otettu tästä, ja halasikin Ginnyä takaisin hellästi ja lämpimästi halaten.

"Heippa!" punapää hihkaisi iloisesti vetäytyessään Hermionesta. Hermione katsoi Ginnyä silmiin ja hymyili.

"No hei vaan sinullekin." Seuraavaksi hän käänsi katseensa Mollyyn, joka taapersi keittiöstä ottamaan heidät vastaan.

"Minua vähän jännitti että mihin päädymme, en ole ilmiintynyt kenenkään kanssa ennen", Hermione selitti. "En voinut tietenkään pistää Viktoria lähtemään yksin, eikä hormipulveri tullut kuuloonkaan - missä lie onkaan 'koutikoolou', niin Viktor olisi päätynyt sinne!" Hermione kikatteli itsekseen ja sai Viktorin katselemaan maahan hieman häpeillen - lausuminen ei edelleenkään ollut hänen vahvimpia puoliaan.

"Hehheh, no mutta, hyvä että selvisitte tänne", Molly naurahti päästämättä katsettaan Viktorista. Nuori mies kun taisi kääntää niin nuorien kuin vanhempienkin katseet. Molly ei edes huomannut, kun Ron oviaukossa yskäisi "Krhmpuumahm!"

"Mennäänpäs sitten sisälle, teevesi kiehuukin jo", Molly sanoi sitten ja lähti kävelemään takaisin sisälle. "Kappas!" hän huudahti vilkaistuaan olohuoneessa seisovaa kelloa. "Arthurkin saapuu aivan kohta." Ja kyllä - herra Weasleykin pamahti yhtäkkiä pihalle, ja hänen viisarinsa kellossa kääntyi kohdasta 'matkustaa' kohtaan 'kotona'. Vielä kerran Molly poistui ulos miestään vastaan, ja pian koko joukko istui keittiön pöydän ääressä.

Hermione katseli teetä hörppivää Ginnyä. Tyttö oli taas jotenkin niin ihmeellisen kauniin ja lumoavan oloinen, ettei hän osannut kääntää katsettaan muualle.

"Hermione!" Ron sanoi yhtäkkiä, ja Hermione säpsähti katsomaan häntä. "Miksi sinä tuijotat Ginnyä kaiken aikaa?"

"Tuota..." Hermione empi. "Muistelen vain, miltä hän näytti kun tapasimme ensimmäisen kerran. Siitä on aikaa - olet kasvanut", hän osoitti viimeiset sanansa Ginnylle.

Ginny nyökkäsi hymyillen. Hermione olisi tahtonut sanoa monta muutakin asiaa, mutta ei viitsinyt niin monen ihmisen läsnäollessa.

"Minä muistan vieläkin sen päivän, kun Ginny syntyi!" Arthur huudahti sitten iloisella äänellä pöydän päästä. "Olitte kaikki pojat niin ihmeissänne, kun kotiin tulikin pikkusisko, eikä pikkuveli. Teillä kesti aikaa ymmärtää, miten tytöt eroavat pojista..." Arthut naurahti. "Voi, se oli vasta aikaa se."

Hermione naureskeli Arturin puheille, ja tavoitti Ginnyn katseen hetkeksi. Katse ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä hän kääntyi katsomaan Viktoria ja laski kätensä tämän pöydällä lepäävälle kädelle. Myös Viktor käänsi katseensa ilahtuneena Hermioneen ja hymyili tälle lempeästi. Hymyn jälkeen Hermione katsahti pöydän toiselle puolelle ja tavoitti Ginnyn katseen. Hermione hymyili tällekin iloisesti ja kallisti hiukan päätään. Ginny kohotti kulmiaan, vilkaisi salamannopeasti Viktorin suuntaan, mutta siirsi silmänsä jälleen Hermioneen - ja myös hänen kasvoilleen levisi mukava hymy. Punapäinen neito iski Hermionelle silmää - kukaan muu ei tuntunut huomaavan sitä. "Niin, Hermione, mitäs teille kuuluu?" Molly kysyi sitten Hermionelta, katsoen myös Viktoria. Hän tuntui painottavan kovasti sanaa 'teille'.

"No, Viktor on nyt kesän aikana käynyt vierailemassa minun luonani Lontoossa", Hermione kertoi. "Minusta olisi myös mukavaa päästä vielä Bulgariaan, tosin se ei ole onnistunut tänä kesänä... Olisi mukavaa tavata Viktorin perhe."

Viktor katsahti yllättyneenä, mutta iloisena Hermioneen - eiväthän he olleet mitään tällaista puhuneet? Olivat he toki Bulgariassa tapaamisesta puhuneet, mutta eivät mitään Viktorin perheen tapaamisesta.

"Sepäs mukavaa", Molly sanoi iloisesti ja hymyili myös vieressään istuvalle Ginnylle, jonka kasvot olivat ilmeettömät. Äitinsä katseen huomattuaan myös hänen kasvoilleen levisi pieni hymy - jonka jälkeen Ginny keskittyi syömiseen.

