Mua vituttaa ja ahdistaa se, että tän työharjoittelun aikana multa on kysytty muutamaan otteeseen ainakin kolmen tai neljän eri ihmisen toimesta sitä, että tahdonko minä sen lastentarhanopettajan pätevyyden. Keskustelujen aiheita en rupea avaamaan, mutta perkele, siitä on tullut sellainen olo että heidän mielestään minä en kelpaisi sellaiseksi, en pystyisi siihen, en saisi hankkia sitä pätevyyttä koska en ole hyvä. Viimeisin viikko töissä on ollut kivaa, mutta silti on hirveästi stressiä, paineita oppimistehtävään liittyen... Enkö minä ole kypsä tai ylipäätään pätevä tällaiseen? Jos ja kun minuun ei uskota, niin se ei hirveästi inspaa enää yrittämään kovemmin, koska sitä kovemmin yrittämistä on tullut harrastettua... Ja silti ei uskota. On niitä kannustaviakin kommentteja tullut, mutta... Kun on 15 vuotta käynyt koulua ja koulua vain, niin ne paineet alkaa olla liikaa. En ole paljon kiitosta esimerkiksi työharjoitteluissa tai muussakaan saanut. Poikkeus oli vuosi sitten, se elämäni paras kolme kuukautta. Ja sekin oli työpaikan, ei sosiaalisen elämän ansiosta. Tällä hetkellä kummassakaan ei ole kehumista... Erakko?
Eilen kyllä olin koko päivän menossa, kun extempore tuli istuttua muutama tunti kaverilla, ja siitä sitten myöhemmin lähdettyä samojen kanssa baariin tanssimaan, ihan limulinjalla. Oli taas kiva päivä vaihteeksi. Miksen mää osaa itse ehdottaa tuollaisia? Nyt seura oli sellaista, jonka kanssa en ole aiemmin ollut baarissa, yleensä vain harrastuksessa nähty. Jotenkin se suunnittelemattomuus oli kivaa. Meitä oli vähän, mutta oli kivaa. Olin porukassa.
Sitten muutenkin aiheuttaa stressiä se, että tässä ollaan jännän äärellä mm. asuinpaikkaa miettiessä. Helvetin monimutkaista taas kaikki.
Vittu. Käskekää muuttumaan ja mitä tahansa, säälikää ja muuta. Ei nyt hyvä heilu taas. Ja tätä postausta en taas jaa facebookissa, koska häpeän itseäni taas vaihteeksi. Ei sillä pitäisi olla merkitystä, kuka tätä lukee ja kuka ei, mutta en tiedä, ihan sama, pää on taas niin sekaisin etten tiedä mitä pitäisi ajatella. Halusin vaan avautua jossain. En ole eräälle tärkeälle foorumillekaan päässyt pitkään aikaan, koska työharjoittelun vuoksi en ole jaksanut... Siellä olisi niin paljon lukemista, että pääsisi taas mukaan... Sitten kun harjoittelu loppuu ja loma alkaa, sitten ehtii... Mutta mitäpä muutakaan minä oikein nykyään teen kotona. Viikkoon ei ole lenkillekään päässyt, kun ensin oli jalka ja nyt flunssaa.
Pitäisi lakata kynnet ja tehdä ruokaa... Ja oppimistehtävää.....
Ja stressi. Kouluun ja töihin liittyen. Ei oikein osaa kirjoittaakaan siitä, kun ahdistaa ja nolottaakin tämä.... Juttu, jota elämäksikin pitäisi kutsua. Saanko minä kesätöitäkään? En ole kelvannut, viime kesänkin olin ilman töitä. Se Forssa-tapaus oli aika paha isku itsetunnolle. Jos en saa kesätöitä, niin miten minä saan mistään vakipaikkaakaan? Ehkä sitten pitää olla vaan seuturekryllä ja pyöriä ympyrää... Se ei kesän tilannetta paranna. Varmaan täytyy ottaa opparin pisteet kesälle. Ja se hallinnon harjoittelukin pitää tehdä, onnistuu kai aikaisintaan elokuussa. Johonkin paikkoihin haetaan lastentarhanopettajia, mutta ne alkaa elokuussa. Miten siinä sit mihinkään pääsee töihin. Usko on lopussa siitä, että kesken vuoden pääsisi johonkin. No varmaan pääsee, mutta kun se usko ei tällä hetkellä vaan yksinkertaisesti riitä.
