Nyt väsyttää

Olen töissä lastensuojelun erityisyksikössä ja työhän on kolmivuorotyötä. Tälle viikolle osui ensimmäiset yövuorot, ensimmäiset ikinä minulle. Onhan joitakin öitä tullut joskus valvoskeltua (mm. protulla), mutta töissä on eri juttu. Vähän jännitti että miten jaksaa, mutta hyvin! Yllättävän hyvin olen nuo kaksi edellistä yötä jaksanut valvoa, väsymys on iskenyt vasta siinä viimeisen tunnin aikana, kun ajattelee että kohta pääsee kotiin nukkumaan, omaan sänkyn...

Vuoro kestää tosiaan 11 tuntia, mutta ihmeen nopeasti nuo pari ekaa yötä on menneet. Jatkuvasti ei tarvitse olla tekemässä jotain, mutta kyllä siellä pieniä hommia kuitenkin on. Ensimmäisenä sitä kelloa tuli vilkuiltua jatkuvasti, ja olikin yllätys kun takana oli jo kuusi tuntia, ja edessä enää viisi! Viime yönä nuo samat lukemat tuntuivat saapuvan kuin varkain...

Tänään en saanut kuin jonkun 3,5 tuntia unta, mutta menen tästä kohta vielä taas jatkamaan unia. Nyt väsyttää, mutta eiköhän sitä vielä tämän viimeisen yön vielä jaksa. Sitten voi nauttia vapaista, seuraavan kerran töihin torstaina - ja siellä sitten ollaankin kivasti läpi juhannuksen!

Koko viikkokin on tuntunut menneen niin nopeasti. Jotenkin keskiviikko ja torstai on menneet ohi kokonaan, kun ne on jääneet elämättä normaaliin rytmiin.

Ensimmäisen yön jälkeen huomasin muuten, että jos en pääse äkkiä nukkumaan niin olen aika pirun äkänen. Kilometrin päässä kotoa, ja bussi joutuu olemaan pysähtyneenä seitsemän minuuttia tietyön takia. *hakkaa päätä bussin ikkunaan*

Ainiin. Ja jotenkin siinä aamun viimeisinä tunteina tulee sellainen fiilis, että nyt pitäis halailla ihmisiä. Koska protu ja vika yö, heh.