Onnellisuus, ylitsepääsemättömästi.

Viime viikonloppuna oli kyllä niin onnellinen olo, että moneen otteeseen teki mieli itkeä ilosta. Ensin pari päivää ystävien kanssa - ensin vähän aikaa Tampereella parin protukaverin kanssa ja homonäyttely ("Hei... sähän oot homo?"), sitten hauska automatka Ala-Härmään, lauantai Powerparkissa sateessa, kotimatkalla whatsappailua (Sere oot ihq♥), sitten Helsingissä kohti proturakkaita. Paikalle tullessani osa ryntää vaan halaamaan, ihanatrakkaatpupusettuituitui. Ja osa odottaa kädet ojossa halia maassa olevassa epämääräisessä kasassa, tui. :3 ♥

Ja lavatanssit. Siellä me tanssittiin lavatansseissa Lauttasaaressa ihanien kanssa. Siinä hetkessä oli vaan niin hyvä olla, että ihan tosissaan meinas tulla itku. Kaikki oli vaan niin täydellistä, muutenkin elämässä. Oli mahtavaa nähdä noita, ne on ihan helkkarin upeita ihmisiä. Melkein kaikki leiriltä pääsi miittiin (ja senkin puuttuvan leiriläisen osa näki kadulla sattumalta, hih!). Parhaat. ♥

Tää koko pari viikkoa on muutenkin ollut aika ihmeellistä... Miten oonkin löytänyt tuollaisen ihmisen, joka taitaa olla vielä enemmän ihmeissään minusta, kuin minä hänestä? Ei parissa viikossa voi vielä paljoa sanoa, mutta huh huh, oikeesti. Miten voi olla näin mahtavaa. :) Rommi-koirakin alkaa päästää minua jo sydämeensä, niin innoissaan se tulee vastaan kun tuun itekseni "kotiin" ;) Hieno yksilö. ♥ Kuten isäntänsäkin!

Tämäkin viikonloppu oli ilman muuta aika ihanaa... ;) Nyt on sellainen ihminen, jonka kanssa voin kuvitellakin olevani kunnolla onnellinen. Toisinaan on tuntunut siltä, että sen toisen ihmisen elämäntavat on jotenkin estäneet sen, että olisin osannut olla onnellinen. Mutta nyt on kyllä niin hyvä pakettiratkaisu täällä, että homma toimii. :) Tykkään.

Ps. Se kattoo salkkareita  ♥