Mitä ajattelen itsestäni? Koulussa on kivaa.

Kaikissa meissä on hyviä ja huonoja puolia. Joku on hellä ja rakastava, mutta aina ei jaksa siivota. Toinen on nokkelasanainen mutta ei huomioi läheisiään oma-aloitteisesti. Jollain taas on ongelmia päättää elämälleen suuntaa, mutta on omistautunut musiikille.

Itselläni varmaan hellyys ja huolenpito, sekä esimerkiksi tavoite valmistua ajoissa kompensoivat ujouttani ja huonoja puhetaitoja.

Tänään perhetyön kurssilla kokeilimme itse joitakin työssä käytettäviä menetelmiä. Aluksi kaikki meni hyvin, kunnes monistepinossa vastaan tuli hyvin ahdistava paperi. "Kehumittari."
Ei minulla yleensä ole ongelmaa tilanteissa, joissa pitää kehua itseään parilla lauseella. "Mulla on kivat hiukset ja silmät, oma tyyli ja persoonallisuus. Kirjotan kai ihan hyvin ja joskus näytän varmaan melko nätiltäkin." Tästäkin pitäisi kumittaa pois kai- ja melko-sanat.
Tässä tehtävässä piti kuitenkin määrittää, kuinka hyvä tyyppi olet. Kuinka hyvä tai huono itsetunto sinulla siis on.

Kehumittarissa oli 10 kohtaa, joista piti värittää niin monta palikkaa, kuin tuntui oikealta. Minulle helppoja kohtia oli kaksi, "hyvä kaveri" ja "huolehdin itsestäni". Monet muut kohdat aiheuttivatkin päänvaivaa... Heti alkoi ahdistaa, että ajattelenko itsestäni nyt liikoja, jos väritän vielä yhden ruudun lisää. Vai että aliarvioinko itseni? No, huonolla itsetunnolla varustettu tyttö varmaankin aliarvioi itseään, mutta ei tunnusta sitä. Ei pysty sanomaan, että olisin hyvä, parempi jollain osa-alueella. Heti rupesin ajattelemaan, että montako ruutua voin mistäkin kohdasta värittää, ettei muut luokkalaiset ajattele että ei tuo tosiaankaan tuollainen ole.

Vaikeimpia kohtia olivat "kaunis" ja "mahtava tyyppi".

Olen kyllä kuullut kommentteja, että olen söpö, nätti, persoonallisen näköinen. Mutta voiko persoonallinen, erilainen, olla kaunis? Harvoin sitä kuulee. Nyt taas vertaan itseäni liikaa muihin, mutta jos katselee vaikka facebookissa tai jossain muualla, missä jaetaan kuvia, niin...
En pysty värittämään montaa kauneusruutua, koska en ole sitä muiden mielestä.
Opettajan luennosta yksi sanapari särähti ikävästi korvaan. Liian kaunis. "...jos on vaaleanpunaiset lasit päässä, ajattelee että on liian kaunis."

Melko ikävästi sanottu. Juuri tätä minä tarkoitan. En pysty kutsumaan itseäni kauniiksi, varsinkaan tuollaisessa testissä ehkä kauniimmaksi kuin joku toinen itseään, koska moni voisi tuhahtaa ja miettiä, että kuvittelen liikoja. En sitten pystynyt näyttämään sitä omaa lappuani parille, koska se olisi ahdistanut liikaa. Minun paikkani avautua tuollaisista asioista ei nyt satu olemaan kesken tunnin täydessä luokassa.

Että silleen kivasti taas alkoi tämä päivä. Juuri kun aamulla olin laittanut hiukset tosi kivasti, niin typerät ajatukset tulivat taas vierailulle.