Luku 9.

9.

Hermione oli saapunut jälleen tuttuun ja turvalliseen, ja tällä kertaa lumiseen Kotikoloon. Joulu oli lähestymässä, ja totta kai Hermione oli saapunut viettämään muutaman päivän Weasleyn perheen luo. Niin kuin aina, myös Harry oli mukana.

"Auttakaa nyt herranjestas vanhaa äitiänne siivoamisessa!" Molly Weasley huudahti vihaisena, kun hänen nuorimmaisensa vain pelasivat velhoshakkia ystävineen olohuoneen lattialla. "Bill ja Fleur ovat tulossa aivan pian. Ja kai te tiedätte, mitä mieltä Fleur on, jos täällä on sotkuista..."

Todentotta, Fleus Delacour ei juuri pitänyt sotkusta. Hän kun oli kasvanut Ranskassa niin siistissä kodissa, ettei ollut tottakaan. Siksi Molly halusikin antaa Fleurille joka kerta sellaisen kuvan kodistaan, että kyllä sielläkin osattiin siistejä olla.

"Ihan kohta, me ollaan kohta pelattu tämä..." Ron aloitti, mutta lopetti lauseensa korviahuumaavaan huutoon: "Au!" Molly oli napannut poikaansa korvasta kipeästi, ja Ron ponkaisi pystyyn.

"Ja teillä onkin koko loma aikaa pelata, ihme ja kumma!" Molly lausahti ankarasti. Ginny oli jo ensimmäisen käskyn tullessa lähtenyt pyyhkimään pölyjä kaappien päältä ja kellon takaa. Kun Ron lähti viemään korvaansa hieroen mattoja ulos tampattavaksi, Hermione lähti siivoamaan Ginnyn huonetta - siellähän hän oli itsekin jälleen nukkunut.

Hermione otti siivouskomerosta mukaansa harjan ja pölyhuiskun, ja aloitti puhdistamalla kaapinpäällyset. Sieltä löytyi sekä pöllön höyheniä että kissankarvoja - Posityyhtynen ja Koukkujalka olivat ilmeisimmin olleet jälleen vauhdissa.

Hermione pyyhkäisi elämisenjäljet kaapin päältä roskapussiin, ja tarkisti vielä kerran, että päällys oli tullut varmasti puhtaaksi. Hän seisoi kiikkerän tuolin päällä - kunnes ei enää seisonutkaan. Joku oli avannut oven, joka oli tönäissyt tuolinjalkaa, jolloin tuoli oli kaatunut heittäen Hermionen selälleen lattialle.

"Ai, ai, ai. Se sattui", Hermione vikisi hieroen selkäänsä irvistäen.

"Hermione! Oletko kunnossa?" Ginny hihkaisi huolestuneena ovenraosta. "Anteeksi, minä en huomannut sinua, ei ollut tarkoitus... Pääsetkö pystyyn?" Ginny huolehti ja veti Hermionen seisomaan, ja vei sitten kädestä hänen sängylleen istumaan.

Hermione meni punaiseksi. "Tuota, olen minä kai kunnossa, mitä nyt selkää vähän..." hän selitti hiljaa. Hän ei ollut odottanut, että saisi näyttää kärsimystään juuri Ginnylle. Todennäköisempää olisi ollut, että esimerkiksi Ron olisi noin vain törmännyt huoneeseen, mutta Ginnyä hän ei ollut odottanut.

"Voi sinua pikkuista, olen niin pahoillani..." Ginny sanoi huolissaan ja silitteli hellästi Hermionen selkää. Hän päättikin sitten nostaa tytön paitaa hieman, puhalsi Hermionen selkää, ja silitteli paljasta selkää sitten kädellään. Hermionea värisytti - Ginnyn paljas käsi hänen paljasta selkäänsä vasten.

