Kohta se alkaa.

Vielä vajaa viisi tuntia NaNoWriMon alkuun. Keksin aiheen osittain jo pari viikkoa sitten, mutta sen jälkeen ei ole ollut yhtään inspistä suunnitella. Nyt kuitenkin viimetingassa pistin pieniä juonikuvioita ylös, ja luonnostelin hahmokuvauksia. Ehkä tästä tuleekin jotain! Odotan jo innolla kahden päähenkilön tulevaa herkkää ja sisimpiä avaavaa kohtausta... Oih...

Cocacolaa ostettu 15-packin verran. Yksi tölkeistä tosin valui kirjaimellisesti puoliksi hukkaan kotimatkalla, kun se päätti räjähtää suoraan naamalleni pyörän korista. Kivaa.

Nyt kaipaa pähkinöitä ja salmiakkia, kun en kerran niitä ostanut. Hedelmiä myös tahtoo. Oih. Jos olisi sellaisia jotka joku valmiiksi viipaloisi, ja ne säilyisi. Ehkä täytyy niitä kuivattuja hedelmiä hankkia.

Jännittää.


Inspisbiisinä tänä iltana...:

Söpöläisiä ja syöpäläisiä - Herziläisiä kuin herhiläisiä.

En malttanut sitten  olla tunkematta yhteen otsikkoon kahta sanaleikkiä.

Tämä viikonloppu on täynnä ohjelmaa. Lauantaina heräsin kahdeksalta vähäisten yöunien jälkeen lähteäkseni kesän herzicampin jatkoille! Sitä oli odotettu ja jännitetty, ihanaa nähdä taas kaikki ihanat ihmiset!

Helsingin rautatieasemalta meitä lähti melkoinen joukko bussilla kohti Kauniaisia. Jo bussimatkan aikana ehti moneen kertaan iloita alkavaa viikonloppua! Saavuttuamme päästiin heti syömään, ja oli muuten hyvää ruokaa joka kerta.

Aluksi me osallistuimme  Suomen Punaisen Ristin järjestämälle Nuori nuorelle -ystävätoiminnan perehdytyskurssille. Itse kurssi oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen, ja kouluttajakin kiinnostava ja asiantunteva! Kurssilla harjoittelimme esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, ja kyllä siinä oppi itsestäänkin uusia asioita.

Illalla meillä alkoikin halloweenbileet.... Mitä käy, kun vaahtokarkkityttö ja streetzombi syöttävät toisilleen hattaraa? Hyviä kuvia, kuulemma. Pilvin ja Suken kanssa otettiin myös hienoja kuvia, ulkona, hrrrrr. Hoohoo. Olimme kovin kauniita. Tulipahan taas tanssittua ylipaljon ja myös tapani mukaan yksin, hih, hassu minä! Minkäs sille voi kun tanssittaa. Näissä leiriporukoissa olen kyllä aina niin oma itseni, että uskallan ilmaista itseäni, ja loikkia musiikin tahtiin myös muuten vaan... Se on jo moneen kertaan todistettu. :) niin ja Antille vielä erityiskiitos upeasta valssista! ;D

Tuli taas valvottua. Ihanan Lotan kanssa väsyttiin kuitenkin joskus yhden aikaan, ja melutasokin nousi aika korkeaksi, niin lähdettiin nukkumaan.

Voih, kun täytyi lähteä aikaisemmin, jäi viimeiset ohjelmanumerot, kuten leirin muistelu, välistä. ;(

 Kuvia laitan kun ehdin, nyt istun jo junassa kohti Hämeenlinnaa, josta matka jatkuu heti Forssan kautta kohti Turkua ja tuutoriristeilyä! Paree tullakin sit hyvä reissu!

Marraskuusta tulee hullu. Taas.

Huom! Oikealla uusi äänestys, koska jostain syystä se oli nollautunut itsekseen. Nyyhq. Eli uudestaan painelemaan, niin pysyn kartalla.

Se tulee taas...

Paniikki!

Voi tätä riemua!

Apua!

Hiphei, alkaisi jo!

