Luku 12.

12.

Rakas Hermione,

olen pahoillani siitä, etten ehtinyt olla teidän kanssanne Tylyahossa niin paljon. Minulla vain oli muuta tärkeää tekemistä, jota en voinut siirtää muuhun ajankohtaan.

Kaipaan sinun lämpöäsi ja kosketustasi. Täällä koulussa on joskus niin ikävää olla, varsinkin nyt kun se on aivan lopussa. Haluaisin nähdä sinua useammin, voisin purkaa tuntojani sinulle ja itkeä olkaasi vasten, kun on tarve.

Minulla on niin ikävä sinua.

Toivottavasti tapaamme taas pian.

Rakkaudella, Ginny

xxx

Hermione katsoi äimistyneenä ja posket punaisina Ginnyn kirjettä. Mistäs nyt oikein tuulee? hän mietti. Hermione oli jo luullut, että Ginny oli unohtanut hänet täysin, ja oli nyt vain Lunan kanssa. Siltä se oli ainakin vaikuttanut.

Hermione ei tiennyt lainkaan, mitä ajatella. Kirjeen sisältö oli tullut hänelle täytenä yllätyksenä. Hän mietti jopa, että GInny oli tehnyt erehdyksen kirjoittaessaan alkuun hänen nimensä, mutta eihän siinä ollut järkeä - Ginnyhän oli samassa paikassa Lunan kanssa, eli ei hänen olisi tarvinnut kirjettä pöllöllä lähettää.

Hermione päätti vastata kirjeeseen heti.

Hei Ginny.

Minä olen nyt hiukan sekaisin... En oikein ymmärrä sinua. Luulin, että sinä olet Lunan kanssa, ja ihan siis vakavissasi. Sinähän et ole kiinnittänyt minuun mitään huomiota, olet vain kuherrellut Lunan kanssa, eikö niin?

Haluaisin tosissani tietää, mitä sinun päässäsi oikein liikkuu. Kehen sinä olet ihastunut oikeasti? Kenen kanssa sinä haluat olla?

Haluan tietää, koska tämä häiritsee minua todella paljon. Sinä et voi leikkiä meillä kahdella yhtä aikaa. Tietääkö Luna, mitä sinun mielessäsi on?

Viktor pitää minusta todella, ja minäkin pidän hänestä. Minä olen antanut hänelle mahdollisuuden, koska sinä et vaikuttanut kiinnostuneelta. En tahdo särkeä Viktorin sydäntä.

Vastaa pian,

Hermione.

Hermione asetti pergamentin kirjekuoreen ja sitoi sen pöllön jalkaan, joka odotti hermostuneen oloisena ja hyppelehti Hermionen työpöydällä. Hän lähetti pöllön matkaan ja katseli hetken sen perään. Pöllön kadottua näkyvistä Hermione puhisi ja nojasi käsiinsä. Hän oli tällä hetkellä aivan sekaisin - mitä oli oikein tapahtumassa? Se jopa pelotti Hermionea. Hän todella piti Viktorista, mutta Ginny... Ginnyn kirje saattoi muuttaa kaiken. Viktor ei kuitenkaan ollut Ginny, ja Ginnyssä oli jotakin todella salaperäistä, joka sai Hermionen ajatukset liiankin usein tuon punapään säihkyviin silmiin ja pehmeisiin huuliin.

Sillä välin Tylypahkassa Ginny ja Luna palasivat käsikynkässä Taikajuomien tunnilta - se oli ollut Rohkelikkojen ja Korpinkynsien yhteinen tunti. He olivat tietenkin pari, ja olivat yhdessä keksineet hullutella mitä epäsopivimmilla aineksilla. He olivatkin onnistuneet sulattamaan keitoksellaan Lunan padan pohjan - ja lopulta pata oli hypännyt pöydältä ja luikkinut kauhuissaan piiloon opettajan pöydän taakse.

Tytöt suuntasivat Suureen saliin ja nappasivat sieltä laukkuihinsa hieman ruokaa, ja hipsivät sitten ulos. He kävelivät lammen rannalle ja istahtivat siihen vieretysten.

Luna heitti palan leipää veteen, ja pian jättiläiskalmarin suuri lonkero ahmaisi palan leivän alle. Ginny ja Luna räjähtivät yhtä aikaa nauramaan - ehkä sille olisi pitänytkin heittää koko leipä!