"Ei se mitään, minun olisi pitänyt ottaa parempi tuoli, ja parempi paikka, olisihan minun pitänyt tietää että joku vielä tulisi tänne... Eihän kellään täällä sentään ole Villisilmä Vauhkomielen taikasilmää", Hermione sanoi ja naurahti.

"No mutta, silti, se oli minun vikani, ja nyt sinuun sattuu... Anna minun korvata tämä jotenkin!" Ginny sanoi anovasti, ja sai Hermionen punastumaan yhä enemmän.

"Ei kai se nyt mitään, ihan kunnossa minä olen..."

"Ei, sanon minä", Ginny sanoi napakasti. "Tuon sinulle... Tuon sinulle jotakin keittiöstä!"

Hermione jäi sängylle istuelleen ja katsoi, kuinka Ginny viiletti pois huoneestaan. Hermionea nolotti - ei häntä niin paljon sattunut, että noin olisi tarvinnut huolehtia. Mutta joka tapauksessa, olihan Ginnyn kosketus ja huolehtiminen jotenkin mukavaa...

Hermione nipisti itseään varmistaakseen, ettei ollut unessa. Viimeksi, kun kaikki oli tuntunut hyvinkin lupaavalta, asiat olivat kääntyneet karmiviksi, ja hän olikin nähnyt vain unta. Tällä kertaa hän ei ainakaan nukkunut, joten ehkä mitään kovin kummallista ja pelottavaa ei tulisi tapahtumaan.

Hermione nousi ja otti roskapussin. Se oli melko täysi, joten hän sulki sen, ja asetti vasten seinää. Sen jälkeen hän tarttuikin lattiaharjaan, ja lakaisi hyllyjen ja kirjoituspöydän takaa pölyt, jotka sillä kertaa sai. Sitten hän yritti kumartua lakaisemaan sängyn alustan, mutta ei - selkään iski pistävä kipu, ja hänen oli pakko käydä makaamaan sängylle, jotta kipu kaikkoaisi.

Hetken maattuaan Ginny hipsi takaisin huoneeseen. Hän katsoi huolissaan vielä hiukan irvistävää Hermionea, ja käänsi katseensa sitten sängyn vieressä makaavaan harjaan.

"Voi, et kai sinä heti yrittänyt ryhtyä töihin? Ei kipeänä saa tehdä raskaita töitä, voi sattua pahemminkin!" hän huolehti ja istahti sängylle Hermionen vierelle. Hän silitteli ensin Hermionen otsaa, sitten hiuksia, ja lopulta otti Hermionen kädestä kiinni. Tässä vaiheessa Hermione huomasi, että Ginny oli tuonut mukanaan punaisen kulhon, josta pilkisti esiin musta muovinen kauha.

"Minä toin sinulle tällaista hyvää suklaakiisseliä", hän lausahti iloisesti, kun huomasi Hermionen katseen. Hermione naurahti ja hymyili hiukan. Toinen oli niin suloinen, kun huolehti tällä tavalla, ja toi vieläpä jotakin hyvää syötävää lohdukkeeksi.

"Ota tästä, minä annan", Ginny sanoi, ja kohta jo työnsi kauhalla hieman kiisseliä Hermionen suuhun. Hermione sai juuri ja juuri kaiken suuhunsa sotkematta.

"Jospa minä istuisinkin, tämä on vähän vaikeaa näin", hän sanoi saatuaan suunsa tyhjäksi. Varovasti hän nousi istumaan, ja nojasi sitten seinään varoen. Ginny katsoi Hermionea, ja huolehti ettei hän satuttaisi itseään taas.

"Sitten lisää", Ginny sanoi ja työnsi lisää kiisseliä Hermionen suuntaan. Tällä kertaa he eivät olleet niin onnekkaita: Ginnyn tähtäys meni hieman pieleen, ja Hermionen suupielessä oli suklaata.

"Oho!" Ginny huudahti ja kikatti. "Se oli vahinko! Annas kun minä vähän..." hän sanoi, ja keskittyneesti sipaisi sormellaan kiisseliä pois Hermionen suunpielestä. Hermione keskittyi itsekin - hän oli hengittämättä ja liikkumatta, kun Ginny kosketti häntä.