Ja se opparikin pitäisi aloittaa.
Ehkä vaan väännän muksut nyt ja rupean kotiäidiksi. Elääkö kotona olemalla, jos ei ole ehtinyt olemaan töissä?
Ehkä sitten opiskelen uuden ammatin ja kasvan. En vissiin ole henkisesti kypsä töihin.
Muistutus siitä, että olen ujo, ja se ilmeisesti estäisi sen, että voisin olla hyvä sosionomi. Kiitos hei hienosta mielipiteestäsi. Ehkä silläkin on merkitystä, että välitän niistä asiakkaista ja tulen niiden kanssa hyvin toimeen.
Sitten taas kipeänä, pitkästä aikaa. Koskahan sitä olen viimeksi kipeänä ollut? Ei muista taas. Ei pääse lenkille!
Ah, ja ne kesätyöt... Innolla menin haastatteluun erääseen vaikeavammaisten palvelukeskukseen, ja jo puhelimessa, kun haastattelusta sovittiin, minua toivottiin sinne kovasti. Olenhan melkein valmis sosionomi.
Haastattelussakin minua lähes anellaan sinne, vaikka palkka ei olekaan välttämättä kovin iso. Vakuutin kuitenkin, että todennäköisesti palkka kelpaa minulle, koska työpaikkakin vaikuttaa niin mukavalta - multisensorista työtäkin vielä! Pitää vieläpä soittaa jollekin seuraavana päivänä ja kysyä siitä palkasta, ennen kuin sovitaan mitään.
No, soitan rouva isorouvalle. "Niin sähän et asu Forssassa, ja nää paikat on vaan forssalaisille.... Kiitti hei!" Miten sietämättömän ylipirteältä joku voikaan kuulostaa, kun peruu opiskelijalta tuosta noin vain kesätyöpaikan! Olisihan sitä joku saattanut edes pahoitella.
Olisikos pitänyt jo muistaa liittyä siihen Talentiaan....
Ps. Kuka tänne oikein tulee googlettamalla mun nimeä? Paljasta itsesi!
Pitäis päästä parturiin.
Ja eilen kattelin tätä, ja nyt se on varattu. En minä sitä nyt olisi voinut ottaakaan, mutta joku päivä vielä ehkä tuolta joku ihana pelastetaan.♥ Toivottavasti pieni saa parhaan mahdollisen kodin. ♥
NIIN JA! Menkää äänestämään minun kuvaa sieltä toiselta sivulta. 33 ääntä tällä hetkellä, kolmas sija.
Soi päässä, kiitos Stig / Teflon brothers ja Meiju Suvas.
Kriisiä pukkaa.
Olen aina yrittänyt olla ja pysyä positiivisena, toiveikkaana. Elämän ja tapahtumien suhteen olen yleensä optimistinen. Jaksan odottaa, kaukosuhteissakin ollessa muistan olleeni usein se tsemppari. Kaikki kyllä kääntyy vielä paremmaksi. Ties mitä tästä elämästä voi vielä tulla...! Kouluunkin mennään vaikka pää kainalossa. Eikä sieltä lähdetä kesken päivän pois, vaikka kaverit houkuttelisi. Vaikka olisi tylsää, pitkä päivä, väsyttää, nälkä, tai pienenpieni päänsärky. Kouluun mennään, jotta siellä opiskellaan ja tehdään niitä tehtäviä, joita opettaja antaa. Aina ei jaksa tai pysty keskittyä, myönnän, mutta parhaani yritän minäkin. Tiedän kuitenkin sen, että pian sieltä valmistutaan. Tänä vuonna.
