Matkassa: Kohti uutta ja ihmeellistä, osa 1

Lauantaina 22.8. lähti lentomme Helsingistä kohti Sherementyevon kenttää Moskovasta. Lento kesti alle 2 tuntia, ja jatkolentoa odoteltiin nelisen tuntia. Aeroflot ravitsi meitä hämmentävällä leivällä, ettei varmasti ehtisi tulla nälkä lennon aikana! Omassa vatsassa kurni enemminkin jännitys, vaikka ei sitä millään tahtonut vielä Venäjälläkään uskoa, että mihin sitä nyt oltiinkaan matkalla. Jätskit syötiin - vaikka myyjä ei tainnut puhua juurikaan englantia, emmekä voineet olla ihan täysin varmoja, minkä makuista jäätelöä sitä tuli otettua... Mutta ihan hyvin maistuivat. Melko hyvin tuo odotus meni, en aiakaan muista että olisi ollut mitään hämminkejä tai stressejä.

No sitten. Yhdeksän ja puolen tunnin lento edessä. Losiinhan lennettiin viime vuonna vielä hiukan enemmän, että ei sinänsä jännittänyt. Ruuan laatu vähän mietitytti, saisimmeko kokea yhtä upeita makuelämyksiä kuin ensimmäisellä lennolla? No, ei siellä nälkä onneksi tullut, eikä aikakaan käynyt mitenkään sietämättömän pitkäksi. Katselin siinä pari leffaa. Kun viimein saavuimme Naritan lentokentälle puolen päivän aikaan, väsymys ei ihme kyllä alkanut vielä painaa, sen verran jännää oli, paljon kaikkea uutta.

Aamupalaksi sai mm. pannaria. 

Ja onnenkeksin!

Naritalta mentiin junalla Shibuyaan! Riikka oli katsonut meille valmiiksi bussin, joka sieltä lähtisi kohti Fujia. Ehdimme käydä syömässä - kiinalaista - mutta vain pikaisesti, sen bussin lähtöpaikan etsimiseen kun meni vähän turhan pitkään... Opaste sinne oli vähän niin kuin nurkan takana, joten siitä tuli käveltyä aina vaan ohi! Onneksi pysähdyimme ihmettelemään juuri sopivaan kohtaan, joten bongasinkin opasteen ihan sattumalta.

...nämä vessat. Ei, kaikki vessat eivät olleet tällaisia. :D

Bussia odoteltiin ja ihmeteltiin, että eikös sen pitänyt olla täällä jo. Tulihan se sieltä sitten, ja näytimme bussikuskille paperia, joka osoitti meidän varanneen paikat kyseisestä bussista. Kuski kipaisi lappujen kanssa vieressä olevaan toimistoon, ja me jäimme ulos ihmettelemään. Parin minuutin kuluttua kuski tuli ulos ja viittoili meitä tulemaan myös sisälle. Ahaa, liput maksetaan sinne, eikä kuskille! Homma selvisi ja matka Fujille sai alkaa. Tämä olikin sitten ensimmäinen osoitus japanilaisten avuliaisuudesta, ja sitä saimme todistaa matkan aikana vielä moneen kertaan. Olisiko Suomessa bussikuski noussut bussista ja lähtenyt oikeita lippuja vailla olevat matkustajat mukanaan hakemaan niitä lippuja lipunmyynnistä asti?

Pari tuntia ajeltiin bussissa, pienet torkut tuli otettua. Kyllä riitti ihmettelemistä niissä maisemissa, ihan mielettömän upeita... Suuria metsien peittämiä vuoria ja jännittäviä taloja. Onni oli myös ajosuuntamme. Vastaan tuli melkoinen liikenneruuhka. Varmaan 40 kilometrin verran jonoa, autot liikkuivat hetkittäin aina vain hiukan eteen päin. Jestas sentään. Onneksi meidän bussimme sentään liikkui!

