Nyt väsyttää

Olen töissä lastensuojelun erityisyksikössä ja työhän on kolmivuorotyötä. Tälle viikolle osui ensimmäiset yövuorot, ensimmäiset ikinä minulle. Onhan joitakin öitä tullut joskus valvoskeltua (mm. protulla), mutta töissä on eri juttu. Vähän jännitti että miten jaksaa, mutta hyvin! Yllättävän hyvin olen nuo kaksi edellistä yötä jaksanut valvoa, väsymys on iskenyt vasta siinä viimeisen tunnin aikana, kun ajattelee että kohta pääsee kotiin nukkumaan, omaan sänkyn...

Vuoro kestää tosiaan 11 tuntia, mutta ihmeen nopeasti nuo pari ekaa yötä on menneet. Jatkuvasti ei tarvitse olla tekemässä jotain, mutta kyllä siellä pieniä hommia kuitenkin on. Ensimmäisenä sitä kelloa tuli vilkuiltua jatkuvasti, ja olikin yllätys kun takana oli jo kuusi tuntia, ja edessä enää viisi! Viime yönä nuo samat lukemat tuntuivat saapuvan kuin varkain...

Tänään en saanut kuin jonkun 3,5 tuntia unta, mutta menen tästä kohta vielä taas jatkamaan unia. Nyt väsyttää, mutta eiköhän sitä vielä tämän viimeisen yön vielä jaksa. Sitten voi nauttia vapaista, seuraavan kerran töihin torstaina - ja siellä sitten ollaankin kivasti läpi juhannuksen!

Koko viikkokin on tuntunut menneen niin nopeasti. Jotenkin keskiviikko ja torstai on menneet ohi kokonaan, kun ne on jääneet elämättä normaaliin rytmiin.

Ensimmäisen yön jälkeen huomasin muuten, että jos en pääse äkkiä nukkumaan niin olen aika pirun äkänen. Kilometrin päässä kotoa, ja bussi joutuu olemaan pysähtyneenä seitsemän minuuttia tietyön takia. *hakkaa päätä bussin ikkunaan*

Ainiin. Ja jotenkin siinä aamun viimeisinä tunteina tulee sellainen fiilis, että nyt pitäis halailla ihmisiä. Koska protu ja vika yö, heh.

Ei ummarra und valivalinyyhq

En nyt tajua. Aina töissä, nyt muutamassakin paikassa tän kevään aikana, on kyselty mun taustoista. Jotain en kuitenkaan ihan tajua. Joka kerta kysytään "Opiskeletko sä jotain / Sä varmaan opiskelet vielä?"  "Ootko sä lähihoitaja?"  Ja muuta tällaista vastaavaa. Väkisinkin sitä alkaa kyseenalaistamaan itseään, noinko kokemattomalta (omassa päässäni siis huonolta) minä vaikutan? Oon tuolla kesätöissä päässyt nyt hyvin alkuun, kun on ollut niitä keikkoja, ja nyt kun vuoroja on ollut putkeen, niin olen mielestäni oppinut talon tavoille...

Olisko jollakulla joku järkevä selitys tähän, että miksi mua luullaan aina opiskelijaksi? Sekin toki on, että en meikkaa töihin, niin näytänkö sitten niin nuorelta? Ja meninhän AMK:iin  suoraan lukion jälkeen...

Turha valitus ends here.

Ja voi kurjuus... Olihan sitä tavoitteena juostakin jossain tänä kesänä, mutta nyt täytyy varmaan haudata nuo haaveet. Molemmille on iskenyt ihmeelliset selkäkipuilut, itsellä kun tulee seistyä töissä melkein jatkuvasti niin päivän päätteeksi sattuu... Joskus jo töihin mennessä. Lisäksi tässä on iskenyt jotain nuhaa ja pientä kuumeilua, niin eipä ole tullut käytyä viikkoon lenkilläkään. Ja tuohon Paavo Nurmen puolikkaaseen on enää reilu pari viikkoa, eikä ole tullut päästyä juoksemaan kalenterissa ollutta 18 kilometriä... 16km on juostu pari kertaa, mutta niistä on jo viikkoja. Olisi myös kiva mennä parantamaan aikaa, mutta tässä kunnossa se ei onnistu.