Nyt vaan ei meinaa taas voimat riittää, yksinkertaisesti. Koulua on joku kymmenisen päivää jäljellä, siis niitä päiviä, joina mennään tunneille istumaan. Sitten on harjoittelut, ne eivät stressaa. Yhtä kurssia varten pitää lukea tenttiin kaksi kirjaa, kirjatentin lisäksi on vielä luentotentti. Olen tuota toista kirjaa lukenut 100 sivua vajaasta 300 sivusta... Tällä hetkellä ottaa päähän, koska luen asioita, jotka olen oppinut lukiossa psykologian tunnilla. Miten tarkkaan minun pitää tuo koko kirja lukea? Kurssin nimi on "työyhteisöjen johtaminen" - mitä kaikkea siihen liittyvää tuossa kirjassa on?
Opinnäytetyö sitten taas...
Jännittää ja pelottaa jotenkin. Se kun elämäsi kuutta päivää vaille 22 vuodesta olet opiskellut 14 ja puoli vuotta ja...
En edes tiedä, miten tuota lausetta pitäisi jatkaa. Loppuuko se elämä, "opiskelu on ihmisen parasta aikaa", vai alkaako se nyt vasta? Kun pääsee koulunpenkiltä pois? Olisi tarkoitus alkaa tienata rahaa. Oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni, kesätöistä kun ei hirveästi ole käteen jäänyt, eikä niitä kesiä ole takana kuin muutama vasta. Sitten on työ ja rahaa (tässä taas optimistisuuteni - koulussa jotkut stressaavat paljon siitä, mitä koulun jälkeen, saako töitä, jne). Ja asuu... jossain. Mitä sitten muuta tekee? Ensimmäisenä tuli mieleen, että ainakin voisin ruveta kuntoilemaan enemmän, kun on oikeasti varaa esim. kuntosalilla tai jumpissa käyntiin. Tässä vaiheessa ei uskalla rahaa käyttää ihan mihin sattuu, vaikka ne olisikin hyödyllisiä asioita. Noita yllättäviä menoja kun on taas tullut. Mutta niitä en olisi jättänyt välistä.
Harrastuksista puheen ollen, tällä hetkellä elämäni tuntuu olevan hirveän tylsää. Lukemisen takia ei ole oikein ollut intoa lähteä jumppiin, vaikka sitten taas en ole saanut luettua hirveästi, olen niin armottoman hidas. Nyt sentään olen joka päivä koulusta kotiin tultua ottanut sen kirjan käteen, enkä avannut tietokonetta. Ja pari tuntia yleensä ainakin viettänyt sen kirjan kanssa. Mutta joo. Maanantaina alkaa onneksi taas impro, että edes jotain kivaa tiedossa. On vaan niin puuduttavaa tulla joka päivä suoraan koulusta kotiin, kun ei ole muutakaan elämää. Kavereiden kanssa voisi tehdä jotain, mutta kun nekin varmaan tekee koulujuttuja, tai jotain muuta. En ole oppinut olemaan se, joka ehdottaa jotain tekemistä. Ei täällä kyllä mitään tekemistä ole. Eikä samojen ihmisten kanssa jaksa olla koko päivää, vaikka kuinka hyviä ystäviä olisikin.
Henna, jos luet tätä, ois kiva nähdä joku päivä, jos sais tulla vaikka käymään naapurissa muuten vaan höpöttelemässä.♥
Sitten se muu elämä. Tämä on taas näitä identiteettikriisejä, kun tahdon uudenlaista tyyliä, uudet hiukset ja mennä jonnekin uuteen paikkaan.
