Helsinki Pride - 20 tuhatta kertaa kiitos!

Lauantaina järjestettiin jälleen Pride-kulkue ja puistojuhla. Viime vuonnahan paikalla oli väkeä 8000-9000 ihmisen verran, ja pari vuotta sitten kun itse ensimmäistä kertaa olin paikalla, oli porukkaa muistaakseni noin 6000. No, tällä kertaa porukkaa oli vähän enemmän. Pelkästään kulkueessa ainakin 20 tuhatta. Siis wow, mikä määrä tosiaan! Kaikki eivät varmasti ole kulkueeseen osallistuneet, vaan tulleet suoraan puistoon (mm. pullojen keräilijät, hehee), joten Sinerbychoffin puistossa väkimäärä on ollut taatusti vielä isompi. Ja sen kyllä huomasi. Porukkaa istui nurmella ihan vierivieressä, ja kävelytiet olivat jatkuvasti täynnä. Ja jos jotakuta yritti etsiä, niin ainoa löytymisen mahdollisuus oli että tyyppi kävelisi sattumalta vastaan - näin minullekin kävi pariin otteeseen!

Huom, Lontoon pridellä oli kuulemma juuri 30 tuhatta osallistujaa, ennätys heilläkin siellä. Mutta miettikää vähän mittasuhteita, saa kyllä tuntumaan tuon meidän marssijamäärän vielä uskomattomammalta.

Huuhhh. Itse marssin tosiaan protun joukoissa, ja meitäkin oli siellä noin 150, sekin on huikea määrä! Itse marssihan lähti liikkeelle klo 13, ja se meidän porukka pääsi sitten kunnolla liikkeelle siinä 13.45... Eikä oltu tosiaan edes viimeisiä. Perillä puistossa oltiin vähän ennen kolmea, se kulkeminen oli ajoittain hyvin hidasta. Tuli siinä puoli otsaa käräytettyä auringossakin vissiin, hups, kiva.

Kun sinne puistolle oli päästy, niin en enää viitsinyt kulkea siinä porukassa, ja ne parikin tuttua siitä lähtivät eri suuntiin. Keksi siinä sitten että minne lähdet. Ensiksi istuskelin siellä nurmella rinteessä, niin että näin lavalle, ihan itsekseni vain. Olisi kiva joskus lähteä tuonne kyllä jonkun tiiviin porukan kera, tälläkin kertaa näin kyllä kavereita vähän, mutta olisi huomattavasti hauskempaa olla niinkun porukassa, eikä satunnaisesti siellä täällä harhaillen. Kuitenkin oli kiva nähdä proturakkaita, niitä muutamaa...! Niin ja olisi ollut kiva bongata se aiemmin mainostettu protujen mahautuminen ja iltapäiväsatu. Nyyh. Olikohan sitä edes?

Pari bloggaajaakin bongasin sieltä, ja kävinhän toki moikkaamassa. Heti Senaatintorille tultuani bongasin Tämän kylän homopojan, jonka olen useaan otteeseen bongannut Turussa, mutta en ole uskaltanut moikata. Sanoikin sitten että tunnisti minut, kun menin juttusille, hih! Puistossa sitten näin aiemmin kauempaa kauniin Momochuun, mutta silloin ei riittänyt heti rohkeus mennä moikkaamaan. Myöhemmin sitten näin hänet taas, hän nyt oli valitettavasti juuri poistumassa niin en kerinnyt muuta sanoa kuin että luen hänen blogiaan.

Tuli jonkin verran napattua kuvia, ei mitenkään huippulaatua kun en minä tuota Nikon kameraa osaa vielä yksin käyttää. :D Ensimmäiset kuvat kännykällä:

Ei tullut mahdollisuutta ottaa kokovartalokuvaa, mutta oli tuo kivaihana mekko, Losista Forever21:sta ostettu, päällä. Huomaa poni.

Jokseenkin sateenkaarimaiset luomivärit.

Tällainen komea kaveri tuli vastaan matkalla Senaatintorille!

Joo-oh.

