Ah, se ihana ahdistus

Ja stressi. Kouluun ja töihin liittyen. Ei oikein osaa kirjoittaakaan siitä, kun ahdistaa ja nolottaakin tämä.... Juttu, jota elämäksikin pitäisi kutsua. Saanko minä kesätöitäkään? En ole kelvannut, viime kesänkin olin ilman töitä. Se Forssa-tapaus oli aika paha isku itsetunnolle. Jos en saa kesätöitä, niin miten minä saan mistään vakipaikkaakaan? Ehkä sitten pitää olla vaan seuturekryllä ja pyöriä ympyrää... Se ei kesän tilannetta paranna. Varmaan täytyy ottaa opparin pisteet kesälle. Ja se hallinnon harjoittelukin pitää tehdä, onnistuu kai aikaisintaan elokuussa. Johonkin paikkoihin haetaan lastentarhanopettajia, mutta ne alkaa elokuussa. Miten siinä sit mihinkään pääsee töihin. Usko on lopussa siitä, että kesken vuoden pääsisi johonkin. No varmaan pääsee, mutta kun se usko ei tällä hetkellä vaan yksinkertaisesti riitä.

Ja se opparikin pitäisi aloittaa.

Ehkä vaan väännän muksut nyt ja rupean kotiäidiksi. Elääkö kotona olemalla, jos ei ole ehtinyt olemaan töissä?
Ehkä sitten opiskelen uuden ammatin ja kasvan. En vissiin ole henkisesti kypsä töihin.