Ja samalla tahtoisin jo normaalia perhe-elämää. Olla parisuhteessa, muuttaa yhteen, hankkia koiran, mennä kihloihin, naimisiin, saada lapsia. Joo, kamala vauvakuume taas päällänsä kun facebookissakin tosi monet kaverit on lisääntyneet, ja laitetaan kuvia myös sukulaisten tai kavereiden muksuista, ja voi miten ne pienet pallot on niin söpöjä.... Ja kun omatkin sisarusten likat ne vaan kasvaa ja kehittyy. Ihanat, rakkaat pienet. Minäkin tahdon tuollaisen. Siinä sitä vasta olisi elämälle tarkoitusta! Siitähän olen haaveillut jo vuosia. Siihen vaan kun tarvitsisi ensin sen vakaan ja mieluummin pidemmän parisuhteen.
Joo, olen vielä nuori, kohta vasta 22. Mutta tässä meinaan olla malttamaton. En halua säätää enää. Kaipaan sellaista turvallista kainaloa, jossa saa haaveilla yhdessä. Ja ihan realistisia haaveita. Ja vielä kun tämä henkilö olisi ylpeä minusta. Eikä olisi mitään tarvetta piilotella tai häpeillä. Se, että merkitsisin jollekin paljon, eniten. Tai jotain. Voi kun tämä tapahtuisi sormia napsauttamalla. Mutta toisaalta, olisiko elämä sitten liiankin helppoa?
I would rather ride a bolt of lightning than feel nothing at all.
Sinäpä sen sanoit, Lauri.
Onneksi on myös Antti Tuisku.
Jokainen yö vie aamuun Jokainen yksinäinen Valon jos sytyttää maailma herää
Hei jokainen yö vie aamua päin Sä luulet et sua varten ei rakkautta oo enempää Mut se vielä tulee, etkä voi mitään
Tää on jo nyt ollut niin hirveä viikko ettei mitään rajaa... Ja just tällä viikolla en pääse ollenkaan näkemään murua. Just kun tarvitsisin eniten syliä, halia ja lohdutusta.
Kävin kaupassa ja siellä ahdisti, päätä särki ja pyörryttikin oudolla tavalla. Eilen täydessä autossa istuminen oli kamalaa, ja minun kohdallani se oli vieläpä turhaa. Olisi vaan pitänyt lähteä kotiin.
Miksi nää kesät on mulle aina näin vaikeita... Vielä vajaa 4 viikkoa kesälomaa. Ilman töitä se on ollut niin tylsää, argh. Olisi pitänyt tehdä kesäkursseja eteenpäin... Aloitettu on mutta loppuun ei ole mitään saatu. Täytyy kyllä ottaa itseään niskasta kiinni. On tässä vielä melkein kuukausi aikaa ennen koilun alkua, mutta tämä menetys tuli kyllä huonoon aikaan, ei sitä nyt noin vain odottanutkaan.
Huah... Jos syksyllä kaikki olisi taas paremmin. Tulee jotain aikataulutettua ja säännöllistä, ihmisiä, ei tarvitse istua neljän seinän sisällä. Tarvitsisi vielä ennen loman loppua saada aikaiseksi lähteä uloskin säännöllisesti, mutta nuo kelit on olleet niin ankeita... Tarviin koiran.
"Eniten mua harmittaa se, etten ole kenellekään se kaikista tärkein ystävä."
Pisti ajattelemaan.
Siitä on varmaan 10 vuotta, kun olen viimeksi ollut jonkun paras ystävä. Luulisin.
Tuntuu että ite oon tehnyt elämästäni näin ankeaa. Oon tavannut mahtavia tyyppejä, mutta miksi en ole pitänyt yhteyttä ja saanut kenties omaa parasta ystävää? Jaa-a. Kaksipuolista se ystävyyskin on. Minä vain olen huono tekemään aloitetta. Ehkä jos joku olisi todella innostunut siitä, kuinka kiva olen, niin minullakin riittäisi jaksamista tutustua ja jutella jatkossakin. En kai ole tavannut kuitenkaan sellaista ihmistä, joka olisi niin samalla aaltopituudella jne. Pitäisi vain yrittää ja yrittää ja osata. Ehkä sitä oppisi... Mutta se kun on kokenut sellaisia asioita, ettei ole merkittävä, on hylätty ja niin edelleen. Jotenkin automaattisesti sitä ajattelee, etteivät nämä ihmiset ole kiinnostuneita seurastani.