Luna mutusteli omaa leipäänsä ja nojasi sitten päänsä tyytyväisenä Ginnyn olkaa vasten. Ginny hörppäsi pikaristaan maukasta kurpitsamehua ja hymisi itsekseen. Hän laski pikarin alas ja kietoi kätensä Lunan ympäri. He istuivat läheikkäin ja söivät tyytyväisinä katsellen lammen värisevää pintaa.

"Olen niin onnellinen", Luna huokaisi ja silitteli Ginnyn poskea.

Hermione sai Ginnyn kirjeen seuraavan päivän iltana. Hän avasi kuoren tärisevin käsin, sydän pamppaillen. Hän arvaili jo valmiiksi, mitä kirje sisältäisi, ja miten hänen ja Viktorin kävisi.

Heippa Hermione!

Sinä olet ihana, tiedäthän sinä sen? En saa sinua mielestäni.

Tapaamistamme odotellen, Ginny.

Nimikirjoituksensa alle Ginny oli piirtänyt suuren sydämen.

Hermione puuskahti ärsyyntyneenä. Mihin tuo nyt sitten vastasi? Toisaalta, kertoihan kirje jo jotakin... Ehkä Ginny ja Luna eivät olleetkaan yhdessä? Ehkä he vain tykkäsivät olla toistensa lähellä, ystävinä, tai sitten heidän välillään oli tapahtunut jotakin ikävää. Kenties Ginny oli alkanut ikävöidä Hermionea, ja kertonut sen Lunalle? Ehkä Luna ei enää estäisi heidän kahden välistä syvenevää ystävyyttä? Hermione tunsi kovaa halua tavata Ginny nyt heti - hänkin todella kaipasi tuota hurmaavaa neitokaista.

Kohta ikkunasta pelmahti toinenkin pöllö - myös sillä oli kirje jalkaansa sidottuna. Hermione oli ihmeissään. Missä välissä hänestä oli tullut näin suosittu? Avattuaan kirjeen Hermione kuitenkin tunnisti käsialasta, että sekin oli Ginnyltä.

Hei taas, minä unohdin jotakin tuosta edellisestä kirjeestäni.

Georgellahan oli syntymäpäivät vähän aikaa sitten... No, vain äiti ja isä kävivät tapaamassa häntä. Hän oli kuulemma vihainen, kun me muut emme muistaneet häntä ollenkaan. Meidänhän oli tarkoitus käydä tapaamassa Georgea hänen Tylyahon-kaupassaan...

Hermione nosti kasvonsa ja ähkäisi. Aivan! He olivat täysin unohtaneet sen, kun Ginny ja Luna olivat vain kuherrelleet, ja sitten he olivat törmänneet Chohun. Irvistäen Hermione jatkoi lukemista:

Ajattelimme Ronin kanssa, että voisimme mennä sinne yllätyskäynnille ihan pian. Meillä ei ole varsinaisesti Tylyahon viikonloppua ihan hetkeen, mutta uskon saavani luvan käydä siellä jonakin tavallisena viikonloppuna. Kerrot vain minulle, että koska sinulla on vapaata, niin menemme sitten.

Toivottavasti vastaat pian,

toivoo Ginny.

Hermione rustasi kirjeen toiselle puolelle vastauksen, että hänelle kävi ihan mikä viikonloppu tahansa. Eihän hänellä ollut vielä minkäänlaista ohjelmaa tulossa. Pöllö lehahti takaisin pimenevään iltaan, ja Hermione jäi istumaan hymyillen. Hän siis tapaisi Ginnyn todennäköisesti aivan tuotapikaa.

*****

George alkoi jo työntää viimeisiä asiakkaita ulos kaupasta – kaupan sulkemisaika kun oli ohitettu jo reilusti yli puoli tuntia sitten. Hän ei ollut vain hennonnut hätistää innokkaita lapsia kaupastaan. Olihan hän itsekin ollut kerran sellainen.