Sitä sitten katselemaan seuraavaa mahdollisuutta syksylle; Huittisissa olisi joku maisemamaraton, osallistumismaksukin vain 25 euroa. Toisaalta, pitäisi oppia työvuorojen lomassa juoksemaan jotenkin. Kolmivuorotyö on jokseenkin sellainen että.... No, en oikein voi puhua vielä kokemuksesta, koska töitä on ollut vasta reilun viikon, ja no, kävin yhtenä aamuna ennen iltavuoroa lenkillä, ja sitten iski kipeilyt. Iltavuoroja tosiaan on ollut enemmän, ja jokseenkin olisi helpompaa juosta sitten työvuoron jälkeen, kun ei tarvitse kytätä kelloa, että koska viimeistään täytyy lähteä.

Duhh. Katsotaan.

Kivenlahtirock 7.6.2014

Tuli saatua murun serkulta liput Kivenlahtirockin lauantaille, ukolle sieltä suosikkeja löytyi ja lähdimpä sitten mukaan, hyviä bändejä oli toki. Vaaaikka itsehän olisin tietenkin ollut mieluusti paikanpäällä jo perjantaina katsomassa erästä nallebändiä... Mutta minkäs teet kun ei ollut lippuihin varaa. Matkustamiseen meni parikymppiä, ei paha se, mutta liput vielä päälle, paha.

Mutta tuli kännykällä pari räpsyä otettua. Nikon blogissa sitten vähän parempia kuvia, ja joku urpokin siellä näköjään näkyy heti alkuun...!

Rokkipärstä jeejeejee. Ponikin pääsi mukaan.

Santa Cruz

Kitaristi lähti karkuteille...

...kuten laulajakin.

Uriah Heep! Siistiä. Ps. Legendaarinen biisi Easy Livin eturivistä kuunneltuna. Yay.

JVG.... Ei jotenkin innostanut edellisen jälkeen. :D

...vaikka kyllä siellä käväisi Pete Parkkonen.

Haloo Helsinki! Kättelin Elliä, tsih.

Sm3t4n4.

Sonata Arctica. Muistan nähneeni nämä 2007 Qstockissa eturivistä. Valtava paine.

J. Karjalaista ehdittiin hetki kuunnella, kunnes koitti kotimatka. Jenni Vartiainen jäi välistä siis.

Kyllä otti selän päälle tuo koko päivän seisominen, huh!

Vain elämää - Kausi 3

Wow. Nyt on tosiaan julkistettu Vain elämään kolmannen kauden artistit.
Paula Vesala, Samuli Edelmann, Toni Wirtanen, Paula Koivuniemi, Elastinen, Jenni Vartiainen, Vesa-Matti Loiri. Nyt on hyvä. Oikein hyvä. Yhtäkään itseäni ärsyttävää tyyppiä ei ole, ja mukana myös aika legendaarinen kaveri, Loiri. Ja kun yhden kaikkien aikojen suosikkibändini laulajakin on mukana, niin jee!

Näillä kaikilla tyypeillä on hyviä biisejä, ja tulkintaosaamistakin löytyy varmasti. Odotan kyllä mielenkiinnolla ja suurella innolla, että kuka esittää mitäkin kappaleita, mielessä on ollut jo vaikka mitä. Jotenkin PMMP:n Joutsenet sopisi Loirin suuhun?

Ei mulla muuta. Jostain syystä haluan nyt toivottaa vmp, ei ohjelmaan liittyen, muuten vaan.

Pizzasoppaa, no nyt on jännää

Tilasin joskus itselleni Myllyn Paras Reseptiklubi -kansion. Ei ole tullut sitä näköjään selattua hirveästi, sillä vasta tänään bongasin sieltä Sporttiset reseptit -osion. Kivoja reseptejä siellä oli muutenkin, mutta yksi kiinnitti huomion.
Pizzasoppa.
Siis mitä?

No, siihen tuli kinkkusuikaleita (tai vaihtoehtoisesti broileri- tai kalasuikaleita, tai jauhelihaa). Lisäksi tomaattimurskaa, sipulia, punaista pestoa, paprikaa ja pizzamaustetta. Ihan kuulostaa pizzalta. Mutta tosiaan, nimihän kuului kokonaisuudessaan pizzasoppa tomaatti-chilipastalla. En ole ennen bongannutkaan tuollaista pastaa kaupassa, mutta helpostihan se löytyi.

Ja hyvää tuli! Päällä heitettiin raejuustoakin. Aikaa meni parikymmentä minuuttia. Ja maistuu pizzalta, hoho.

Pistetääs tähän vielä reseptikin.

