Outolintu

Mmmm. Piparminttujäätelöä ja hyvää seuraa (siis itseni kanssa). Sydän!

Tulipa tässä mieleen, että taidan olla vähän niin kuin meidän perheen outolintu, omalla tavallani musta lammas, mitä näitä nyt on.
Ensiksi, minulla on tatuointi ja naamassa lävistys. Muilla ei vielä ole. Lävistyksiä ovat tuskin hankkimassa, saattaapa joku tatuoinnin hankkia, sitä en tiedä. Minulle ainakin tulee vielä lisää. Ajattelin, että haluaisin toisenkin huulilävistyksen, mutta olen ajatellut että tuo yksi saa nyt riittää kuitenkin. Ompahan kuitenkin useampi koru siihen. :)

Sitten. Olen tällainen poikatyttö. No jaa, jos on vain 2 tyttöä, niin mikä todennäköisyys on, että molemmat olisivat poikatyttöjä? Minusta on ihan jees, että olen tällainen. Kyllä nyt välillä yritän vähän naisellisempikin olla. Mutta esimerkiksi hiuksistani pidän näin, lyhyinä. Saisi olla vieläkin lyhyemmät. Keesikin voisi tehdä paluun joskus. 8)

Lisäksi, minä en ole hetero. Nuo muut taitaa olla. En minä nyt ääneen sitä huuda ja tuo joka tilanteessa esiin, että moi oon bisse. Noista vanhemmista en tiedä, mutta eipä noilla sisaruksilla ainakaan tunnu olevan mitään ihmeempiä mielipiteitä tästä. Ainakin luulisin, että ovat tajunneet etten ole hetero. :') Ehkä äitikin sen tietää, jos on katsonut facebookista minun tiedot-osiotani. Siellä se ihan selvästi lukee.

Kaikki sisaruksista ollaan käyty protu, mutta minä olen se aktiivisin. En vain voi pysyä erossa noista kultamussukoista, joita voisi tulla ensikesänä vielä lisää! Ohjaajaksi siis lähdössä. Apua, apua, aapuuva.

Mitäs vielä. No, olen selvimmin fanityttö. Fanittaja. Hihhihhii. Ja ollut vähän animehörhökin.

Njoo, tajunnanvirtaa, Martsa kiittää ja kuittaa.