Kun George oli viimein saanut oven kiinni, hän palasi hyllyköiden luo hypistelemään ja järjestelemään tuotteitaan. Nuoret velhot olivat niin innokkaita kaikista pilailutavaroista, joten oli aivan ymmärrettävää, että tavarat menivät hiukan sekaisin. Hän otti käteensä Kaukokorvien paketin ja käänteli sitä käsissään. Fred palasi välittömästi hänen mieleensä – oli ollut niin hauskaa, niin hienoa suunnitella niitä kaksoisveljen kanssa, ja päästä kokeilemaan niitä, ja lopulta jopa myydä niitä yhdessä perustetussa kaupassa. Kunpa hän vain ei olisi jäänyt yksin pitämään kauppaa, joka oli nyt Viistokujan lisäksi myös Tylyahossa. Lee Jordan hoiti myymäläpäällikön hommia pääasiassa Viistokujalla, ja George oli siirtynyt Tylyahoon.

Georgen kulmat kurtistuivat, kun joku koputteli oveen. Itse asiassa kuulosti siltä, kuin viisi käsiparia olisi hakannut ovea. George asteli ovelle, kuunteli hetken, ja avasi oven sitten varovasti.

Ginny, Ron, Harry, Hermione ja Bill olivat oven takana. Kaikki hymyilivät oikein leveästi, ja ensimmäisenä Ginny syöksyi isoveljensä kaulaan.

”Hyvää myöhäistä synttäriä!” hän huudahti ja siirtyi sisään päästääkseen muutkin kynnykseltä odottelemasta.

Muutkin onnittelivat Georgea ja laskivat kimpsut ja kampsut lattialle. Georgelle ojennettiin välittömästi muutama paketti – osa oli suorakulmaisia, osa melko oudon muotoisia. Yksi paketeista tärisi ja lähti melkein liikkeelle, kunnes George nappasi sen käteensä. Hän hymyili joukkiolle surullisesti.

”Syntymäpäiväni oli kaksi viikkoa sitten”, hän sanoi apeasti. ”Te ette muistaneet.”
”Ei, ei”, Ginny sanoi hätäisesti. ”Me vain... me emme pystyneet tulemaan tänne silloin, ja ajattelimme, että saisit kaksinverroin juhlia, kun vanhemmat kävivät silloin ja me tulimme nyt.”

George kohautti olkiaan. ”Okei”, hän sanoi hiljaa.

Bill pörrötti Georgen tukkaa ja sujautti tälle nopeasti pienen paketin.

”Et sitten avaa sitä, ennen kuin olet yksin”, hän kuiskasi ja virnisti.

George nyökkäsi, mutta katsoi ihmeissään vanhinta veljeään.

"No, onko kauppa käynyt?" Bill kysäisi sitten ja laski kätensä Georgen olalle.

"No tuota, juu, hyvinhän täällä riittää porukka..." George selitti vastahakoisesti. "Kun Tylypahkalaiset tulevat, niin silloin on kyllä todella tungosta, ja tavarat ovat vinksinvonksin. Mutta kunhan Tylypahkassa ei kielletä Weasleyn Welhowitsejä, niin hyvin menee."

"Niin sitä pitää", Bill kehaisi ja kääntyi sitten tutkimaan tuotteita hyllyssä.

Hermione oli jäänyt hyllyn viereen tarkkailemaan tilannetta taustalta. Pitkään hän ei ollut yksin, sillä Ginny pelmahti hänen viereensä ja hymyili loisteliaasti.

"Mukavaa että pääsit tulemaan", hän sanoi ja korjasi sitten Hermionen kasvoilla roikkuvan hiuskiehkuran tämän korvan taakse. "Ja ihana nähdä, myös", hän jatkoi, ja painoi päänsä Hermionen olalle. He seisoivat siinä jonkin aikaa hiljaa katsellen, kun George jutteli veljiensä ja Harryn kanssa. Hermionen hymy leveni sitä mukaa, kun hän näki ilonpilkahduksia Georgen silmissä. Myös Georgelle niin tavanomaiset virnistykset saivat Hermionen iloisemmalle tuulelle - hän kun oli kuullut Weasleyn perheen ikäviä kertomuksia toisesta kaksospojastaan.

Hermione tunsi, kun Ginny vei kätensä Hermionen selkää pitkin tämän lantiolle.

"Mitä kouluun kuuluu?" Hermione kysyi lopulta. Se ei ollut kuitenkaan välttämätön tieto, mutta hän tahtoi kuitenkin kuunnella Ginnyn soljuvaa puhetta ja sen sulosointuja.

