Olin eilen autokolarissa.
Ensimmäistä kertaa. Minä istuin pelkääjänpaikalla "syyttömässä" autossa. Suoraa tietä kuljettiin, kunnes vastaan tuleva ja vasemmalle kääntyvä päätti olla odottamatta, että me päästäisi risteyksestä ohi ensin, ja rysähti sitten nokkaan.
Oli aika pelottavaa ne ensimmäiset hetket, kun ei oikein tajunnut, mitä oli tapahtunut. Turvatyynyt laukesivat, ja valkoista pöllyä tuli autoon. Joku nainen pysäytti ja tuli sanomaan, että tullaan ulos autosta varmuuden vuoksi heti. Mulla oli korvat aivan lukossa, kyllä siinä sen verran pamahti, vaikka vauhtia ei ollut varmasti 50 enempää - 40 on ehkä todennäköisempi vauhti.
Mutta se siitä, hengissä ollaan, eikä tosiaan tilanteessa ollut mitään epäselvyyttä. Jäi piloxingit väliin.
Menin tänään kouluun kuitenkin, kun mihinkään ei särkenyt, joten miksi sitä jäädä kotiin murehtimaan, kunnossa kuitenkin olin. Mulla on yleensäkin vähän sellainen asenne, että "kouluun vaikka pää kainalossa" - jos en ole oikeasti korkeassa kuumeessa esimerkiksi - minä vaan taidan olla niin tunnollinen. Ei viitsi koskaan edes lähteä ihan pikkuisen aiemmin koulusta huvin vuoksi. Jos vaikka tulee jotain tärkeää tietoa?
Minulle sanottiin tuo otsikon mukainen lause tänään. Lämmittää sydäntä. Tuon tunnollisuuden lisäksi se, että en yleensä stressaa omien koulutehtävien tekemisestä - teen ne kyllä, kunhan vaan aloitan, enkä jätä rästeiksi pitkiksi ajoiksi roikkumaan. Ei vaan sovi minulle! Pyrin myös sinnikkyyteen, eli ne tehtäväthän sitten tehdään! Mä tiedän, että mä tulen valmistumaan ensi vuonna - tähän aikaan vuoden päästä sitä saattaisi olla jo ihan oikeasti töissäkin. Mulla ei ole ongelmaa sen suhteen, koska mä vaan tiedän sen. Miksi mä venyttäisin valmistumisaikaa, kun pystyn hyvin valmistumaan ajoissa, jopa ehkä etuajassa? Tänä vuonna on jäljellä kolme päivää, jolloin pitää mennä konkreettisesti koululle. Ensi vuonna niitä on muistaakseni 25. Koko vuonna, siis. Maaliskuussa kolmas harjoittelu, ja kesällä neljäs. Näiden lisäksi hoidettavana on oppari, mutta eiköhän se ennen syksyä kasaan saada? En siinäkään näe mitään pidättelyn tai hidastelun aihetta. Mähän teen sen.
Katse kirkkaana tulevaisuuteen.
Ps. Kahden viikon päästä tähän aikaan olen Lontoossa - jokohan olisin käynyt siellä Harry Potter -studiolla?
Hui kamala! Varmasti pelottavaa, kun turvatyyny laukeaa! Onneksi ei käynyt mitään :)<3
VastaaPoistaIhania noi autoilijat, jotka eivät yhtään oikein ajattele. Paitsi ehkä: "Kiirekiirekiirekiirekiirekiire." Onneksi kuitenkin säikähdyksellä selvisitte. (:
VastaaPoistaNiimpä..! Mutta kyllä siinä pari lyöntiä sydän taisi jättää välistä.
VastaaPoista