Ginny nuolaisi sormeaan, ja katsoi takaisin Hermioneen.

"Noh, ei se kaikki lähtenytkään noin. Minäpäs kokeilen toista tapaa..." hän sanoi yllättyneenä, ja nojautui sitten kohti Hermionea. Hermione sulki silmänsä jännittyneenä - Ginny sipaisi loput kiisselistä Hermionen suunpielestä omilla huulillaan, ja pienesti kielellään lipaisten.

"Noin, se lähti", Ginny sanoi lopulta iloisesti, ja Hermione katsoi häntä jännittyneenä. Hän ei pystynyt puhumaan, ja oli kuin pala olisi juuttunut hänen kurkkuunsa - sydän hakkasi villisti.

Ginny katsoi Hermionea viettelevästi hymyillen. "Ai, sinunko mielestä siihen jäi vielä?" hän kuiskasi virnuillen ja nojautui jälleen kohti Hermionea. Tällä kertaa hän pussasi ensin poskelle, mutta siirtyi sitten rohkeasti Hermionen huulille. Hermione tunsi, kuinka Ginnyn pehmeät huulet koskettivat hänen omia huuliaan ensin lempeästi, sitten vaativamman rohkeasti. Hermione sulki silmänsä ja uppoutui maailmaan, jossa jokainen päivä oli täynnä Ginnyn suudelmia. Hän vastasi Ginnyn huulien kosketukseen varovasti, antaen Ginnyn viedä hommaa eteenpäin.

Lopulta Ginny vetäytyi Hermionesta, joka avasi silmänsä varovasti. Ginny katsoi häntä hehkeästi hymyillen.

"Minun täytyy mennä jatkamaan siivoamista", hän kuiskasi, suikkasi vielä suukon Hermionen korvan lähettyville, ja hyppelehti iloisesti pois huoneestaan. Hermione jäi katsomaan jännittyneenä hänen peräänsä. Jälleen kerran, Ginny oli suudellut häntä. Tällä kertaa se oli tuntunut jotenkin voimakkaammalta. Ikävät unet palasivat kuitenkin jälleen hänen mieleensä - nyt oli käynyt hyvin, ja tämä oli ollut ilmeisesti täysin totta. Miten kävisi ensi kerralla? Hermione mietti, mikä voisi olla vielä pahempaa. Se, että Ginny leikkisi hänen tunteillaan.

*****

"Voi Bill, miten sinun hiuksesi ovat taas kasvaneet! Etkö sinä tosissaan ole ajatellut sitä ehdotustani, että voisin leikata ne aina vain kun haluat... Ja Fleur, oi, mistä oletkaan noin kauniin mekon itsellesi löytänyt!"

Molly Weasley toivotti poikansa puolisoineen tavanomaisella tavallaan tervetulleeksi kotiin joululounaalle.

"Äiti, ei. Pidän niistä tällaisina", Bill toppuutteli äitiään. Hänen hiuksensa kuitenkin olivat kasvaneet jälleen jonkin verran viime kerrasta: nyt ne ylettivät jo pitkälle yli puolen selän. Ne eivät silti olleet niin pitkät kuin puolisonsa Fleurin.

"Hei Fleur", Ginny ja Hermione tervehtivät Fleuria yhteen ääneen - Harry ja Ron sen sijaan tyytyivät katselemaan nuorta naista lumoutuneina, kunnes Hermione pukkasi heitä molempia kipeästi kylkään kyynärpäällään.

"Mitenkäs pikkusiskolla koulussa menee?" Bill kysäisi Ginnyltä ja pörrötti tämän tukkaa.

"Bill, en ole enää kymmenen", hän tokaisi ja silotteli hiuksiaan takaisin. "Mutta hyvin siellä menee. Ei mitään ihmeellistä. Tavanomaista enemmän läksyjä vain."

