Luku 2.

2.

Hermione veti Viktorin pieneen kaksioonsa ja paiskasi oven kiinni. Häntä suututti ja suretti niin, että tämä tuntui oikealta – tai ei oikeastaan miltään. Hermione vain tahtoi kostaa Ginnylle. Hän pärjäisi ilmankin tuollaista tyttöä...
Hermione johdatti pöllämystyneen Viktorin makuuhuoneensa puolelle.

"Tuota... Mitä sinulla on mielessä?" Viktor kysyi, kun Hermione oli vetänyt hänet vierelleen sängylle istumaan.

"Sinä", tyttö vastasi lyhyesti ja veti Viktorin jälleen suudelmaan. Viktor ei vastustellut lainkaan tai työntänyt Hermionea pois, joten hän oletti että tämä sopi pojalle aivan hyvin. Kai tuollainen kuuma uros nyt oli aiemminkin tällaista tehnyt jonkun kanssa?

Hermione ujutti kätensä Viktorin paidan alle, hänen sormensa vipelsivät villeinä tuon kuumalla iholla. Hermione vei kätensä Viktorin paidan alla ylemmäs, pojan rinnalle, ja painoi sen intohimolla rintaa vasten. Hermione vetäytyi ja katsoi Viktoria kulmiensa alta silmiin raskaasti hengittäen. Hän asetti kätensä Viktorin lanteille ja veti toiselta paidan pois päältä.

Viktorkin pyrki samaan asettaen kätensä Hermionen paidan helman alle, mutta Hermione oli eri mieltä: hän läppäisi tuota kättä, ja siirsi sen omalle reidelleen. Hermione halusi tehdä kaiken nyt niin kuin hän itse halusi, hän ei halunnut jonkun himokkaan pojan pilaavan tätä nyt.

Hermione kaatoi Viktorin sängylle makaamaan ja kävi sitten nelinkontin tämän ylle. Tytön hiukset valuivat valtoimenaan ikään kuin verhoiksi heidän kasvojensa ympärille, kun Hermione painoi jälleen suudelman Viktorin huulille. Hermione näykkäisi pojan huulia, siirtyi sitten poskea suudellen toiselle korvalle, näykkäisi sitten sitä ja valui alemmas Viktorin jämäkälle kaulalle. Viktor älähti kun Hermione näykkäisi vähän liiankin kovaa kaulasta - tosin tuossa älähdyksessä oli kuultavissa myös pientä nautintoa.

Hermione valui jälleen alemmas: hän siirti leikkimään Viktorin nänneillä. Hermione nuolaisi, puraisi ja suuteli Viktoin oikeaa nänniä, kunnes lopetti kaiken yhtäkkiä.

"Hermiini?" Viktor kysyi pieni huoli äänessään. Hermione räpytteli silmiään. Mitä hän oli tekemässä? Oliko tämä oikein? Halusiko hän tätä?

Hermione nousi jälleen ylemmäs ja katsoi Viktoria silmiin. Hän ei halunnut sanoa mitään, joten hän painoi jälleen suudelman Viktorin huulille. Hermione painautui Viktorin kehoa vasten, ja jäi sitten makaamaan hänen päälleen pää Viktorin rinnalla.

Joitakin minuutteja Viktorin sydämenlyöntejä kuunneltuaan Hermione valahti makaamaan Viktorin viereen. Hän asetti kätensä toisen vatsalle ja silitteli paljasta ihoa. Hermionea nolotti lievästi. Häntä huoletti, mitä Viktor nyt ajatteli hänestä. Ensin hän oli käynyt himokkaana toisen kimppuun, mutta sitten olikin lopettanut kuin seinään.

”En olekaan valmis. Luulin, että olisin, mutta...” Hermione kuiskasi. Vaikka asia ei johtunutkaan siitä, etteikö hän olisi valmis, hän ei vain pystynyt tekemään sen enempää. Hän ei kehdannut kertoa asian todellista luonnetta, joten ehkä tämä selitys kelpaisi Viktorille. Ei hän sellaisesta voinut suuttua.

***
 Tähän mennessä sanoja: 1893