"Kivasti", Ginny vastasi lyhyesti. "Mutta kohtahan se loppuu... Vielä on edessä loppukokeet."

Hermione nyökkäili. Oli hauskaa kuulla, ettei Ginnyllä ainakaan vaikeuksia ollut. Siinä tapauksessahan hänkin voisi muuttaa pian omilleen Kotikolosta, äitinsä helmoista.

"Hermione..." Ginny kuiskasi Hermionen korvaan. "Mennäänkö yläkertaan vähän katselemaan paikkoja? Sieltäkin löytää vaikka mitä..."

Hermione punastui, katsoi ensin hätäisesti Ginnyä ja nosti sitten katseensa kierrerappusiin, jotka veivät yläkertaan.

"No tuota... Mennään vaan", Hermione vastasi lopulta hieman epäröiden. Ginny lähti viemään Hermionea perässään kädestä pitäen, eivätkä seurueen miehet tainneet huomata mitään. Ainakaan kukaan ei kutsunut heitä takaisin, eikä Hermione nähnyt kummeksuvia katseita.

"Ginny, kuule", Hermione sanoi lopulta, kun he olivat päässeet ylös. "Haluaisin tosiaan tietää, mitä sinä..." hän yritti sanoa, mutta Ginny keskeytti hänet suudelmallaan.

"Ei ajatella nyt mitään vaikeita, jooko?" hän kysäisi ja painoi huulensa toistamiseen Hermionen huulille. Hermione punasteli ja mietti, mitä hänen täytyisi tässä tilanteessa nyt tehdä. Pitäisikö vain julmasti kieltäytyä ja työntää Ginny pois, vai... Ei hän kehdannut tehdä sitä. Eikä edes halunnut. Se oli niin nautinnollista ja mukavaa. Eihän tästä mitään pahaa voisi seurata, eihän?

Hermione oli hetken Ginnyn hellyydenosoitusten kohteena, kunnes rappusista kuului askelia. Ginny astui äkkiä taaemmas ja tarttui pöydällä olevaan pakettiin.

"Tänne te tytöt katositte!" Billin pää pilkisti rappusista. "Tulkaa, syödään kakkua. Fleur leipoi Georgelle oikein hienon kakun!"

Ginny laski paketin alas ja nyökkäsi.

"Tullaan, näytin vain Hermionelle vähän näitä juttuja täältä", hän sanoi ja kipitti rappusiin. Hermione lähti pää pyörällään perään ja pudisteli ihmeissään päätään.

Alakerrassa George oli jo nostamassa kupua kakun päältä.

"Anna mennä, veikka", Bill antoi luvan kun hän oli saapunut takaisin Hermionen ja Ginnyn kanssa.

George nosti kuvun - ja sieltä paljastui korvan muotoinen kakku.

"Fleur on todella taitava, näettekös?" Bill kehaisi ja katseli kakkua ihaillen. "Harmi, ettei hän päässyt mukaan. Mutta vien toki kiitoksesi perille, George!"

George räjähti nauramaan, kun oli hetken tutkinut kakkua.

"Onko tämä nyt sitten kaukokorvista, vai minun omasta korvastani?" hän naureskeli ja painoi toisen kätensä korvalleen.

Harry ja Ron katselivat hymyillen ensin Georgea, sitten kakkua.

Hermioneakin hymyilytti - hän ei muistanut, koska viimeksi oli nähnyt Georgen nauravan noin paljon ja antoisasti.

"Kimppuun vaan", Bill yllytti ja taputteli Georgea selkään. George tarttui kakkulapioon, joka oli aiemmin laskettu pöydälle, ja otti itselleen myös lautasen, jotka oli myös tuotu juhlaseurueen mukana.

"No jo on hyvää!" George mussutti hetken päästä suu täynnä kakkua. Hän nielaisi, ja jatkoi: "Sääli vain syödä näin upea kakku. Olisin voinut laittaa sen tänne vaikka seinälle koristeeksi."

Koko joukkio naureskeli, ja jokainen otti vuorollaan kakkua.

"On kyllä hyvää", Hermionekin totesi Ginnylle ja kauhaisi suuhunsa uuden lusikallisen. Annos kuitenkin otti osumaa Hermionen suupielen kanssa, mutta sitä hän ei huomannut.