Pizzasoppa tomaatti-chilipastalle (4-6 hlö)

1 rkl rypsiöljyä
400g kinkku-, broileri- tai kalasuikaleita tai jauhelihaa
1 iso punasipuli renkaina
8dl vettä
400g tomaattimurskaa (pistettiin muttia!)
1rkl liha-, kana- tai kalafondia
1rkl punaista pestoa tai currytahnaa
3dl Myllyn Paras tomaatti-chilipastaa
1-2rkl pizzamaustetta
1 paprika suikaleina
mustapippuria
Pinnalle juustoraastetta tai raejuustoa.

Liha ja sipulirenkaat kuumennetaan öljyssä kauniin värisiksi. Lisätään vesi ja tomaattimurska, kuumennetaan kiehuvaksi. Lisätään loput ainekseet ja kypsytetään 7-8 minuuttia. Tarjoillessa päälle voi sitten lisätä juustoraasteen tai raejuuston.
Keitosta saa tehtyä pataruuan laittamalla 3dl pastan sijaan 6dl pastaa.

Helppo, hyvä ja nopea perusresepti! Ei sitä ehkä joka kerta pizzasopaksi kuitenkaan ole tullut kutsuttua...


Huom! Tuohon oikealle lisäsin tuon Specsaversin kilpailukuvan, sitä klikkaamalla pääset äänestämään. :)

Kynsiä, aurinkoa ja Voice Kids

Diudiu. Facebookissa on taas Specsaversin Sähäkin silmälasimalli -kilpailu käynnissä, minua saa käydä äänestelemässä täällä, dankjuu. :3

Jajah. Kuorruttelin kynsiä vähän fimoilla, enpä ole sitäkään pitkään aikaan tehnyt.

Piuh. Nukuin viime yönä ekaa kertaa yksin meidän kodissa... Itse kuitenkin pitäisi lähteä kohta töihin, niin ei tule oltua koko päivää kotona yksin kotona kuitenkaan. Ja kun pääsen kotiin, niin mussu on odottamassa, hih.

Jotain muuta kuvasaastetta tässä vielä.

Tyyppi kuvas mun kynsiä! Tosin vaan testimielessä, tuossa vaiheessa kynnet oli jo kuluneet.

Eräänä päivänä Hansassa Aku Hirviniemi lauloi Suvivirttä.

...ja kävin katsomassa The Voice Kidsiä.

Rakkausperuna.

Huomenna: FIN - RUS.

No nyt on jännää. Alkulohkot Leijonat pelasi räpeltäen läpi ja pääsi onnen kaupalla välieriin. Tappiio Latviaa vastaan, joka taas auttoi Suomen välieriin sillä, että yksi selvä maali hylättiin viimeisessä pelissä. Sveitsiä, Kazakstania ja Valko-Venäjää vastaan pelattiin raskaasti ja liikaa sähläten: liikaa jäähyjä, kiekonmenetyksiä pahoissa paikoissa, syötöt eivät menneet perille eikä maalia kohti lauottu tarpeeksi.

Puolivälierässä Kanadaa vastaan Leijona nousi, eikä luovuttanut. Alku oli hankalaa, mutta sieltä sitä vaan noustiin ja mentiin välieriin, jossa kohdattiin Tsekki. Heti alussa näytti siltä, että tämä voitetaan. Leijonalla oli taistelutahtoa ja uutta uskoa itseensä.

Ja nyt sitä ollaan finaalipelissä. Huomenna kohdataan Venäjä, joka ei ole hävinnyt vielä yhtään ottelua. Mahdoton tehtävä?

Ei ole.

Muistatteko, miten alkulohkossa kävi? Venäjä voitti 4-2. 2-1, 2-1, 0-0. Toisen erän alussa Pekka Jormakka jyrättiin pahasti, Venäjälle ei rangaistusta, ja Suomen peli meni meni pahasti sekaisin. Ja kohta Venäjä teki alivoimalla maalin. Eikä Leijonalla ollut voimia nousta sieltä. Kovin suurin luvuin Venäjä ei kuitenkaan voittanut.

Nyt ollaan kehitytty, mukana on Jormakka, mukaan tullut myös Haula, ja monen muunkin peli on parantunut huomattavasti. Jori Lehterällekin on tullut varmuutta otteisiin.

Venäjältä kuitenkin heikkoa kohtaa saa etsimällä etsiä. Nyt on kuitenkin mahdollisuus, että päävalmentaja on sivussa finaalissa välierässä esitettyjen rumien eleiden vuoksi. Kaaos?
Tässäkö Suomen mahdollisuus?