Kun minä en riitä - eli tarina hurjasta harjoittelusta.

Tämä työpäivä oli vähästressisin suunnilleen kuukauteen. Miksi? Siksi, että nykyään kuljen töihin autolla. Ai miksi? Koska matkaa tuli vajaa 6 kilometriä lisää. (Joojoo äiti, ei oo pitkä matka, pyöräilen sit kun on kiva keli ja myöhäinen aamu.)

Tuli sitten koettua tällainenkin, että tuli työharjoittelupaikan vaihdos harjoitteluajan puolivälissä. Yksi päivä uudessa paikassa takana, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Aiemmassa paikassa omat fiilikset olivat pitkälti ulkopuolisuutta ja sellaista yleistä haahuilua.... Lasten kanssa tulin kyllä hyvin juttuun, ja tuli tosiaan piirrettyä niille paljon kuvia väritettäväksi. Haahuilusta tuli sitten ohjaajalle ongelma, ja laadittiin sitten kalenteriin hetkiä, kun voin ottaa ihan oikeaan ohjaukseen muutamia lapsia. Näistä piti sitten tehdä suunnitelmat. "Tee tarkemmin", parin ensimmäisen päivän jälkeen. "Tee paremmin", kuului sitten ohjeet. Ykkösluokan ohjausta sain siis... Eipä minulle hirveästi aikaa annettu muutenkaan. Minä olen hei opiskelija. En valmis ja palkkatyössä, vaan opiskelija. Lähihoitajaopiskelijoilla on kuulemma paljon tarkemmat ohjeet ja muut, kuin meillä. Maanantaina minulla oli unohtunut suunnitelmat kotiin. Siitä seurasi viesti ohjaavalle opettajalle. Tiistaina päivän jälkeen opettaja soitti ja pyysi keräämään kamat ja tulemaan koululle.

Oli hyvä päästä juttelemaan kahden opettajan kanssa, ja varsinkin kun he olivat täysin minun puolellani ja ymmärsivät. Minulle päätettiin etsiä parempi harjoittelupaikka, jossa minunlainen ujo ihminen voi saada parempaa ohjausta ja ymmärrystä. Minua kohdeltiin edellisessä paikassa oikeasti todella epäoikeudenmukaisesti, kun mitään inhimillisiäkään virheitä ei sallittu, vaan heti kilahdettiin, ja vaikka olin koko viikon ohjannut lapsia todella hyvin ja saanut ohjaamisesta hyvää palautetta, niin silti minut halutaan pihalle sieltä. Ei vaan voi ymmärtää.

Eilen kävin tutustumassa uuteen paikkaan, ja tänään oli tosiaan ensimmäinen työpäivä. Neljä viikkoa jäljellä. Huomasin jo tämän päivän ja eilisen perusteella monia asioita, mistä voin antaa monta plussaa enemmän tälle uudelle harjoittelupaikalle. Niin ulkona ollessa, palaverissa ja lasten kanssa muuten ollessa.  Jännittävää, miten noinkin isoja eroja saman kunnan kunnallisissa päiväkodeissa voi olla... Tämä työyhteisö on sellainen, jossa voin viihtyä, ja jossa tiedän lapsia kuunneltavan aidosti.