Miten se on vaan niin vaikeaa puhua? Teki mieli tänään pahoitella yhdelle tyypille, joka mun kanssa hetken jutteli, kun puhuin niin vähän ja hiljaa. Yritin kyllä kovasti, ja se oli oikeesti hieno tunne kun joku tuntematon kaveinkaverinkaveri pyytää kääntymään siihen päin etten olisi outsider.
...Hain äsken kaveria fb:ssä. Parin kirjaimen jälkeen ehdotuksissa on ex. Uusi kuva ja eksyn katsomaan profiilia... Yo-kuvat. Niin. Hänkin nyt sitten kirjoitti. Ja ensimmäiset ajatukset oli, että hän on kaunis. Ei. Ei. Mä en tahdo ajatella sitä. -.- Mä en kaipaa sitä ihmistä sen jälkeen miten se kohteli mua, mut silti mä kaipaan sitä aikaa, sitä yhtä kuukautta kun se sai mut onnelliseksi. Ties mitä meistä olisi voinut tulla. Satutti, mutta jotenkin en vaan saa sitä pois mielestä. Ärsyttää... Se ihminen ei merkitse mulle enää mitään muuta kuin katkeruutta, ja vaikka se yhtäkkiä päättäisi että haluaisi mut sittenkin (en tiedä missä tilanteessa näin voisi tapahtua), niin en minä takaisin ottaisi. Arvaamaton ihminen.
Nojoo. Olen varmaan minäkin ollut tosi kultainen ihminen exilleni. Mutta ne exät on exiä siksi, että suhteessa on ilmennyt joku vika jota ei saatu korjattua. Tässä tapauksessa toinen vain... Kyllästyi. Kuukaudessa. Ja sekös teki hyvää minun itsetunnolleni, jee. Jännä, että siitä on kohta vuosi kun tavattiin ja oltiin.
/avautuminen.
Ajatuksenvirtaa... Tällä postauksella ei ole mitään tarkoitusta tai mitään. Kai. Olempa taas synkkä.
Katsoo jos huomenna saisi aikaiseksi sinne pelipäivään mentyä. Mmh. Huomenna tai maanantaina takaisin Hämeenlinnaan.
Angstailu jatkui sitten koko päivän. Jaksanut edes kauppaan lähteä pyörällä, ja sitten jo satoikin... Sateessa kuitenkin käveltiin improtreeneihin, se oli hyvä päätös ja saavutus tälle päivälle. <3 Aina ne sudet vaan saa hyvälle tuulelle!
Mitä mä teen. . . . . .
Sentään pääsee rakkaan syliin pian. Toinen osaa lohduttaa ihanasti, vaikkakin vain puhelimessa pystyi puhumaan vasta. <3
Vitutusangsti-ilta. Äh. Mistähän se nyt lähti.
Ensi viikolla on pride-viikko Helsingissä. Aiemmin olin katsellut, ettei ohjelmalistassa ole mitään kiinnostavaa, että taidan vain lauantaina kulkueeseen ja puistojuhlaan osallistua. Nyt kun katselin tarkemmin, niin olihan siellä jotain kiinnostavaa... Aiemmin taisi vain olla se ongelma, että olin ajatellut automaattisesti meneväni yksin. Ja niinhän se varmaan menisikin. Ei ole kovin paljon kavereita, joita nuo kiinnostaisi tai jaksaisi lähteä mukaan. Muutenkin usein jos olen esim. facebookissa ilmoittanut meneväni Helsinkiin ja kaipaavani seuraa siellä, niin ei mitään... Yksin olen sitten useimmiten shoppaillut jne. Helsingistä löytyy joitakin protukavereita, joo, mutta miksen osaa kysyä niiltä suoraan? Ihmisiä ei ole nähnyt pitkään aikaan, ja pelkään kai sitä hylkäämistä ja kieltäytymistä.
