Nyt on perjantai, toinen yövuoro käynnissä, 4,5 tuntia ja sitten pääsee kotiin. Huomenna haetaan hauva kotiin. Aa, ihanaa, en voi vieläkään uskoa että se päivä on jo huomenna!
Lisäsin tuohon ylle uuden sivun, josta näkyy tytön nimi: Nordville Fleur Fillette. Kukkaistyttö ♥ Sieltä löytyy myös emän ja isän tiedot. Lisäilen varmaan sitten pennun kotiuduttua jotain muutakin sinne, katsotaan. :) Ehkä kuukausittaisia valokuvia kasvusta?
Ajattelin myös tehdä pikkuiselle oman sivun facebookiin! Vaikka varmasti tulee kuvia ja kuulumisia laitettua niin tänne kuin omallekin fb-sivulle.
Huh huh. Huomenna klo 9 lähdetään ajelemaan Tampereelle. 32 tunnin päästä saadaan oma rakas syliin!
Sushiaddiktin päiväkirja. Sisarusten rakkaita lapsia, liian paljon sushia ja ihan liian monta kynsilakkaa. Ja oma göötti, Neeta. ♥
perjantai 26. helmikuuta 2016
tiistai 16. helmikuuta 2016
Supersöpöt sukanjärsijät
Ajoimme varovasti pitkin kapeaa metsätietä. Tie oli kuoppainen, ja kostea lumi teki ajamisesta hankalaa. Etenimme hitaasti, kunnes tuli aika kääntyä vasemmalle. Automme pysähtyi pienen sinisen talon eteen. Sydän hakkasi, huulet kuivuivat. Nousimme autosta ja lähdimme kohti porttia. Portista sisään, ja talon laitaa pitkin ovelle. Katselin ympärilleni jännittyneenä.
Pääsimme sisään eteiseen, ja aloin kuulla kummallisia ääniä. Vielä yksi ovi, ja sitten selviäisi, mikä siellä odotti. Avasin oven varovasti, ja ennen kuin ehdimme astua sisään, suustani pääsi kiljaisu - kuin hidastetussa kuvassa yhdeksän pörröistä monsteria juoksi meitä kohti! Tiesin, että ainoa selviytymiskeino oli polvistua lattialle, ja niin tein. Ja sydämeni vietiin.
Pääsimme sisään eteiseen, ja aloin kuulla kummallisia ääniä. Vielä yksi ovi, ja sitten selviäisi, mikä siellä odotti. Avasin oven varovasti, ja ennen kuin ehdimme astua sisään, suustani pääsi kiljaisu - kuin hidastetussa kuvassa yhdeksän pörröistä monsteria juoksi meitä kohti! Tiesin, että ainoa selviytymiskeino oli polvistua lattialle, ja niin tein. Ja sydämeni vietiin.
tiistai 9. helmikuuta 2016
18 päivää.
Apua, voi että, ihanaa!
On jotenkin ihan sanoinkuvaamattoman hämmentävää ajatella, että 18 päivän kuluttua (jos siis kaikki sujuu niin kuin pitää) meidän perhe kasvaa koiranpennulla. Siis koiranpentu... Ihan oma koira, minulla. Viimeinkin. Noin 8 vuotta sitten menetin parhaan ystäväni. Parin kuukauden kuluttua kotiin tuli pentu, mutta siitä ei tullut samanlaista suhdetta kuin 11 vuoden aikana oli tullut. Nyt minulle on tulossa oma pieni pentu, jonka tulen kouluttamaan ja kasvattamaan omassa kodissani. 18 päivää, ja elämä muuttuu.
Rakveressa lomaillessa tuli ostettua muutamia koiratarvikkeita. Olivat selvästi halvempia kuin Suomessa, mutta myös selvästi hyvälaatuisia. Mutta saattaahan se olla että pian täytyy jotain muutakin lelua ja tarviketta ostaa. Tänään kävinkin vilkaisemassa eläintarvikeliike Petolassa tarjontaa, ja oikein hyvältä vaikutti. Sieltä voisin ainakin harjan ostaa koiralle. Millainen harja on göötille paras? Sopiiko sama harja pennulle ja aikuiselle?
Samalla tuli tilattua säkillinen koiranruokaa. Ah, onneksi on nyt se auto...!
Maanantaina vietin vielä lepopäivää, minä kun sunnuntaina syntymäpäiväni kunniaksi sain itselleni vatsataudin. Eipä sitä joka vuosi täytä 25 vuotta... Siispä pentuvierailu siirtyi, mutta onneksi ei kovin kauas. Perjantaina suuntaamme Tampereelle ihmettelemään jo 6-viikkoisia pentuja, huh miten nuo pienet on kasvaneet...! Siitä sitten kaksi viikkoa, ja suuntaamme uuden reissun Nordvilleen hakemaan omamme kotiin. Apuva!
Vähiin käyvät päivät. Pitäisi varmaan vähän konttailla täällä kämpässä ja tehdä kämppää pentuvarmemmaksi.
On jotenkin ihan sanoinkuvaamattoman hämmentävää ajatella, että 18 päivän kuluttua (jos siis kaikki sujuu niin kuin pitää) meidän perhe kasvaa koiranpennulla. Siis koiranpentu... Ihan oma koira, minulla. Viimeinkin. Noin 8 vuotta sitten menetin parhaan ystäväni. Parin kuukauden kuluttua kotiin tuli pentu, mutta siitä ei tullut samanlaista suhdetta kuin 11 vuoden aikana oli tullut. Nyt minulle on tulossa oma pieni pentu, jonka tulen kouluttamaan ja kasvattamaan omassa kodissani. 18 päivää, ja elämä muuttuu.
Rakveressa lomaillessa tuli ostettua muutamia koiratarvikkeita. Olivat selvästi halvempia kuin Suomessa, mutta myös selvästi hyvälaatuisia. Mutta saattaahan se olla että pian täytyy jotain muutakin lelua ja tarviketta ostaa. Tänään kävinkin vilkaisemassa eläintarvikeliike Petolassa tarjontaa, ja oikein hyvältä vaikutti. Sieltä voisin ainakin harjan ostaa koiralle. Millainen harja on göötille paras? Sopiiko sama harja pennulle ja aikuiselle?
Samalla tuli tilattua säkillinen koiranruokaa. Ah, onneksi on nyt se auto...!
Maanantaina vietin vielä lepopäivää, minä kun sunnuntaina syntymäpäiväni kunniaksi sain itselleni vatsataudin. Eipä sitä joka vuosi täytä 25 vuotta... Siispä pentuvierailu siirtyi, mutta onneksi ei kovin kauas. Perjantaina suuntaamme Tampereelle ihmettelemään jo 6-viikkoisia pentuja, huh miten nuo pienet on kasvaneet...! Siitä sitten kaksi viikkoa, ja suuntaamme uuden reissun Nordvilleen hakemaan omamme kotiin. Apuva!
Vähiin käyvät päivät. Pitäisi varmaan vähän konttailla täällä kämpässä ja tehdä kämppää pentuvarmemmaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
