18 päivää.

Apua, voi että, ihanaa!

On jotenkin ihan sanoinkuvaamattoman hämmentävää ajatella, että 18 päivän kuluttua (jos siis kaikki sujuu niin kuin pitää) meidän perhe kasvaa koiranpennulla. Siis koiranpentu... Ihan oma koira, minulla. Viimeinkin. Noin 8 vuotta sitten menetin parhaan ystäväni. Parin kuukauden kuluttua kotiin tuli pentu, mutta siitä ei tullut samanlaista suhdetta kuin 11 vuoden aikana oli tullut. Nyt minulle on tulossa oma pieni pentu, jonka tulen kouluttamaan ja kasvattamaan omassa kodissani. 18 päivää, ja elämä muuttuu.

Rakveressa lomaillessa tuli ostettua muutamia koiratarvikkeita. Olivat selvästi halvempia kuin Suomessa, mutta myös selvästi hyvälaatuisia. Mutta saattaahan se olla että pian täytyy jotain muutakin lelua ja tarviketta ostaa. Tänään kävinkin vilkaisemassa eläintarvikeliike Petolassa tarjontaa, ja oikein hyvältä vaikutti. Sieltä voisin ainakin harjan ostaa koiralle. Millainen harja on göötille paras? Sopiiko sama harja pennulle ja aikuiselle?
Samalla tuli tilattua säkillinen koiranruokaa. Ah, onneksi on nyt se auto...!

Maanantaina vietin vielä lepopäivää, minä kun sunnuntaina syntymäpäiväni kunniaksi sain itselleni vatsataudin. Eipä sitä joka vuosi täytä 25 vuotta... Siispä pentuvierailu siirtyi, mutta onneksi ei kovin kauas. Perjantaina suuntaamme Tampereelle ihmettelemään jo 6-viikkoisia pentuja, huh miten nuo pienet on kasvaneet...! Siitä sitten kaksi viikkoa, ja suuntaamme uuden reissun Nordvilleen hakemaan omamme kotiin. Apuva!

Vähiin käyvät päivät. Pitäisi varmaan vähän konttailla täällä kämpässä ja tehdä kämppää pentuvarmemmaksi.