keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Matkassa: Kioto. Osa 4.

Seuraavat pari päivää, torstai ja perjantai, menivät aika tehokkaasti pyörien - sähköpyörien! - päällä.

Sekä Naraan että Kiotoon pääsimme junalla noin puolessa tunnissa Osakasta lähtevällä junalla. Ihan liian aikaisin ei sentään tarvinnut nousta, kerrankin!

Torstaina suuntasimme Kiotoon. Kuviahan tuli tähänkin laitettua sen verran, että Narasta kerron sitten erillisessä postauksessa.

Niin söpö ja just mun värinenkin!

Kiotossa meillä oli selvät sävelet. Karttaan oli merkattu pyörävuokraamo, ja sitä kohti suuntasimme. Lämpöä oli yli 30 astetta, ja kävelimme, ja kävelimme... Ei hemmetti, missä se paikka oikein on? Kartta antoi olettaa että matka ei olisi pitkä, mutta ei. Tässä vaiheessa huomasimme, että noihin turistikarttoihin ei kannata luottaa, matkat näyttävät todella paljon lyhyemmiltä kartalla kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Meidän piti lopulta käydä kysymässä neuvoa, menimme johonkin ompeluliikkeeseen, ja sieltä meidät ohjattiin oikealle kadulle. Matkaa oli vielä jonkun verran, etsimme tarkkaavaisesti oranssia kylttiä. Huomasin täysin sattumalta, vahingossa sen liikkeen! Oletimme molemmat että kyseessä olisi vähän isompi paikka, mutta melko ahtaasta kaupasta saimme käydä pyörät hakemassa. Sähköpyörä vakuutuksineen maksoi noin 15 euroa päivältä. Ja lähdimme liikkeelle.

Söpösiä pikkuputiikeja kadulla.



Ai että sähköpyörällä rullailu oli mukavaa! Meillä oli paljon nähtävää, niin kyllä tuli tarpeeseen pieni lisäapu. Ilokseni huomasin myös, että Kiotossahan oli merkitty kevyen liikenteen väylä omat puolet jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Pian sain kuitenkin todeta merkinnät täysin turhiksi. Jalankulkijat kävelivät sikinsokin, miten sattuu, tuntui välillä siltä että pyöräilijöiden puolella käveltiin vielä enemmän, kuin jalankulkijoiden puolella! Voi ny perkele. Tässä vaiheessa mietin, miten helppo Turussa on pyöräillä, kun pääsääntöisesti jalankulkijat pysyvät omalla puolellaan. Yritettiinhän me ahtaammissa paikoissa soittaa kelloa. Ei mitään reaktiota. Ei siis minkäänlaista.

Löysimme lopulta Kioton Imperial Palacelle. Paljon lääniä, hiekkatietä, joka kiersi muureja. Emme kuitenkaan päässeet näkemään, mitä muurit kätkivät sisällensä, sillä palatsille järjestettiin kierroksia vain tiettyihin aikoihin, omin avuin sinne ei päässyt kiertelemään ja ihmettelemään. Päätimme tulla Kioton kierroksen päätteeksi vielä kurkkaamaan, josko nyt järjestettäisiin kierros, mutta valitettavasti kaikki päivän kierrokset oli jo pidetty. No, ei voi mitään.

Söpö pieni jätskikioski, jota piti vanha pariskunta.




Imperial Palacen ympäristöä:













Seuraavaksi suuntasimme Nijon linnaan. Sisäänpääsy maksoi 600 jeniä, ja pyörät jätimme vahdittuun (maksulliseen) pyöräparkkiin. Saimme lipukkeen, jolla saisimme jatkossa pysäköidä muihinkin vahdittuihin pyöräparkkeihin. Nijon linna ja sen ympäristö oli kyllä jotain upeaa! Sisällä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia. Kengät piti riisua, ja piti käyttäytyä siivosti eikä metelöidä. Temppeli oli sisältä juuri sellaista vanhaa Japania, upeita seinämaalauksia ja ornamentteja. Juuri tällaisia huoneita näkyy vanhoissa japanilaisissa elokuvissa (niin, ja esimerkiksi Ranma-animessa, heh!)










Kierrettyämme linnan sisältä, lähdimme ulos kävelemään. Aivan mielettömän kaunista.




Nämä näkymät olivat aivan uskomattomia...













Täällä joku vanha mies tarjoutui ottamaan meistä kuvan, no, ottikin useampia. Ehdotti monia eri kohtia tuolla, mihin voisimme mennä seisomaan, ihana pappa!












Lopuksi lähdimme Gionin alueelle. Paikka on kuulemma tunnettu siitä, että porukka hengailee siellä kimonot päällä. Melko paljon näkyi naisilla upeita, kauniita kimonoita, ja miehet sitten kulkivat aamutakkien näköisissä asuissa, heh. Yllä pikainen, tärähtänyt otos Riikan pyllystä  naisista kimonoissaan, ihan ei viitsinyt keskittyä kuvailemaan ihmisiä siellä. 

Sellainen oli Kioto! Paljon ihmeellistä kerrottavaa ei ole, mutta sitäkin ihmeellisempää nähtävää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts with Thumbnails