Sitten kameraan:

Lahden setan lippu

Semmoista! Tähän loppuun voisin vaikka jakaa muutamia linkkejä prideilyyn ja yleiseen homoiluun liittyen.

Yle Areenasta on joitakin minisarjoja nähtävillä, esimerkiksi Let my people go, itse en ole vielä ehtinyt katsastamaan mutta aion kyllä. Sen sijaan Please like me nauratti minua heti ensimmäisen jakson ensimmäisillä minuuteilla, täytyy katsoa loputkin jaksot.  Myös American Vagabond -leffa on nähtävillä, ja Stephen Fryn 2-osainen dokumentti Homofobian jäljillä.

HS: 20 000 juhli Helsinki pride-kulkueessa
Yle: Pride-kulkueessa ennätysmäärä osallistujia
Tasa-arvoinen avioliittolaki hylättiin - näin vastaan äänestäneet kommentoivat (Tämä sai kiehumaan)
Kuvasarja facebookista - HLBT-messu
Yle: Miksi homous on tabu jalkapallossa?
....ja edellisen artikkelin kirjoittajan bloggaus jutun aiheuttaneista kommenteista: "Kuolkoot hiviinsä"

Lisäki twitteristä voi käydä vilkaisemassa kaikenlaista #Helsinkipride.
Tuli vielä mieleen, että bussimatkalla Helsinkiin huomasin, että joku oli bussissa bongannut bussin minitelkkarista uutisen pride-kulkueesta, ja twiitannut siitä. Aluksi arvelin, että se olisi yksi pridelle matkalla olevan näköinen samassa bussissa kanssani, ja kysyinkin sitä häneltä kommenttina siihen kuvaan. Mutta pian tajusin, ettei kyseessä ollut sama henkilö, meidän bussi oli täynnä, ja hänen kuvassaan näkyi useita tyhjiä paikkoja. Ei se edes vastannut siihen mitään, voi nyyhky! Toivoin saavani uuden kaverin.

Kurjaa huomenta!

Lakivaliokunta äänesti tänään tasa-arvoista avioliittolakia vastaan äänin 10-6. Voi kurjuus nyt sentään... Linkistä voi lukea, että kaksi SDP:n edustajaa oli poissa, ja varajäsenenä toimi Keskustan edustaja. Tälläkin kenties oli merkitystä.

Syksyllä sitten kansanedustajat pääsevät äänestämään. On hyvä muistaa, että yli 160 tuhatta ihmistä allekirjoitti kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, jonka myötä asia otettiin käsittelyyn. Nyt täytyy vaan toivoa, että se menisi jo läpi... Täällä Suomessa kohta ollaan niin takapajulassa muihin pohjoismaihin verrattuna, jos homma jatkuu näin.

Tämä viikkohan on tosiaan myös pride-viikko. Lauantaina kokoontuu suuri joukko Helsinkiin pride-kulkueeseen ja sen jälkeen puistojuhlaan. Toivottavasti tänä vuonna säästytään ilman mitään häiriköintejä, tämänpäiväinen oli jo kuitenkin pieni takaisku. Mutta tästä sitten eteenpäin reippaasti. Varmasti vastustajat taas alkavat valittaa, että homot pitävät itsestään meteliä, eivätkö heterotkin saisi itseään mainostaa? Eihän kukaan koskaan heterouttaan korosta, ei. Mutta muunmuassa tämän takia täytyykin kampanjoida, jotta saisime tasa-arvoisemman Suomen. On vaan väärin, että näinkin normaali asia hiertää niin monien päivää. Niinhän se Pentti Oinonenkin vaan kiinnostuu aina, kun homoista puhutaan, vaikka väittääkin että moni mu asia olisi mielenkiintoisempi. Hienoa Pentti.