Molly oli jo siirtynyt keittiöön, ja huudahti sitten sieltä kaikki pöytään. Tarjolla oli jouluisia ruokia, mutta myös tavallisempaa brittiläistä ruokaa - näiden lisäksi myös Fleur oli tuonut tavanomaista ranskalaista jouluruokaa.

"Ikävää ettei Charlie päässyt tulemaan", Bill päivitteli ja sai noottia äidiltään siitä, että puhui ruoka suussa. "Ja mikäs Georgella oli, kun ei tänne tullut?"

"Liiketoimintaa kuulemma", Molly huokaisi. "No, onhan se hyvä että poika menestyy, mutta että sellainen jekkukauppa..."

Hermione ei keskittynyt kuuntelemaan, mistä muut puhuivat. Hän oli aivan muissa maailmoissa. Hän ei saanut silmiään irti Ginnystä. Välillä Hermione tavoittikin Ginny katseen, mutta punapää tuntui olevan mukana muiden jutuissa.

Päivällinen sujui mukavan rennoissa merkeissä: Bill ja Fleur kertoivat, kuinka töissä ja yhteisessä kodissa meni, Arthur intoili siitä, että oli käynyt kotimatkalla jästikaupassa, Ginny kertoi muille koulusta. Jälkiruokakin upposi kaikille huimaa vauhtia, huolimatta siitä, että kaikki olivat ahtaneet itseensä paljonkin ruokaa.

”Ginny? Hermione? Tulisitteko auttamaan pöydän siivoamisessa?” Molly kysäisi, kun kaikki lopulta olivat nousemassa pöydästä ja siirtymässä olohuoneen puolelle. Ginny ja Hermione nyökkäsivät yhtä aikaa, ja katsahtivat sitten toisiinsa. Ginny hymyili, ja Hermione vastasi siihen ujosti hymyillen.

”Ruoka oli oikein hyvää, Molly”, Hermione kiitteli lastatessaan astioita pöydältä käsiinsä.

”Voi kiitos, Hermione. Sinä kun et enää kotona asu, niin haluaisit varmasti itsekin oppia tekemään samanlaista, vai mitä?” Molly kysäisi äidillisesti, johon Hermione nyökkäsi.

”Hermione osaisi varmasti oikein hyvin, kunhan vähän pääsee opettelemaan”, Ginny naurahti, ja iski Hermionelle silmää äitinsä selän takana. Hermione punastui. Mitä tuo söpöläinen oikein tuolla tarkoitti?

”Aivan, aivan niin, tietenkin”, Molly sanoi puuhaillessaan, tuskin hän edes oli kuunnellut, mitä Ginny oli sanonut.

Illan hämärtyessä Ginny ja Hermione istuskelivat Ginnyn huoneessa juttelemassa, istuen vierekkäin sängyllä. Ginny puhui viattomasti koulussa tapahtuneista asioista, kun Hermione odotti, koska tytön puhe kääntyisi jälleen viattomaan vihjailuun.

"...ja sitten McGarmiva sanoi, että se on täysin normaalia! Ajattele!" Ginny nauroi kippurassa, ja Hermione naureskeli itsekin. "Sinun olisi pitänyt olla paikalla, niin tajuaisit paremmin", Ginny sanoi vielä, pyyhkien kyyneleitä silmäkulmastaan.

"Varmasti", Hermione lausahti. "Voi, minä kaipaan Tylypahkaan. Siellä oli niin mukavaa, ja ainakin oli haasteita, ja tekemistä. Nyt minulla on ollut oikeastaan melko tylsää. Ja... jollain tavalla Tylypahka oli myös jotenkin romanttinen. Varsinkin talvella, kynttilät paloivat illalla käytävillä, ja niin edelleen..." hän sanoi haikeasti ja huokaisi.

"Niin, olisitpa sinäkin siellä", Ginnykin huokaisi, ja painoi päänsä Hermionen olalle. Hermionekin nojasi päänsä Ginnyn päätä vasten, ja hymyili.

