Mä haluaisin olla tuo kissa / Joku hellis ja ottais syliin

(Anssi Kela: Ilman sua (jokainen päivä on tiistai))

Keskiviikkona Anssi Kela esiintyi ilmaiseksi Hämeenlinnassa Verkatehtaalla. Tyypin ensimmäistä levyä tuli kuunneltua muksuna paljon, mutta viime vuosina ei kyllä ole tullut seurattua hänen tekosiaan. Nyt kuitenkin kun tuli mahdollisuus päästä katsomaan liveä, niin olihan se tilaisuus käytettävä! Yleisö sai huudella toivekappaleitaan, ja niitä sitten toteutettiin. Tulihan sieltä mm. ihana Älä mene pois, hyvä uusi Levoton tyttö, ja yleisön kuorolauluakin vaatinut Nummela. Oikein mukava esitys oli, ja hauska myös. Improssa meillä on sääntö "moka on lahja", ja totta kai pienet fibat soitossa tai sanojen unohtaminen oli yleisöstä hauskaa.

Oltiin ihan täysin keskellä salia, mutta sain otettua vain pari kuvaa, huono kamera.

 

Kuorolaulantaa kuultavissa tällä videolla. 

Ja kyllä meitä siellä riitti. (Kuva Markku Tanni / HäSa) Tyypin pää taitaa olla just mun edessä.

 

Mitäpä muuta minun elämääni? Aurinkoa, kesää! Se siis hymyilee oikein paljon. :) On niin kiva ja ihana fiilis. Työharjoittelu loppui. Oli kyllä todella raskaat kolme kuukautta, mutta viimeiset viisi viikkoa oli todella kivat. Jälkimmäisessa harjoittelupaikassa sain oikeasti hyvää, rakentavaa palautetta työstäni, ja myös kiitosta! Viimeisenä päivänä sain kuulla olleeni "kuin yksi meistä" ja todella iso apu, olisivat kuulemma voineet pitää minut siellä vielä pari viikkoa. :) Tuosta tulee niin hyvälle mielelle. Se tekee todella paljon, että kuulee olleensa iso apu. Ja saa kiitosta, saa kuulla olleensa tarpeellinen. Ja iso kiitos täytyy sinne suuntaan laittaa, sain todella hyvää ohjausta, ettei siitä voi jäädä kuin hyvä mieli! Mutta on se hyvä, että se on loppu nyt kuitenkin. Tarvitsen todella akkujen latausta... Edessä olisi opinnäytetyö, ja syksyllä vielä neljäviikkoinen hallinnon harjoittelu. 

Toiseksi viimeisenä päivänä käytin huimaa mielikuvitustani synttärikortteihin...

...ja viimeiselle päivälle leivoin. Täytyy kyllä myöntää, että nuo suklaiset oli kyllä aika hyviä, työkaverit kehuivat niitä aika paljon. 8) Namnam!

 

 

Tsilleen. Eilisestä vielä sen verran, että kävin laulamassa Hämeenlinnan torilla olleessa Tartu mikkiin -teltassa.... :D Olin kotona vasta neljältä, ja vähän viiden jälkeen pääsin lähtemään kävellen keskustaan. Kävellen, koska pyörästä puhkesi takarengas. Hyvä ajoitus, viimeisen työpäivän jälkeen ja käytännössä kotipihassa...! Kuudelta käväisin kyselemässä ilmoittautumisessa, että vieläkö mahtuu, ja sain ohjeeksi tulla puolen tunnin päästä kyselemään uudestaan... Meninhän minä, ja saivat mahdutettua minut vielä loppuun! :) Olin valinnut listasta kappaleeksi The Frayn How to save a life (ilmoittautumisia hoitanut nainen kehui hyväksi valinnaksi, ja oli muuten mukavia työntekijöitä! :) ), mutta sitten luurit päässä kameran edessä seistessäni huomasivat, ettei sitä koneella olekaan. Sitten heitin päästäni että jos Rasmusta löytyisi.  In the shadows, Falling, In my life. Viimeisimmän valitsin, koska kaksi ensimmäistä ovat aika vaikeita laulettavia, ja olen aina halunnut laulaa In my lifen karaokessa. Vähän riski, koska en ole sitä ennen karaokessa tosiaan laulanut, mutta se meni onneksi hyvin! :) Ei siinä kuitenkaan laulettu kuin ensimmäisen kertosäkeen loppuun.

Ilta sitten jatkui Marion ja Buzzin pelaamisella, ja lopulta YleX:n Parasta ennen -bileillä Sirkuksessa! Oli kyllä tosi huikean mahtavan kivaa, en muista koska olisin päässyt noin kivalla fiiliksellä joraamaan noin paljon! Vieläkin hymyilyttää! :)

Nyt Nastolassa, tiistaina Helsinkiin katsomaan Kolinaa! :) Sinne kaikki!