Pakko vielä jakaa tähän Tuukka Pasasen esittämä facebook-kommentti jota itsekin pohdin mutta en saanut kirjoitettua fiksusti:

Huomionarvoista myös, että Suna Kymäläinen äänesti viimeksi puolesta ja Mikael Jungner kritisoi Anne Holmlundia aloitteen jarruttamisesta. Nyt molemmat olivat äänestyksestä poissa, eikä toiselle tullut varajäsentä. Normaalissa prosessissa varajäsen on aina ensisijaisesti omasta puolueesta, mutta tällä kertaa vain toiselle tuli varajäsen ja se tuli keskustasta, joka äänesti vastaan. Lisäksi perussuomalaisten Arja Juvonen, joka on ilmoittanut kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia, oli poissa ja hänen tilallaan äänesti Mika Niikko, joka äänesti vastaan. Tulos oli 10-6. Näin ollen, jos Jungner sekä Kymäläinen olisivat olleet paikalla, olisi se tarkoittanut kahta ääntä lisää puolesta ja yksi pois vastustajilta (koska kepun Maijala äänesti vastaan) ja Juvosen läsnäollessa olisi persujen yksi ääni ollut luultavasti toisinpäin ja lakialoite olisi saanut hyväksynnän äänin 9-8. Taktikointia anyone?

Tässä myös toinen poiminta facebookista:
Tahdon2013 -kampanjan kommentti:
"Kansalaisaloitteessa oli 166 851 allekirjoitusta. Avioliittolain muuttamista kannatti tutkimuksessa 65% suomalaisista. Aloitteen käsittelyn hylkäsi tänään lakivaliokunnassa 10 ihmistä."

I'd like to think I'm pretty unique - The Double

En yleensä tee mitään elokuva-arvioita, mutta tämä leffa sai kyllä miettimään. Elokuvan päähenkilö, Simon James, on arka ja näkymätön. (Voisin kokea samaistuvani.) Kukaan ei tunnu tuntevan häntä töissä, vaikka on ollut samassa paikassa seitsemän vuotta. Sitten ilmestyy uusi työntekijä - James Simon, kaksoisolento ulkonäöltään, mutta vastakohta luonteeltaan.

En viitsi elokuvasta juuri enempää paljastaa, mutta voin kyllä suositella kaikille, jotka pitävät vähän hämmentävistä elokuvista. En suosittele, jos kaipaa elokuvalta jatkuvaa toimintaa. Ja mitä ajatuksia tästä elokuvasta heräsi? Mielenterveyden ongelmia elokuva ainakin kuvasi. Masennus, skitsofrenia? Tämä elokuva voisi sopia sellaisille, joilla on ehkä jotain vastaavanlaisia kokemuksia omassa elämässään.

 Simon oli hyvinkin näkymätön omassa työyhteisössään ja elämässään. Hän ei saanut tunnustusta työstään, saatika sitten olemassaolostaan. Kuin hänen olemassaolollaan ei olisi mitään merkitystä... Onpahan noita ajatuksia itse kullakin ollut. Miten näkymätön sitä osaakin olla, kun luonne on mitä on. Elokuvan James taas sitten on hyvinkin kova suustaan, töykeä jopa, ja käyttää Simonin tekemää työtä härskisti hyväkseen.

No vittu. Minä mitään osaa kirjoittaa. Tai uskalla? Ihmekkään etten koskaan arvostele elokuvia mitenkään julkisesti.

Joka tapauksessa... Itseäni tuo elokuva jotenkin henkilökohtaisesti kosketti. Myös elokuvan naishahmon jotkin kokemukset olivat sellaisia, että ymmärsin myös häntä... Jotenkin sitä on aina tullut samaistuttua noihin onnettomimpiin hahmoihin elokuvissa, toivottu heille parasta mutta kuitenkin on tapahtunut kaikenlaisia kurjia asioita. Sitä rupeaa sitten itsekin ajattelemaan, että mitä omassa elämässä voisi tehdä paremmin tai erilailla että voisi pärjätä paremmin, joku voisi käyttää sanaa "menestyä"?

Ei tätä kannata lukea, ei tässä ole päätä eikä häntää. Jossain tuolla sisällä tämä kuitenkin pisti miettimään omaakin elämää, ja tuli tarve kirjoittaa jotain sekavaa. Kiitos ja anteeksi.