Luulisi että noidin viikon tapahtumiin voisi mennä yksinkin, "ainahan sieltä uusia kavereita löytyy". No, en minä. Kun menen yksin, olen yksin. En osaa lähestyä ihmisiä, koska kaikki ovat useimmiten omissa porukoissaan, ja minua lähinnä katsottaisi oudosti, kun ensin änkisin porukkaan ja sitten en puhuisikaan mitään.
Ja en edes tiedä että missä nuo kaikki paikat on, missä noita tapahtumia järjestetään. Kartat on joo, mutta äh.
Täytyy nyt katsella mitä teen... En kuitenkaan viitsisi montaa kertaa viikon aikana Helsinkiin mennä, täällä kotona on kuitenkin rotat ja täytyy vähän pitää seuraa niille, kun vasta olin viikonlopun poissa. Ja ensi viikonloppuna Mikaelkaan ei ole Helsingissä. Nah.
Listaan nyt tähän itelleni näitä kiinnostavia tapahtumia... Kaikkiin en nyt tietty olisi menossa, mutta jotain olisi kiva käydä...
Maanantai
18-23 NUORTEN HENGAILUILTA Pelejä, grillailua ja yhdessä olemista hyvässä seurassa alle 25-vuotiaille nuorille. Yöpymismahdollisuus ennakkoilmoittautumisella 17.6. mennessä. Lisätietoja HeSetan sosiaalityöntekijältä: sossu@heseta.fi Järj. HeSeta ry Nuorten toimintakeskus Luuppi, Ostostie 4
Tiistai
17-19 SATEENKAARI-KAUPUNKIKÄVELY Tule tutustumaan pääkaupungin hlbtqi-maantieteeseen Sateenkaari-kaupunkikävelylle. Kävelyn vetää tutkija ja tietokirjailija Kati Mustola. Järj. Helsingin Vihreät Kävely starttaa Mannerheimin patsaalta Kiasman edestä.
17-20 SATEENKAARIPERHEIDEN AVOIMET OVET Tule tutustumaan Sateenkaariperheiden uuteen toimitilaan. Luvassa kahvittelua, oleilua, leikkiä ja mahdollisuus askarrella rekvisiittaa Pride-kulkueeseen. Lapsille on oma huone leluineen ja peleineen. Järj. Sateenkaariperheet ry Yrjönkatu 29 A (Forumin kortteli) ---> Itsellähän ei asiaa tänne ole, mutta tätä kautta voisin saada sähköpostiosoitteita, joihin voisin syksyllä lähettää webropol-kyselyn oppariin liittyen...
18.00 OPISKELIJATAPAAMINEN Rento tapaaminen kaikille opiskelijoille ja opiskelijamielisille. Järj. Opiskelijavinokkaat - OVI ry Kupoli, Uusi ylioppilastalo, Mannerheimintie 5b, 7. krs. Hyvällä ilmalla siirrymme piknikille Vanhaan kirkkopuistoon (Ruttopuisto).
18.00 GAYS ON STAGE Tunnistatko homon, kun sellainen tulee vastaan? Sitä voit arvuutella, kun pääkaupunkiseudun kulttuurialojen opiskelijat tuovat lavalle kulttuuria homonäkökulmasta. Vapaa pääsy. Järj. METKA Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bulevardin juhlasali, Bulevardi 31, 4. krs --> Tästä en nyt ihan osaa sanoa, että kiinnostaako, pitäisi ottaa tarkemmin selvää.