"Hassu sinä", Ginny kikatti ja sipaisi peukalollaan tahran Hermionen suupielestä pois, ja vei peukalonsa sitten suuhunsa imaisten sitä.

"Siinä oli kakkua", Ginny selitti, kun näki Hermionen hölmistyneen ilmeen.

Hermione punastui Ginnyn kosketuksesta. Häntä hiukan hävetti, kun Ginny teki noin kaikkien läsnäollessa - vaikka tuskin muut olivat mitään outoa huomanneet. Hermionen kasvot vain punehtuivat ja sydän pamppaili, ja hän pelkäsi kaikkien huomaavan sen. Pelko oli erityisesti siitä, että he huomaisivat näiden 'oireiden' johtuvan Ginnyn tekosista.

Georgen pienimuotoiset syntymäpäiväjuhlat sujuivat mallikkaasti: kakku tuli syötyä, George alkoi olla entistä iloisempi, ja kaikki jopa auttoivat järjestelemään asiakkaiden sotkemia tavaroita. Näin Georgen ei tarvitsisi enää samana iltana ryhtyä siivoamaan, vaan voisi nukkua pitkään ja avata kaupan seuraavana aamuna hyvillä mielin.

”Pikkuveli”, Bill sanoi haikeana ja asetti kätensä Georgen olkapäille. Hän antoi Georgelle oikein tiukan halauksen ja hymyili tälle iloisesti.

”Alkaa olla aika lähteä, mutta sinähän tulet käymään meidän luona, niin kuin Kotikolossakin?” Bill varmisti vielä, ja George nyökkäsi.
”Aivan varmasti”, hän sanoi. George oli ilmeisimmin huomannut, että rakkaiden ihmisten seura sai hänet edes hiukan paremmalle tuulelle

"Pärjäile", Ron tokaisi ja taputteli Georgea olalle. Ginny kävi halaamassa veljeään, samaten Harry ja Hermione kävivät hyvästelemässä Georgen.

Hermione astui pari askelta Ginnyn vierelle, kun he odottelivat, että kaikki oli saatu sanottua.

"Ginny, kuule... Minä vain mietin, että..." Hermione aloitti. Tälläkään kertaa hän ei kuitenkaan saanut puheenvuoroa, sillä Ginny keskeytti hänet toistamiseen.

"Oli kyllä ihanaa nähdä sinuakin, Hermione, anna hali", Ginny sanoi haikeasti ja kaappasi Hermionen halaukseensa.

"Mutta kun..."

"Ginny, saatan sinut Tylypahkaan, kuten lupasin", Bill huikkasi ovelta; hän oli saanut jo takin päälleen ja oli asettanut kätesä ovenkahvalle.

"Selvä, minä tulen!" Ginny hihkaisi ja lähti Billin matkaan. Molemmat katosivat ovesta pimenevään iltaan, ja Hermione jäi katselemaan heidän peräänsä.

"Mekin lähdemme tästä sitten. Harry, haluatko tulla meille, vai onko sinulla suunnitelmia?" Ron kysäisi Harrylta.

"Tuota, en voi tulla... Minulla on treffit. Chon kanssa", hän sanoi virnistäen posket punottaen.

"Vou, jätkä! Treffit vielä näin myöhään?" Ron äimistyi ja taputti Harrya selkään. "Minkäslaiset treffit ne sellaiset on?" hän vielä naurahti ja iski silmää.

"No, menemme syömään, ja... Silleen", Harry sanoi ujosti.

"Kerrot sitten kaiken heti huomenna?" Ron vaati, ja Harry nyökkäsi. Sitten hän käänsi katseensa vielä Hermioneen.

"Kai te sitten tulette jossain vaiheessa tuplatreffeille meidän kanssamme? Cho toivoi sitä, kun juttelimme viimeksi", hän kysyi Hermionelta ja raapi nolostuneena niskaansa.

"No, voin minä kysyä Viktorilta..." Hermione sanoi ja kohautti olkiaan.

"Selvä, kerron sen hänelle", Harry sanoi ja nyökkäsi, ja astui sitten ulos.

Poks.

"Hermione, me varmaan nähdään sitten taas, ööh, tuota..." Ron kysyi, mutta ei keksinyt lopetusta laudeelleen.

"Heippa", Hermione tokaisi ja katosi poksahtaen.

________
Sanoja yhteensä: 23982