Päivällisen jälkeen kaikki hajaantuivat odottamaan jälkiruokaa. Viktro jäi keittiöön juttelemaan Arthurin kanssa, Ginny kävi ruokkimassa Posityyhtysen, ja Hermione, Harry ja Ron menivät ulos.

"Mitä sinä oikein touhuat Krumin kanssa?" Ron kysyi ihmeissään, ja myös hieman vihaisen kuuloisena Hermionelta.

"Miten niin?" Hermione ihmetteli ja nosti kulmiaan. Ron mietti hetken, kunnes huudahti:

"...sinä et saa olla sitten mitenkään Krumin huispausuran tiellä!"

Hermione nauroi. "En minä estä häntä pelaamasta mitenkään. Vaikuttaako tämä siltä?"

Ron katsoi häntä myrtyneenä. "Monet pelaajat ovat lopettaneet uransa, kun ovat menneet naimisiin", hän sanoi hiljaa.

Hermione katsoi Ronia kulmat kurtussa ja hieman punastuneena. "Kuka on sanonut, että me olisimme menossa naimisiin? Emmehän me edes seurustele."

Tämä sai Ronin katseen kirkastumaan.

"Ette vai?" hän kysyi innostuneena. "Sinä et siis seurustele? Hei kuule, Hermione, mitäs jos..." - Hermione keskeytti Ronin intoilut pukkaamalla tätä kyynärpäällä kylkeen.

"Älä edes kuvittele", hän sanoi lyhyesti ja lähti kiertämään talon takapihalle, katsomaan kasvimaata.

Kasvit vaikuttivat kukoistavan oikein kunnolla tähän aikaan kesästä. Hermione päätti, että hänen olisi kysyttävä Mollylta, miten hän oikein hoitaa kasvimaataan - hän kun onnistui nirhaamaan jopa huonekasvinsa, jos ei käyttänyt lainkaan loitsuja.

Hermione kurkisteli marjapuskien taakse, ja nappasi pienen maahisen. Hän tarttui sitä nutun niskasta, nosti sitä, ja antoi sille mojovan potkun: se lensi hienossa kaaressa pellolle heinikkoon.

Hermione kuunteli tyytyväisenä, kun heinikosta kuului vihaista narinaa. Narina peittyi kohta askeliin, joita hän kuuli takanaan. Hermione kääntyi, ja näki Ginnyn seisovan hänen edessään. Hän näytti siltä, kuin hänellä olisi jotakin vinkeää mielessään.

"Hei, Hermione", hän lausahti lyhyesti, ja käveli Hermionen vierelle katselemaan pellolle. Hermione kääntyi myös takaisin peltoon päin. "Makea potku."

Hermione hymähti. "Hei, Ginny. Mitä asiaa sinulla tänne oli?"

"Äiti pyysi minua tuomaan marjoja jälkiruokaa varten", Ginny selitti lyhyesti, ja katseli edellen pellolle. "Sinulla tuntuu olevan hauskaa tuon Krumin kanssa."

Hermione punastui. "No jaa... Tämä nyt on jotakin tällaista. En oikein tiedä vielä."

Hermione huomasi silmäkulmastaan, että Ginny käänsi katseensa häneen päin. "Ai? Tykkäätkö sinä hänestä vai et?" Ginny kysyi ihmeissään, ja Hermione kohautti olkiaan.

"En minä tiedä. Itse asiassa, tällä hetkellä minun tunteeni ovat hyvin sekavat..." Hermione kertoi hiljaisesti ja käänsi katseensa Ginnyn silmiin. Ne loistivat auringonvalossa, tuikkivat kuin tähdet keskellä päivää.

"Vai niin", Ginny huokaisi - hänen äänensä ei kuulostanut tällä kertaa mitenkään pettyneeltä.

"Tuota, Ginny..." Hermione aloitti. Hän halusi sanoa tytölle nyt jotakin - mutta mitä? Sitä hän ei ollut itsekään päättänyt valmiiksi.

"Niin, Hermione?"

"Minä... Tuota, minä..." Hermione takelteli. Mitä hän nyt aikoi, nolata itsensä vai? Hän sulki hetkeksi silmänsä ja keskittyi. Kun hän aikoi avata suunsa, hän tunsikin huulillaan jotakin. Hermionen silmät rävähtivät auki, mutta hän pysyi paikallaan - se oli Ginny. Ginnyn huulet hänen omillaan. Hermione sulki yllättyneenä ja punastuneena silmänsä, ja kohta hän tunsikin Ginnyn huulien kaikkoavan. Hermione avasi silmänsä jälleen, ja huomasi Ginnyn hymyilevän hänelle ujosti.

"Ai niin!" punapää hätkähti. "Ne marjat!" hän huudahti, ja kyyristyi pensaalle keräämään jonkin verran pieniä, punaisia marjoja. Pian hän jo nousi, ja lähti kipittämään takaisin sisälle, jättäen Hermionen paikoilleen takapihalle.

Samalla hetkellä Viktor Krum perääntyi kiireesti nurkan takaa, ja meni takaisin keittiöön kertomaan Mollylle, että Ginny oli tulossa.

---

Sanoja yhteensä: 6187