"Ollaanpahan me edes täällä kahdestaan, on hyvä että näemme edes täällä", Hermione sanoi.

"Niin, mutta voittehan te tulla taas Tylyahoon?" Ginny ehdotti toiveikkaasti. Hermione empi. Hän ei ollut kertonut aiemmasta välikohtauksesta Tylyahossa, eikä edelleenkään toivonut palaavansa sinne.

"Tiedätkö, Hermione..." Ginny sanoi sitten. "Minusta oli oikein mukavaa... siivota sinun kanssasi."

Hermione mietti ensin, mistä Ginny oikein puhui, mutta ymmärsi sen sitten.

"Niin minustakin, sinun kanssasi siis", hän vastasi ja punasteli jälleen.

"Ehkä voisimme siivota useamminkin. Ja perusteellisemmin", kuiskasi Ginny, saaden Hermionen sydämen hakkaamaan. Häntä jännitti, koska he 'siivoaisivat' seuraavan kerran, ja millaista se olisi. Olivathan he täällä kahden, tälläkin hetkellä, mutta koskaan ei tiennyt, kuka huoneeseen ryntäisi. Ehkä, kun kaikki olisivat nukkumassa...

Tytöt kuulivat askeleita portaikosta, ja vetäytyivät hieman kauemmas toisistaan. Hetken päästä ovesta pilkottikin Mollyn pää.

"Tytöt, Bill ja Fleur jäävät sittenkin yöksi, joten he nukkuvat tässä huoneessa. Hermione, mene Ronin huoneeseen Harryn kanssa, ja Ginny, sinä saat mennä Georgen huoneeseen, mutta älä häiriinny, hänen pitäisi tulla yöllä kotiin.

Hermionen sydän tuntui vajoavan. Nytkö heidät laitettaisiinkin aivan eri huoneisiin? Hän katsoi epätoivoisena Ginnyyn. Ginnyn kasvoilta ei ollut luettavissa minkäänlaisia erityisiä tunteita, hän vain näytti siltä, miltä tytön odottikin näyttävän kuullessaan nukkumisjärjestelyistä: ei mitään erityistä.

”Selvä”, Ginny sanoi reippaasti ja nyökkäsi. ”Jospa me mennään jatkamaan olkkariin, niin äiti saa laittaa paikat valmiiksi?” hän kysäisi sitten silmät kirkkaina Hermionelta. Hän nousi ja lähti alakertaan, ja Hermione ponkaisi perään.

Hermione makasi seuraavana aamuna vatsallaan olohuoneen lattialla lukemassa, mitäs muutakaan kuin Tylypahkan historiaa. Hän oli niin uppoutunut kirjaan, jonka oli lukenut useamman kerran ennenkin läpi, että säikähti Ginnyn istahtaessa hänen selkänsä päälle.
”Eihän ole selkä enää kipeä?” Ginny kysäisi ja alkoi hieroskella Hermionen niskoja.

Hermione ynähti nautinnollisesti. Siitä olikin aikaa, kun joku oli viimeksi hieronut häntä.

”Ei ole, ei”, hän ynisi. Hän laski päänsä kirjan päälle ja uppoutui täysin siihen nautintoon, jonka Ginny tuotti hieroessaan häntä.

Ginny alkoi kikattaa, ja hän tökki Hermionea selkään saaden myös hänet nauramaan. Ginny nojautui alas, kuiskasi Herminen korvaan: ”Söpö hassu”, antoi pienen pusun Hermionen korvalehdelle, ja nousi sitten pois tytön päältä. Hermione jäi katsomaan häntä ihmeissään, toivoen, että hieronta olisi yhä jatkunut. Pian Hermionekin huomasi hieronnan keskeytymisen syyn: ulko-ovesta sisään astui Arthur, joka oli juuri saapunut töistä.

___

Sanoja yhteensä: 13667