Pääsimme sisään eteiseen, ja aloin kuulla kummallisia ääniä. Vielä yksi ovi, ja sitten selviäisi, mikä siellä odotti. Avasin oven varovasti, ja ennen kuin ehdimme astua sisään, suustani pääsi kiljaisu - kuin hidastetussa kuvassa yhdeksän pörröistä monsteria juoksi meitä kohti! Tiesin, että ainoa selviytymiskeino oli polvistua lattialle, ja niin tein. Ja sydämeni vietiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti