Matkassa: Osaka ja Universal Studios. Osa 3.

Osaka, oi Osaka! Olin aika innoissani, kun meidän matkasuunnitelmaan kuului useampi päivä Osakassa, vaikka en etukäteen kaupungista paljon mitään tiennyt. Mutta Azumanga Daioh! -sarjassa on tyttö jota kutsutaan Osakaksi, koska on sieltä kotoisin, ja on kovin herttainen (ja hitaudessaan samaistuttava) neiti!

Saavuimme Osakaan melko myöhään illalla, kello oli lähempänä kymmentä. Kansain lentokentältä pääsi junalla Namban asemalle, ja sen edestä löytyikin nopeasti taksi. Oli aluksi vähän epäselvää, että odottiko kuski jo jotain vai saiko sinne mennä, ja vähän epäilyttikin kun kuskina oli vanha mies, ja heti oli selvää että kielimuuri on melkoinen. Meillä oli osoite myös japaniksi kirjoitettuna - Fujin hotellin respassa olimme pyytäneet käännöstä - ja pääsimme lähtemään. Jossain vaiheessa kuski sitten soitti jollekin, ja seuraavaksi hän halusikin tietää, oliko meillä hotellin puhelinnumeroa, josko hotellin henkilökunta osaisi vähän opastaa. Eikä siinä kauaa mennytkään, kun jo saavuimme perille! Success!

Nyt seuraa paljon kuvia ja muutamia tekstinpätkiä. Kuvia on otettu kännykällä ja kameralla, monissa paikoissa molemmilla, enkä rupea tällaista määrää kuvia lajittelemaan tällä alustalla... Mutta kuvatekstejä tarpeen mukaan!

Huoneessa oli "parivuode" ja patja sekä vermeet tatamilla nukkumista varten. Nukuin lattialla.

Aamulla lähdimme sitten ihmettelemään Osakaa. Ensin suuntasimme rautatieasemalle, koska aikomuksena oli ostaa matkakortit. Pitkä matka asemalle onneksi ei ollut. 

Emmepä olleet edes asemalle sisälle päässeet, kun meitä vastaan lähti kävelemään joukkio hymyileviä japanilaisia mukanaan kamera ja mikrofoni. Tajusimme aika äkkiä, että ne tulivat meitä kohti! 

Tämä ryhmä kuvasi jotakin ohjelmaa, jossa he auttoivat eksyneitä turisteja. Niin, noh, ei me varsinaisesti vielä eksyksissä oltu... Mutta vastasimme sitten parhaamme mukaan kysymyksiin suunnitelmistamme. Riikka kertoi että olimme menossa hakemaan Suica-kortit, eli ne matkakortit junamatkoja varten, ja saimmekin heti apua! Haastattelija kertoi, että idässä, eli Tokiossa, on käytössä Suica-kortti, kun taas lännessä, Osakassa, kortin nimi on Icoca. Ihan järkeenkäypää, ei Föli-kortillakaan Hesassa pääse kulkemaan. Kuvausryhmä neuvoi meidät oikeaan paikkaan ja kiittelimme kovasti. Ehdimme jo lähteä, kun joku vielä pinkaisi meidän perään ja ojensi lappuset, joissa kerrottiin ohjelmasta. Ohjelma, jossa saattaisimme näkyä, esitettäisiin seuraavana tiistaina. Harmi vain, että olisimme siihen aikaan jo Hongkongissa!

Matkakortit hankittu - sellaiset kannattaa Japanissa reissatessa hankkia, sillä nuo kortit saa palautettua ja kortista maksettu pantti annetaan takaisin - ja ei kun ulos ihmettelemään. 

Bongasin hyvin pian erään tutun näköisen rakennuksen. Umeda Sky Building, joka oli jonkin aikaa sitten ollut tärkeässä osassa Amazing Racessa! Hiukan vaikeuksia meillä oli löytää ensin tuolle rakennukselle, ja sitten vielä sisään ja oikeaan hissiin. Umeda Sky Building, jossa on myös Floating garden, on noin 173 metriä korkea kahdesta tornista koostuva rakennus. Mitäpä sitä enempää selittelemään, huikeat näkymät sieltä oli. 

Kävimme Umedan jälkeen vielä Osaka Castlella. Sinnekin löytäminen oli oma seikkailunsa, ensimmäistä kertaa piti tutkia tarkkaan junien reittejä. Jotenkin olimme vähän hukassa siinä, millä pysäkillä meidän pitäisi jäädä. Jäimme sitten jossakin, jonka oletimme olevan melko lähellä linnaa. Kävimme sitten kysäisemässä aseman infosedältä - joka ei ymmärtänyt kun kysyimme englanniksi Osaka castlea. Tai sanoimme kasru. Mutta Riikka veti esiin aiemmin ostamansa postikortin, jossa oli Osakan linnan kuva! Sedän ilme kirkastui ja neuvoi meille oikean paikan. Lopulta Osaka castle löytyi melko helposti - vaikka jalat alkoivat olla jo melko kipeät kävelemisestä. Pidimme ennen linnaan menoa evästauon, ja silloin tuuli kovaa. Vähän jännitti että tipahtaako jostain vielä oksa päähän... Niinä päivinä olikin ollut jossain päin Japania voimakkaita taifuuneja, mutta onneksi ei Osakassa.

Linna oli ulkoa todella hieno, ja sisällekin oli kiva päästä kurkistamaan. Kahdeksan kerrosta siellä oli, kaikista kerroksista ei saanut ottaa kuvia, mutta riitti siellä ihasteltavaa. Muistaakseni pääsymaksu oli noin viiden euron luokkaa, ja vaikka mitään hurjaa elämystä emme linnassa kokeneetkaan, oli reissu ihan rahan arvoinen, kun kerran oltiin sinne asti päästy.

Palasimme sitten hotellille virkistäytymään, ja lähdimme etsimään syötävää. Kaupoista ostetut kolmioleivät ja minun suosikkini, onigirit, alkoivat hiukan jo tylsistyttämään. Minä tietenkin halusin sushia, jos sellainen paikka vain löytyisi. Meitä vähän hämmensi, että esimerkiksi vaatekaupat ja ravintolat tuntuivat olevan jotenkin kiven alla! Löysimme kuitenkin eräältä kujalta mainoksen sushista - ja mainoksen vieressä oli ovi. Rohkea rokan syö, ei kun sisään. Meitä tultiin pian tervehtimään, ja ohjattiin kokkauspisteen edessä olevan tiskin ääreen syömään. Saimme pienen alkuhämmennyksen - kielimuuri - jälkeen ruokalistan, jossa oli jopa kuvat. Valkkasimme sushilajitelmat ja lasilliset viiniä. Huomasin muuten nyt, etten ottanut lainkaan kuvaa sushista! Silloin oli vielä vähän alkujännitystä päällä, ja kun istuimme siinä japanilaisten herrojen valvovien silmien alla... Asiakkaina oli sentään vain eräs pariskunta, parin tuolin päässä meistä. Ei mennyt varmaan kovinkaan kauaa, kun meille alettiin jutella ja me yritimme parhaamme mukaan ymmärtää. Kun olimme syöneet sushimme - ihan hyvää kyllä - niin meille tuotiin pian jotakin keittoa! Pariskunta sai selitettyä, että ne ovat lahja meille. Punastelimme, kiittelimme ja kumartelimme kovasti. Miten kivaa! Puhetta oli muistaakseni ainakin lumesta, muumeista ja... jostain hämmentävästä. En enää muista sitä termiä englanniksi, mutta siihen liittyi jotenkin se, että meiltä kysyttiin että onko Suomessa vauvoilla takapuolessa jotain sinistä? Tässä vaiheessa jo muisti pätkii, että mistä olikaan kyse. Ei me taidettu sitä asiaa ymmärtääkään silloin.

Meitä lahjottiin vielä parilla annoksella, ja vielä viuhkoilla, joita oli jokaisen paikan kohdalla. Joku kokeista taisi avata viuhkan, selitti mitä siinä on, ja antoi meille molemmille yhdet! Meille kerrottiin myös, että yksi kokeista oli maalannut itse kaikki nuo viuhkat. Hienoja olivat! 

Hauska ilta oli kyllä, ihan oli posket kipeänä kaikesta siitä hymyilemisestä. Oli kyllä hieno kokemus. Tässä vaiheessa kuva japanilaisista alkoi selkiintyä: ystävällisiä ihmisiä, jotka juttelevat vaikka yhteistä kieltä ei kunnolla löydykään, ja ovat kiinnostuneita ainakin Suomesta! 

Ja kuvia.

Let's guide! Sellainen ohjelma.

Muumeja löytyi jatkuvasti.

Soup. Nice soup.

Let's have sushi!

Hypätään seuraavaan päivään, eli seuraavaksi oli päämääränä matkamme toinen huvipuisto. Universal Studios!

Se oli niin söpö että piti päästä kuvaan.

Paljon ihmisiä. Paljon. Ja hellettä. Ja aurinkoa. Kuten jo aiempina päivinä, niin myös nyt vesipullo oli välttämättömyys. Osakan kaduilla juoma-automaatteja oli tiheään, mutta tästä huvipuistosta niitä sai etsimällä etsiä. Ja vaikutti siltä, että vettä ei saanut mistään. Urheilujuoma oli ihan hyvä vaihtoehto.

Kävimme hakemassa pienen eksymisen jälkeen liput Harry Potter -osiota varten. Meillä oli tiedossamme tietty aika, jona meidän pitäisi lähteä Potter-maailmaan. Siellä oli pari laitetta, ja suuntasimme heti Harry Potter riden jonoon. Jonotusajaksi taidettiin ilmoittaa 2, vai oliko peräti 3 tuntia? Ehkä 2,5? Melkoista. Jonoa riitti todella paljon, ja aina jos luuli pääsevänsä jo seuraavalle tasanteelle tai seuraavan kulman taa, saikin vain huomata vielä lisää jonotustilaa. Huhhuh! Onneksi lähes koko jonotusalue oli katettu, eli alun jälkeen ei tarvinnut kärsiä auringonpaisteesta kovinkaan pitkään. Jossakin vaiheessa meidän kanssa alkoi jutella eräs japanilainen pariskunta - okei, ystäviä ne kuulemma olivat, mutta kun oli kaksi lastakin mukana niin olkoot pariskunta! - jotka olivat myös kovin kiinnostuneita  Suomesta. Kerroin itse asuvani Muumimaailman lähellä, ja voi sitä ihastusta! Paljon riitti juttua, ja opetimme vastavuoroisesti pieniä lausahduksia. Tuskin he enää muistavat miten sanotaan "kiitos" tai "anteeksi", mutta olipa meillä hauskaa, ja jonotus sujui yllättävän leppoisasti kun oli uutta juttuseuraa. Ja hekin lahjoivat meitä! Nainen nappasi pojilta sellaiset kankaiset pullosuojukset, vähän niin kuin sukat. Jääkaapista kylmä vesipullo sukkaan ja mukaan, eipä kuumassa ilmassa pullo hikoile ja kastele tavaroita. Suomen ilmastossa, noh... Ehkä ensi kesänä!

All for Potter.

Potter-ajelu oli hauska 4d-kokemus. Hyvästelimme perheen ja menimme omia menojamme - tietenkin monien yhteiskuvien jälkeen. Ennen Potter-puistosta poistumista menimme vielä hakemaan kermakaljat. Oli muuten hauskaa, että perheestä eroamisen jälkeen törmäsimme heihin vielä varmaan kolmesti! Kolmas kerta oli vieläpä yhden laitteen jonossa, vaikka aikaakin oli kulunut jo melko pitkään. Ilmestyivät yhtäkkiä meidän taaksemme. Olipa hauskaa!

Vesisota!

Coooookieeee monsterrrr!

Kaikki hauska on hyvää vatsalle!

Muumijuomaa!

Puistossa järjestettiin myös suuri vesisota, ja sitä oli hauskaa seurata. Lähdimme kuitenkin lipettiin juuri kun vesisota oli loppumaisillaan, ennakoiden suurta poistuvien ihmisten vyöryä. Matkalla pois bongattu Muumi-kioski kuitenkin oli liian jännittävää, joten siellä oli poikettava. Hämmentävä juoma mukaan, ja viiiimeinkin lähdimme takaisin juna-asemalle. Ja hei, vähän ennen junan saapumista näimme neljä tuttua kasvoa! Pieni on maailma, hih!

Palasimme Osakaan, ja poikkesimme Starbucksiin virvoittautumaan. Jonkin ajan kuluttua samassa isossa pöydässä kaverinsa kanssa vastapäätä istuva mies kysäisi australialaisella aksentilla, että mistä oikein olemme. Kerroimme olevamme Suomesta. Toinen mies hymyili, oli arvannut oikein - tämä kysyvä mies taas oli veikannut minun ulkonäköni perusteella että olisimme brittejä. Jutustelimme aikamme siinä, kun minä sitten keksin kysyä neuvoa. Missä täällä oikein pääsee shoppailemaan? 

Riikka kaivoi jonkin kartan esille ja ojensi sen miehille. Pian meillä oli hyvät ohjeet, ja lähdimme kiireenvilkkaa kohti ostoskeskusta nimeltä Hep5. Vielä oli vajaa pari tuntia ostosaikaa jäljellä! Kummasti sitä jalat virkistyivät kun pääsi viimein shoppailemaan, vaikka aiemmin sitä oli jo ihan sängyn tarpeessa. 

Joo. Suunnilleen ensimmäinen kauppa ja molemmat oltiin ihan "iiihhh miten söpöjä vaatteita". Ihan hyvin ostoksia saatiin tehtyä tuonakin lyhyenä aikana. Ja tiedettiinpä, minne kannattaa tulla seuraavina päivinä, ostoskeskusta kun oli vielä paljon jäljellä. Ties mitä aarteita sieltä vielä löytäisi! Emme siis ottaneet stressaten tätä ensimmäistä reissua, vaan lähdimme ajoissa kohti hotellia. Minun suuni kuitenkin janosi viiniä, ja olin jo menomatkalla bongannut erään mukavan oloisen pubin. Vieressä istuva nainen söi rapuja, ja minun oli ihan pakko saada samanlaisia. Hurjan hyvää! Ja kyllä, sielläkin meille juteltiin melko paljon, siitäkin huolimatta, etteivät keskustelukumppanimme osanneet paljoakaan englantia.

Baariruokaa. Nämä syötiin kokonaan.

Hiukan söpöjä kasseja kaupoista! Kun käsissä oli useampi pieni kassi, niin eräässä vaatekaupassa minun ostokseni laitettiin sen kaupan suureen kassiin. Kätevää!

Sarafit! Hihi.

A pretty building.

Umeda Sky Building

Siellä sai pitää hameestaan kiinni. Minulla se vähän unohtui välillä kun piti ottaa kuvia, mutta mitä väliä, ei siellä ollut kuin jokunen ihminen? :D Riikkaa hävetti.

Maisemat.

Osaka castle. Jotain niin hienoa jälleen.

Kaukana takana Osaka castle.

Jaaaaa sitten takaisin vielä huvittelemaan Universalille.

Ja joku toinen linna. It's Hogwarts!

Butterbeeeeer!

Jopas oli hommaa tässäkin. Eikä tässä ole kuin vasta pari Osaka-päivää! Vielä on paljon kirjoitettavaa. Kuulemisiin siis!