Keskiviikko
15-21 KESKIVIIKON NUORTEN TAPAHTUMA Värkkäämössä painetaan kangasta, tehdään tarroja, valmistetaan kierrätyskoruja ja suunnitellaan rekvisiittaa Pride-kulkuetta varten. Alkuillasta poliittinen paneeli. Tarkempi ohjelma netissä ennen tapahtumaa! Järj. HeSeta ry Nuorten toimintakeskus Happi, Sörnäisten rantatie 31
17.30-19 KESKUSTELUTILAISUUS: MITÄ TILA MEILLE MERKITSEE? Panelistit yhdessä yleisön kanssa pohtivat Helsinki Priden vuoden 2012 teemaa “Tila” eri lhbtiq-näkökulmista. Saavutettavuus: Tilaisuus tulkataan viittomakielelle, tilassa on mahdollista käyttää induktiosilmukkaa ja kulku pyörätuolilla on esteetön. Järj. HeSeta ry Vanhan ylioppilastalon juhlasali, Mannerheimintie 3b
21-04 MR. GAY FINLAND Järj. dtm & Mr. Gay Finland -tiimi dtm, Mannerheimintie 6b
Torstai
17-23 TORSTAIN NUORTEN TAPAHTUMA Värkkäämössä painetaan kangasta, tehdään tarroja, valmistetaan kierrätyskoruja ja suunnitellaan rekvisiittaa Pride-kulkuetta varten. Kello 18 keskustelutilaisuus nuoria koskettavista tiloista. Tutustumisleikkejä ja pientä purtavaa. Tarkempi ohjelma netissä ennen tapahtumaa! Järj. HeSeta ry Nuorten toimintakeskus Happi, Sörnäisten rantatie 31
18-21 RUSSIA AND SOUTHERN AFRICA? ENDING VIOLENCE AND DISCRIMINATION AGAINST LGBTI PEOPLE Keskustelutilaisuus Venäjän ja Etelä-Afrikan lhbti-ihmisoikeuksien tilanteesta ja parantamisesta. Aktivistit ja tutkijat pohtivat, miten toimia väkivaltaa ja diskriminaatiota vastaan. Keskustelu käydään englanniksi. Tilaisuuden päätteeksi esiintyy Mirel Wagner. Järj. Amnestyn Suomen osasto & Amnesty LGBTI network Vanhan Kuppila, Mannerheimintie 3b
19.00 KESKUSTELUTILAISUUS: ROHKEA VAI PELOKAS VAIKO KARSKI? Keskustelutilaisuus, jossa pohditaan miten ottaa tilaa sateenkaaren alla. Järj. Malkus, HeSetan kristillinen ja elämänkatsomuksellinen ryhmä Kallion seurakunnan seurakuntakoti, Siltasaarenkatu 28 --> en taas osaa sanoa, ehkä.
19.00 STAND UP: HOMOJEN HOMMAA Lavalla Riku Sottinen, Tomi Walamies, Ida Grönlund, Sami Hedberg, Anitta Ahonen ja Anders Helenius. Ovet aukeavat klo 18, showtime klo 19. Liput 12/15€, alennus opiskelijoille. Ennakkomyynti Ravintola Manala ja Helsinki Pride –infotila. Botta, Museokatu 10, 3. krs.
21-04 EUROVIISUKLUBI Järj. Vanha Vanha ylioppilastalo, Mannerheimintie 3b
21-04 L-WORLD Järj. dtm ja Kristiina Puukko dtm, Mannerheimintie 6b --> vaikka nyt ei ole kyllä yhtään biletysfiilis.
Perjantai
16.00 KIRJAILIJAPANEELI: TILAA OLLA OMA ITSENSÄ Keskustelijoina kirjailijat Anja Snellman ja Sami Hilvo, teologi Ilse Paakkinen ja kulttuuripersoona Markku Arokanto. Keskustelua johdattelee Harri Sahavirta. Järj. Helsingin kaupunginkirjasto Kallion kirjasto, Viides linja 11
18-23.30 UTOPIA-KLUBI Esteetön, päihteetön ja ikärajaton queer-klubi. Esiintymässä mm. 20 000 Hz ja Kääpiö. Vapaa pääsy. Järj. Helsinki Utopia ja HeSeta ry Toimintakeskus Happi, Sörnäisten rantatie 31
Sunnuntai
13-14.30 PELIPÄIVÄ Leikkimielistä pelipäivää vietetään hauskojen ulkolajien parissa. Järj. Hot ry Väinö Tannerin kenttä, Haapaniemenkatu 2 -->Tämä kiinnostaisi tosi paljon!
Joskus on vaikea elää itseni kanssa. Tuli taas rumanaama-angsti viikonloppuna kun näin kavereista otettuja kuvia, joissa minä olin taustalla.
Pää painuu, puut taipuu Pelkään että kohta selkä pettää Ilman sinua aina on hc-sää Pää painuu, puut taipuu Ikävöin niin että selkä pettää Ilman sinua aina on hc-sää
Päivä yksi: 10 asiaa joita odotat Päivä kaksi: 9 ihmistä joita et halua menettää Päivä kolme: 8 asiaa joita et voi sietää
1. Päälle puhuminen.
2. Tarpeeton ja toistuva myöhästely.
3. Se että mökötetään / ollaan etäisiä eikä kerrota mikä on vialla. :(
4. Sitä kun ymmärretään väärin.
5. Käärmeitä luonnossa, hrrrr.
6. Paskan puhumista selän takana ♥...ja sitä että se paska uskotaan ♥
7. Liiallinen riippuvaisuus toisesta/toisista ihmisistä.
8. Kapeakatseisia suvaitsemattomia ihmisiä, jotka eivät edes yritä ymmärtää.
Päivä neljä: 7 asiaa joita et voi unohtaa Päivä viisi: 6 asiaa jotka saavat sinut iloiseksi Päivä kuusi: 5 sinulle luontevinta asiaa Päivä seitsemän: 4 luonteenpiirrettäsi Päivä kahdeksan: 3 pahetta Päivä yhdeksän: 2 päivämäärää jotka ovat tärkeitä sinulle Päivä kymmenen: 1 asia minkä haluaisit unohtaa
****************
Eilen oli huippua Sudessa! Tykkään niistä ihmisistä! ♥ Ja sekin kun pääsee jonkun kanssa höpöttämään protusta, hihi. Ja ilta vielä hengattiin Suden jälkeen joidenkin vaihtareiden kanssa. Niitä oli varmaan 15 ja tuntui siltä että ne oli kaikki eri paikoista. Yksien saksalaisen ja puolalaisen tyttöjen kanssa juttelin enemmän, plus sitten vielä tutumpien brittityttöjen kanssa.
Mutta sitten tämä päivä. AARRRGGGHHH. Ensin oli kivaa kun käytiin Lopen lukiossa selittämässä HAMKista ja sosiaalialan opinnoista. Mutta se kotimatka. Piti käydä kaupassa ostamassa huomista Kampussutinaa varten ilmapalloja ja palkintoja. No, löytyihän ne kaikki, tosin kahdesta eri kaupasta. Ja siellä ensimmäisessä oltiin niiiiiin kauan. Ensin ei meinannut keksiä, että mitä palkintoja ostetaan. Sitten iskee mahakipu, nälkä vain voimistuu ja vessahätä myös. Sitten törmätään vanhaan luokkatoveriin. Ja siinä sitten on pitkät tovit höpötystä. Ja eikä tässä vielä kaikki, ostosten jälkeen samaan henkilöön törmätään vielä ja lisää pitkää höpötystä! Ja minua hermostuttaa niiiin paljon että sen kyllä näkee. Sitten piti mennä vielä koululle, koska pyörät piti hakea. Siellä odotellessa löysin kuitenkin laukustani kokonaisen suklaalevyn. ♥
Ja nyt se angsti tuli näin illalla taas takaisin. Eri jutuista tosin, mutta äääähhhh...