NaNoWriMo eli National Novel Writing Month, kansallinen (kansainvälinen ilmiö tosin) romaaninkirjoituskuukausi. Kuvasta näkyy ideakin jo, eli 30 päivää aikaa kirjoittaa 50 tuhatta sanaa. Piis of keik?
Käytännössähän tämä tarkoittaa, että keskimäärin 1667 sanaa päivittäin kirjoittamalla homma on hallussa. Mutta ei se ehkä ihan niin helppoa olekaan? Muistelisin, että kovimmillani pystyn rutistamaan 1000 sanaa puoleen tuntiin, mutta vain kovassa draivissa. Viime vuonna ensimmäisenä päivänä (jolloin kirjoittaminen toki aloitetaan, kun kello näyttää neljää reikää) taisin kirjoittaa noin 4000 sanaa, eli aika hyvin? On hyvä rutistaa (ainakin itsellä) jo alkuun vähän ylimääräistä, jotta nollapäivinä, tai muuten kiireisinä päivinä, ei pääse tai pysty kirjoittaa.

Tämä vuosi on nyt sitten kolmas perättäinen minulle, vaikka Nanoilu itsessään on ilmiönä jo murkkuiässä. Kolmatta kertaa aion myös onnistua tässä, ja nyt on muuten viimeinen vuosi, kun koulu on "häiritsemässä"... Mutta onko se nyt kovasti häirinnyt, kun kerran olen voittanut molempina vuosina. No, keskitytään molempiin. Onneksi monet viikonloput on melkolailla vapaana, joten aikaa kirjoittaa kyllä on. Tänä vuonna tavoitteena olisi saada tarina myös loppuun asti valmiiksi, viime vuonna se kun jäi kesken - sanamäärä tuli täyteen, mutta marraskuun loputtua tarinaa ei tullut jatkettua. Harmi, mutta ehkä vielä joskus.

Pitäisiköhän avata sitä tämän vuoden aihetta vielä blogin puolella jotenkin? Noo, katsotaan nyt... Vähän ideaa olisi jo, mutta hahmot ovat vielä aika hukassa. Äsken olin kuitenkin aika fiiliksissä lähestyvän marraskuun takia, kun kävin lukemassa Vuotiksen nano-topicceja, siellä kun nanoon ensi kerran tutustuin. On vaan niin kiva fiilis, ja odotan tulevaa urakkaa niin innolla! Mahtavaa! Jee! Siistiä!

Hairstory - hiushistoriani.

Muistakaa tuo äänestys tuossa oikealla!
(Hei tyypit, täs on käynyt puolen tunnin aikana 24 ihmistä katsomassa tätä postausta, ja edelleen tuon tuloksena on 6. Herätkää. :D 
//Edit. Jostain syystä siinä on nyt sitten yhtäkkiä 0... Painoin itsekin jos se näyttäisi oikean luvun, aiemmin siinä oli useampi. Eli painelkaa uudestaan, yhyy.)


Sekä nadja että marya tekivät postauksen hiushistoriastaan ja haastoivat lukijansa tekemään tämän. Tästä siis lähtee viimein, onkin ollut aikomuksena tehdä tällainen! Kuvia tuli haalittua vähän turhankin paljon, heh... Minkäs sille mahtaa, kun tukka vaihtuu kuin sukat. :D Tarkkoja aikoja kaikista tyyleistä (hah, voiko taaperon hiustyyliä sanoa "tyyliksi"? :D ) ei ole ihan varmuudella.

Nauttikaa.

Muksuna olin kalju!

Alkoi niitä hiuksia kuitenkin jossain vaiheessa tulla. Vasemmassa siskon sylissä ehkä 2v? Oikealla vielä pienempänä.

Tässä luultavasti vaille 2v. Vasemmalla.

Ihana pehko! Mitähän tässä, 3?

Heittäisin, että 4v. Ihanat vaaleat!

Samaa sarjaa. Ja matokeittoa.

Sitten muutamia puhelimella kivasti otettuja kuvia, itsellä ei ole skanneria... Pituutta hiuksiin tuli, vaaleus pysyi.

Minni Hiiri -paidassa serkkujen kanssa, edelleen lyhyehkö vaalea.

Sitten alkoi olla jo pitempi tukka, ehkä 6v?

Siellä vielä blondina.

7-vuotiaana ekaluokan koulukuvassa oli jo ruskeat hiukset. Ei.

Lisää kuvateksti

Tässä saatan olla jo 9-vuotias. Letit. :)

...

..huomatkaa hainhampaan käytännöllinen käyttö.

Rusetti!