Oli muuten jännä, että elokuvan lopussa oma olo oli jokseenkin epätoivoinen... Oli tullut samaistuttua pariin hahmoon kenties vähän liikaa. Kunnes sitten tuli tuo viimeinen lause, joka on otsikossakin kuvattu. Hämmentävää, miten suuri vaikutus yhdellä lauseella voi olla. Niin, minä olen ainutlaatuinen, vaikka en kovin ihmeellinen tai merkittävä. Mutta minä olen minä.



Huom! Leffassahan esiintyy myöskin Danny! Woohoo!

Lusmuiluttaa

Saanko hetken lusmuilla, laiskotella, ihan rauhassa? Eihän tartte tehä mitään (paitsi ehkä käydä myöhemmin kaupassa ja tehdä ruokaa, tiskikoneenkin voisin kohta tyhjentää)?

Tämä kolmivuorotyöläinen oli ensimmäistä kertaa töissä koko juhannuksen. Ei siinä, ei ole tainnut olla koskaan mitään vuosia ja taas vuosia kestäneitä juhannusperinteitä, jotka olisi aikuisiälle jatkuneet. Olin töissä torstaista maanantaihin, ihan hyvät lisäthän tuosta varmaan tulee. Viiden päivän työputki, eikö niin että nyt saan viettää oman viikonloppuni? Tosin huomenna taas iltavuoroon...

Tällaisina juhlapyhinä olisi kuitenkin kiva, että olisi auto käytettävissä. Perjantaina, juhannusaattona menin iltavuoroon bussilla. Työt loppuivat klo 21, ja katsoin reittioppaasta, että klo 21:42 menisi reilun kolmen kilometrin päästä yksi bussi, ei muita... No, ehdinpähän helposti kävellä tuonne, ja olin perillä 21:36. Odottelin siinä sitä bussia sitten 25 minuuttia, ja kävelin lopulta loput 7,5 kilometriä kotiin. Joku 11 kilometriä kotimatkaa, ja kotiinhan pääsin noin 23:20. Olisihan tuon juhannusaattoillan voinut käyttää muutenkin, kuin kävellen. Keskustassa alkoi jalkoihinkin sattua, pitkän päivän päätteeksi. Töissä kuitenkin tulee seisoskeltua ja käveltyä aika paljon. Voin sanoa kyllä että vitutti. Muru kyllä tarjoutui maksamaan taksinkin, mutta ei, nyt minä reipastun ja kävelen kotiin... Mutta jos kotimatkaan töistä menee melkein 2,5 tuntia, niin eihän se kellekään kivaa ole, kulki sitten millä välineellä tahansa.

Jooh, olisin jo perjantaina polkenut töihin pyörällä, jos olisin tiennyt ettei tuo bussi ilmaannu paikalle. Lauantainahan oli sitten herättävä hieman ennen kuutta, jotta pääsisin polkemaan romuhkolla pyörälläni viileässä ilmassa. Pipo päähän ja menoks.

Mutta tosiaan. Ei vaan jaksa nyt juuri tehdä mitään. Saanko olla tekemättä mitään? Jos täällä olisi jotain kavereita, niin voisi jaksaa nähdä niitä, mutta ei ole. Lusmuan siis sisällä, koska keli on mitä on. Meinasin tosin hyökätä ystävieni Serahin ja Noelin kanssa yhden monsterin kimppuun.

Suunnilleen kolmen ruokalajin verran päivällistä aka ruokapornoa

Äänestä. -->

Vapaapäivinä on taas liikaa (tai tarpeeksi) aikaa, niin päätimpä kokkailla taas pitemmän kaavan kautta. Alkupala, pääruoka ja vielä jälkkäri päälle, namnam. Viinilasit pöytään ja sytytä kynttilä, voi tuitui vaan.

Avokadokeitto. 3 avokadoa, 1dl kuohukermaa, 1L kasvislientä.

Porsaan ulkofileepihvi, pyöritelty jauhoissa, kananmunissa ja korppujauhoissa. Namnam. Ja itsetehty yrttivoinappi.

Kakku. Pohjassa kerros banaania+cashewpähkinöitä ja kerros kirsikoita+cashewpähkinöitä.

Vähän lisää ruokapornoa. Ja kynsipornoa.

Parin kilon hauki jonka mussu onki.