Illalla seitsemän aikaan saavuimme sitten hotellille. Oli kyllä melkoista seikkailua sekin, kun etsittiin juna-asemaa kun jäätiin pois bussista, kyllä sai kierrellä melkoisesti. Kiersimme seuraavan päivän kohteen, Fuji Q Highlandin huvipuiston, myös läpi, ihan vahingossa mentiin sinnekin. Löytyi se pysäkki sitten lopultakin, eikä junassa tarvinnut pitkään olla, kun saavuimme pääteasemallemme noin 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Suunnistimme pienen matkan hotellille, jossa meitä katsottiin vähän pitkään... Ehkä ihan meidänlaisiin asiakkaisiin ei ole tuossa bisness-hotellissa totuttu! Huoneisiin kuitenkin päästiin, ja käväisimme vielä läheisestä kaupasta hakemassa vähän iltapalaa. Olin onnessani, kun minun pussiini sujautettiin ihan huomaamattani kertakäyttölusikka, kun ostin vanukkaan! Ihanaa! Ja tämä tapahtui joka kerta, kun vanukasta ostin. Hihii.

Suihku, vähän tv-ohjelmien ihmettelyä ja nukkumaan. Huomennakin olisi pitkä päivä, hyvä kun matkasta selvittiin!

Tässäpä ensimmäinen osa matkustuspostauksista. Pakkohan nämä on jakaa useampiin, niin paljon tuli kahden viikon aikana nähtyä ja koettua. Pian lisää!

Matkassa: Gdansk, Puola

Joo! Heinäkuussa tuli käytyä Puolassa muutaman päivän verran. Lentoja löytyy halvalla, niin Helsingistä kuin Turustakin, ja maa itsessäänkin on halpa. Ihan Gdanskissa tuli oltua, vähän oli suunnitelmaa käydä Gdyniassakin junalla, mutta itsellä tuli juuri sinä päivänä vatsa ikävästi kipeäksi niin tuli se päivä sitten enempi lepäiltyä. Mitään ihmeellisiä nähtävyyksiä ei tullut nähtyä, vaan tuli otettua reissu rennosti ja kierreltyä niin mikä tuntui sillä hetkellä sopivalta. Ihan kivaa vaihtelua, ettei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana jokaiseen paikkaan.

Pari shoppailupaikkaa oli, yksi isompi ostoskeskus tuli kierrettyä, mutta ei tullut mitenkään suuria määriä vaatetta ostettua. Aika peruskauraa oli vaatteet, alennukset oli kyllä tuntuvia joissain kaupoissa.

Ruokapuolesta... No, sepäs olikin Gdanskissa jännää. Ensimmäiseksi käytiin ihan kivan oloisessa hampurilaispaikassa. Ihan pirun hyvän Pina coladankin sieltä sain! Mutta reissukumppanin hampurilaispihvissä oli piirun verran parannettavaa - pyysi mediumina, sai kypsänä. Ja ne odotusajat! Ihan mielettömän pitkään sai odottaa ruokaa, vähän kaikkialla oikeastaan. Tuossa vaiheessa toisen nälkä oli jo kadonnut jonnekin, niin ei sitten tilannut uutta ruokaa. Mitään hyvitystä ei kyllä tuolta saanut - ellei laske sitä Milkyway-patukkaa, jonka tarjoilija antoi. Molemmille, sentäs. Mutta juomakin piti maksaa itse - pullosta on juotu, pakko maksaa. Höh.

Toinen tapaus sitten oli hotellin ravintolassa, Scandicissa yövyttiin... Toinen otti pihvin, minä kanaleikkeen. Ja näitäkin odotettiin ja odotettiin. Kauan. Onneksi meille tuli pienet alkuruuat, joita niitäkin sai kyllä odottaa hyvin kauan. Mutta hyvää se oli, lohta ja jotain piparjuuripyreetä taisi olla ainakin. Ja ruisleipää! Mutta pääruoka, noh... Tyydytimme nälkämme pöytään tuoduilla ranskalaisilla. Oma kanani oli siis täysin raaka. Pinnasta se oli paistettu, mutta heti ensimmäisellä leikkauksella näki kauas, että raakahan se oli. Hyi, yäk. Vähän olisi voinut veikata että kana oli kävellyt omin jaloin pöytään. Myös toisen ruokailijan pihvi oli hyvin raaka, mediumina oli sekin tilattu. No, eikun uudestaan, odottelemaan uusia annoksia. Ja kyllä niissäkin kesti, ei tosin niin kauan kuin edellisten tulemisessa. Eipä meillä kuitenkaan enää kovin nälkä ollut. Omani oli yhä hiukan raaka keskeltä, enkä sitä sitten uskaltanut syödä, hrrrh. Eipä toisenkaan pihvi ollut ihan medium, vaan yhä hiukan liian raa'ahko. Tuli meille sitten jälkiruuat vielä, kun oli tilattu. No, tästä reissusta jäi nälkä ja ärtymys, mutta ainoastaan juomista tarvitsi maksaa. Sentään. Mutta vähän parempaa laatua sitä olisi kyllä odottanut.