Kolmasluokkalainen, ehkä? Eli 9v. Otsatukka oli, hiukset ponnarilla ja kreppirautaa kulutettiin!

Neljännellä luokalla taka-alalla, huivi päässä. Se oli paljon käytössä.

Otsatukkaa (huom pokemonpaita). Tässä myös jossain 9-10v paikkeilla.

Otsatukkaa taisi olla aika pitkäänkin, tämä vielä sieltä 9v-suunnilta.

Sitten hypätään seiskalle, 13v. Perus ruskea, ei oikein mitään ihmeellistä.

Sama jatkui kasille.

Kasilla kävin ekan kerran parturissa leikkaamassa. Tässä vähän lyhennettynä, ei välttämättä kuitenkaan ihan parturin jälkeen. Teini kuitenkin.

Kasiluokalla olin muutenkin hirweeeeen söpö. Pannat ja rusetit ja muut oli ihania.

                               

Kasin lopussa oli taas aika pitkä tukka, saparot oli kivat. Ja se kreppirauta.

9-luokka! Mustaa tukkaa jo, ja tupeerattiin urakalla.

Joulujuhlaan pukeutuneena, ysillä?

Musta teki silloin tällöin paluun.

Sitten tukka lyheni ysiluokan lopulla. Tämähän oli suuri järkytys silloiselle poikaystävälle, oli NIIN lyhyt tukka... :D Hah!

Ysiluokan päätyttyä oli taas musta epämääräisellä otsatukalla, polkkamittainen. Sain muuten siitäkin kuulla, että "eksä tiiä et polkkatukka ei oo enää muodissa!" Ihanaa.

Sitten sain jostain käsiini hiusgeeliä... :D

Kesä ennen lukiota, 16v. Tukka lyheni edelleen, musta pysyi. Tää oli ihana!

Lukiossa hiushärpäkkeitä lisää vaan. Tuolloin oli parit klipsipidennyksetkin, tuollaiset värikkäät. Söpöt.

Lukiossa oli myös kiva tupeerata pehkoa. Puff. Otsatukkaa oli.

...SITTEN. Lukion ekan luokan lopulla, 17-vuotiaana, kävi näin. Eka keesi. Loved it. 

2008, 17-vuotias, keesiä vielä. Ihana.

Tässä vähän huonosti näkyy, mutta kerran keesi vaalennettiin ja värjättiin violetiksi. (17v)

...pian tuon jälkeen syksyllä tukka lyheni taas, keesi jälleen, ja vaaleaksi.

18-vuotiaana oli pientä jäämistöä vaalennuksesta. Lyhyet hiukset edelleen.

Sitten ne kasvoi ja värjättiin. 18-vuotiaana keväällä tässä. (Berliinissä.)

...sitten tein niihin vähän rastoituksia. Hih.

18-vuotiaana, kesän lopulla musta väri palasi, ja hiukset lyheni epämääräisen pitkästä. Toi oli niiiiin söpö! 

Abivuoden luokkakuva, 18v. Ei, ei sivusiiliä, ne oli pinneillä kiinni, toinen puoli tupeerattu kunnolla. Tääkin oli kiva.

2010, yo-juhlat, 19v. Kiva tukka. :) Tummanruskea, ei kovin pitkä mutta ei lyhytkään.

...tämä on muuten juuri ennen tuota yo-kuvaa. Ihana!

Kesä 2011, 20v. Pientä toispuoleisuutta havaittavissa, ja värin vaalennusta.

Tässä vaiheessa edellinen muoto oli kasvanut pahasti pois, mutta silti sain sen välillä näyttämään kivalta.

Joulukuussa 2011 tein itselleni rastat (valitsimpa huonon kuvan.) Ostin myös kuiturastoja.

...kuiturastat lisääntyivät.

2012 vuoden alussa leikattiin taas keesi ja värjättiin punaiseksi.

                                            

21v.

Cambridgessa kävin parturissa, vähän lyhennystä.

Kesän 2012 lopulla värjättiin tukka taas vaihteeksi mustaksi.

Ja se oli ihana, kun sen laittoi! 

Ja tämänhetkinen tilanne, oikealla sivusiili, vaalennettu! :) 

Huh, sepäs oli rankkaa! Karsin osan kuvistakin pois. Toivottavasti jaksoitte katsoa tänne asti!