Leiriviikko alkoi jo maanantaiaamusta hyvin, vaikka en ollut vielä ehtinyt rautatieasemalla Pilvin luokse. Junassa istuessa huomasin, että joku nuori mies oli katsonut minua, ja kun katsoin häntä päin, hän sitten laski katseensa nopeasti ja vaikutti hymyilevän ujosti... :D Junasta poistuessa samainen tyyppi sitten tulikin yhtäkkiä siihen viereen, sanoi jotain "Sulla on ihan sikahieno tyyli" ynnä muuta vastaavaa, ja ojensi kouraan lappusen jossa luki http://postourdreams.blogspot.fi/ ja kehotti käväisemään, saattaisin kuulemma tykätä, vaikutin sen tyyliseltä. Ja tyyppi sitten poistui nopeasti feissaamaan. :D Mutta sai kyllä hymyn huulille heti aamuun! ^^
Pienellä porukalla metroiltiin sitten Herttoniemeen, josta meitä sitten haettiin autolla. Ja pian oltiin leiripaikalla. Jännitti aika paljon aluksi, oli sentään Pilvi tukena ja turvana tuttuna ihmisenä <3 Mutta tutustumisleikkien ja muiden myötä alkoi siellä tuntea oloaan ihan mukavaksi ja kotoisaksi. En edes muista jokaisen päivän tarkkaa ohjelmaa... Mutta ei sillä niin väliä, vaan niillä ihmisillä. Tuli tavattua upeita ihania ihmisiä, ja tutustumiseen viikko on aivan liian vähän! Mutta silti jo ikävöitsee paljon. Voih.
Tiistaina ainakin askarreltiin. Tuunasin itselleni ponikorvikset, hih. Kuvia tulee sitten myöhemmin.
Keskiviikkona oli kaupunkipäivä! :) Käytiin ensin eduskuntatalossa - päästiin muuten sinne saliin asti missä kansanedustajat istuu, ei vain sinne lehterille, sinnepä ei ihan jokainen pääsekään. Seuraava kohde oli YleX, käytiin pyörähtämässä seuraamassa suoraa lähetystä, ja varmaan meidät sieltä nettikamerastakin pystyi bongaamaan. Paikalla oli myös herttainen pieni Tyyne-mäyris. :3
Seuraavaksi käytiin syömässä, ja sieltä matka jatkui meidän osaltamme Itikseen shoppailemaan, muilla Kiasmaan ja Suomenlinnaan. Oli mukava pyöriä tyttöjen kanssa siellä! :)
Ilta huipentui karaokeen... jee :D
Torstaina meillä kävi illalla vieraita, ja esitimme pieniä äänimaisemia. Oli mukavat juhlat, vaikka en taas oman luonteeni mukaisesti saanutkaan aikaiseksi mennä oma-aloitteisesti juttelemaan ihmisille siellä. Minua kuitenkin alettiin houkutella vähän Punaisen ristin toimintaan mukaan, hups.. :D
Perjantaina... heräsimme kello 5:30! .______________.
Onneksi olin mennyt jo klo 23 nukkumaan kun väsytti, useimmiten oli uni tullut ehkä yhden aikoihin. Meitähän alettiin heti aamusta natsittaa kunnolla, kunnon armeijameininki. Meillä kämppisten kanssa vaan kesti pidempään, kun tarvitsi avustaa toista kämppistä vessaan ja muuta, niin ei sitä ihan viidessä minuutissa valmiita ollakaan. Ulos kuitenkin tuli komennus, ja pientä lenkkeilyä oli heti aamusta luvassa. Pari tuntia siinä melkein vierähti. Aamupalaksi puuroa, näkkäriä ja vettä, eiiih.... MUTTA! Hipit tulivat ja toivat vesimelonia! Yay! Pikkuhiljaa natsittamisen ohella hipit saivat meitä muutama kerrallaan vapauteen, ja lopulta kun reilu 30 leiriläistä oli saatu vessaan ihan huvikseen, päästiin vapauteen hiippailemalla ulos. Ja pian myös armeijaväen tiukka asenne tuhoutui ihanalla laululla. Aww.
Perjantaina päästiin viimeinkin uimaan... Aiemmin viikolla oli satanut ja ollut viileää, niin ei oltu päästy. Meressä en ole uinutkaan vuosiin.
Oli kyllä tuossakin reissussa jotain hurjaa... Nousin vedestä kalliolle, kun oli enää muutama minuutti aikaa. Veteen jäi vielä yksi tyttö ja muutama poika, pian pojatkin tulivat pois vedestä. Tämä tyttö sanoi, että ui vielä ihan hetken, ja sai luvan siihen. Tyttö kuitenkin lähti uimaan kauemmas rannasta, ja kun ei huudoista huolimatta kääntynyt, niin minä lähdin siitä lähimpänä olevana uimaan häntä kiinni. Kohdalle päästyäni huomasin että tyttö oli paniikissa ja itki, ja pian tarttui minua sitten kaulasta, ja heti meinasin painua veden alle... Onneksi en vetänyt vettä henkeen tai painunut pidemmäksi aikaa. Sain tytölle sanottua että päästää irti minusta, ja onneksi noudatti ohjeitani, muuten ei olisi käynyt hyvin. Ei mennyt ihan hengenpelastusohjeiden mukaan, on siitä jo muutama vuosi kun niitä on viimeksi kerrattu, mutta sain tytön pysymään pinnalla ja uitua hänen kanssaan takaisin rantaan. Huh. Sen jälkeen sydän hakkasi kyllä vielä pitkään.
Perjantai-ilta oli täynnä tanssia, hippivaatteita, esityksiä, hipsutusta ja laulua. Vedettiin Akun kanssa improttu rumpu/tanssiesitys. :D Ilta oli ihana. Myös protulta tuttu halirinki oli myös ohjelmassa, ja kyllä siellä alkoi vähän itkettää... Jo heti alussa, kun leirin yksi ohjaajista piti pienen puheen, ja alussa mainitsi jotakin siitä, että on hyvä olla oma itsensä. Minulle merkitsee niin paljon se, että saan olla oma itseni. Minä.
Ja viimeisenä yönähän valvotaan pitkään. Tuli hengattua sohvilla räkättämässä oudoille asioille nastaostolalaisten kesken, minä, Pilvi ja Suke. Ahihi. Ei jestas, en tahdo edes ajatella mitä kaikkea tuli puhuttua. Niin hämäräksi se homma meni, ja viimein kolmelta painuttiin nukkumaan, kun melkein kaikki muutkin lähtivät.
Tänään oli lähinnä enää pakkailuja ja jäähyväisiä, sekä todistustenjakoa. On kyllä nyt jo suuri ikävä leirille, ja olen kyllä aika varma, että tulen toistekin lähtemään HerziCampille! Kokemus oli niin hieno. Ihania ihmisiä, omia itsejään, ja kaikki auttoivat toisiaan. Ei väliä, vaikka olikin pientä kielimuuria, tai vaikka istuisi pyörätuolissa tai mitä. Kokemus opetti minulle vielä lisää ihmisistä ja itsestäni.
Ja nyt väsyttää.
Ja nyt väsyttää.
Kiitos Pilvi, kun ehdotit hakemaan leirille<3
Onneks Nastola rules!
VastaaPoistaSaat mut itkemään kiitos Mari <3
VastaaPoista<3
VastaaPoista