Parhaat ruuat taisivat olla hotellin vieressä olleesta pikaruokakioskilta saadut kebabit, tai sitten ne sushit joita maisteltiin pariinkin otteeseen. Jotain naminamikeittoa ostin myös samasta paikasta, yhtään en kyllä muista mitä se oli. Jotain suht mausteista kuitenkin. Ja hyvää se oli. Ja sushikin maistui oikein hyvin.

Tuli sitä reissussa käytyä myös ottamassa suklaahieronta (ahhh) ja shellac-lakkaukset kynsiin. Harmi kun paikan nettisivulta olin katsonut että sieltä saisi geelikynnet, ja niitä oli sähköpostitse aikaa varatessa pyydetty, mutta paikan päällä sitten sanottiin että ei ole välineitä niihin... No, nuo kestolakkaukset sitten kun ei muuta. Nätit niistä tuli, vaikka välillä kynsien tekijä hiukan mokaili ja lakka pääsi valahtamaan ja kerääntymään ikävästi paksuiksi kerroksiksi joihinkin kohtiin - ryppyjä, voilà. Eivätkä ne kyllä sitten kovin kauaa pysyneet, mikä oli vähän harmi. Melko nopeasti lähtivät lohkeilemaan pois, ja kuka voisi vastustaa kiusausta repiä pois repaleisia lakkauksia?

Semmonen reissu oli. Vähän olisi kiinnostanut tatuointihommatkin tuolla, kun olin pari hyvää paikkaa googlettanut. Ihan mielettömän hienoja kuvia, tuitui. Ja kun hintatasokin varmaan vähän alhaisempi mitä Suomessa. Mutta sellaiseen täytyisi varmaan aika varata aiemmin ja suunnitella hommaa tarkemmin, että juttu olisi kannattava ja työn tulos toivotun laatuinen. Mutta ehkä ensi kerralla?

Ensimmäisen ravintolan namnam!

Salateriä...! Ei paree kokeilla.

Ihan liian söpöjä paitoja tuituitui!

KFC:llä vähän prameampi paikka.

Kiva kahvila, hyvää aamupalaa. Täällä käytiin kahdesti.

Todella hyviä juomia sai sieltä, nami!

Monissa aamupalavaihtoehdoissa oli kananmunaa ties missä muodossa. Löytyi sentään todella hyviä leipiäkin!

Vessaan oli panostettu.

Hieno mopo...

Kutsukaa anpulanssi!

Hyvvää keittoa! Kyllä kelpasi sateisena päivänä.

Pinkkiä inkivääriä. Ei niin väkevää mitä Suomen sushipaikoissa.

Lookierin... erikoinen taulu. Joka kerta katsoessa huomasi jotain uutta.

Joko sanoin, että nam?

Käväistiin n. vartin mittaisessa 4D-leffassa!

Lasit ja kuulokkeet päähän ja eikun menoks. Hauska kokemus oli. Tuossa huoneessa oli 6 penkkiä.

New Kansai Sushin sisustusta.

Yökkärit. Nya! Sydämissä muuten lukee I love Mew. Höhö.

Käytin sit vikat kylpyvaahdot.

Lentokentän vip-lounge. Sämpylää ja suklaata. Oli siellä viiniäkin, ja kolaa.

Ei ole ahtaita nämä koneet ei, hyvin mahtuu laskemaan sitä penkkiä juu.

Värivalintani lienee yllätys.