torstai 29. marraskuuta 2012
"And now, 50,000 words and one month later, you are a NaNoWriMo Winner!"
It's over, man!
Jes! Keskiviikon puolella tuli voitto siis, eli kaksi päivää jäi ylimääräistä. Viikonloppuna mietin, että tiistai olisi hyvä voittopäivä, mutta maanantaina onnettomuus vähän sotki kuvioita... Mutta jes! Jes! Mahtavaa. Nyt saa taas olla hyvin ylpeä itsestään. :) Kirjoitan tarinan varmaankin huomenna loppuun, kovin paljoa ei tosiaan ole enää kerrottavaa.
Ja ei, en tosiaan ole julkaisemassa nanoa tällä kertaa täällä... Kerronta ontui puoliväliin asti niin pahasti. :D
Nyt on kyllä taas loistofiilis. Se on ohi! Kolmas kerta peräkkäin nanoa, kolmas perättäinen onnistuminen. Mahtavaa. Elämä voi taas jatkua!
Big, big special thanks to Bartek, for giving me inspiration, good hints about Cambridge and the story in total. And being interested in my story and how I'm doing with it. Thank you!
Congratulations again on your awesome accomplishment. We’ll see you next time for another amazing month of literary abandon!
tiistai 27. marraskuuta 2012
"Sulla on mahtava elämänasenne"
Olin eilen autokolarissa.
Ensimmäistä kertaa. Minä istuin pelkääjänpaikalla "syyttömässä" autossa. Suoraa tietä kuljettiin, kunnes vastaan tuleva ja vasemmalle kääntyvä päätti olla odottamatta, että me päästäisi risteyksestä ohi ensin, ja rysähti sitten nokkaan.
Oli aika pelottavaa ne ensimmäiset hetket, kun ei oikein tajunnut, mitä oli tapahtunut. Turvatyynyt laukesivat, ja valkoista pöllyä tuli autoon. Joku nainen pysäytti ja tuli sanomaan, että tullaan ulos autosta varmuuden vuoksi heti. Mulla oli korvat aivan lukossa, kyllä siinä sen verran pamahti, vaikka vauhtia ei ollut varmasti 50 enempää - 40 on ehkä todennäköisempi vauhti.
Mutta se siitä, hengissä ollaan, eikä tosiaan tilanteessa ollut mitään epäselvyyttä. Jäi piloxingit väliin.
Menin tänään kouluun kuitenkin, kun mihinkään ei särkenyt, joten miksi sitä jäädä kotiin murehtimaan, kunnossa kuitenkin olin. Mulla on yleensäkin vähän sellainen asenne, että "kouluun vaikka pää kainalossa" - jos en ole oikeasti korkeassa kuumeessa esimerkiksi - minä vaan taidan olla niin tunnollinen. Ei viitsi koskaan edes lähteä ihan pikkuisen aiemmin koulusta huvin vuoksi. Jos vaikka tulee jotain tärkeää tietoa?
Minulle sanottiin tuo otsikon mukainen lause tänään. Lämmittää sydäntä. Tuon tunnollisuuden lisäksi se, että en yleensä stressaa omien koulutehtävien tekemisestä - teen ne kyllä, kunhan vaan aloitan, enkä jätä rästeiksi pitkiksi ajoiksi roikkumaan. Ei vaan sovi minulle! Pyrin myös sinnikkyyteen, eli ne tehtäväthän sitten tehdään! Mä tiedän, että mä tulen valmistumaan ensi vuonna - tähän aikaan vuoden päästä sitä saattaisi olla jo ihan oikeasti töissäkin. Mulla ei ole ongelmaa sen suhteen, koska mä vaan tiedän sen. Miksi mä venyttäisin valmistumisaikaa, kun pystyn hyvin valmistumaan ajoissa, jopa ehkä etuajassa? Tänä vuonna on jäljellä kolme päivää, jolloin pitää mennä konkreettisesti koululle. Ensi vuonna niitä on muistaakseni 25. Koko vuonna, siis. Maaliskuussa kolmas harjoittelu, ja kesällä neljäs. Näiden lisäksi hoidettavana on oppari, mutta eiköhän se ennen syksyä kasaan saada? En siinäkään näe mitään pidättelyn tai hidastelun aihetta. Mähän teen sen.
Katse kirkkaana tulevaisuuteen.
Ps. Kahden viikon päästä tähän aikaan olen Lontoossa - jokohan olisin käynyt siellä Harry Potter -studiolla?
Ensimmäistä kertaa. Minä istuin pelkääjänpaikalla "syyttömässä" autossa. Suoraa tietä kuljettiin, kunnes vastaan tuleva ja vasemmalle kääntyvä päätti olla odottamatta, että me päästäisi risteyksestä ohi ensin, ja rysähti sitten nokkaan.
Oli aika pelottavaa ne ensimmäiset hetket, kun ei oikein tajunnut, mitä oli tapahtunut. Turvatyynyt laukesivat, ja valkoista pöllyä tuli autoon. Joku nainen pysäytti ja tuli sanomaan, että tullaan ulos autosta varmuuden vuoksi heti. Mulla oli korvat aivan lukossa, kyllä siinä sen verran pamahti, vaikka vauhtia ei ollut varmasti 50 enempää - 40 on ehkä todennäköisempi vauhti.
Mutta se siitä, hengissä ollaan, eikä tosiaan tilanteessa ollut mitään epäselvyyttä. Jäi piloxingit väliin.
Menin tänään kouluun kuitenkin, kun mihinkään ei särkenyt, joten miksi sitä jäädä kotiin murehtimaan, kunnossa kuitenkin olin. Mulla on yleensäkin vähän sellainen asenne, että "kouluun vaikka pää kainalossa" - jos en ole oikeasti korkeassa kuumeessa esimerkiksi - minä vaan taidan olla niin tunnollinen. Ei viitsi koskaan edes lähteä ihan pikkuisen aiemmin koulusta huvin vuoksi. Jos vaikka tulee jotain tärkeää tietoa?
Minulle sanottiin tuo otsikon mukainen lause tänään. Lämmittää sydäntä. Tuon tunnollisuuden lisäksi se, että en yleensä stressaa omien koulutehtävien tekemisestä - teen ne kyllä, kunhan vaan aloitan, enkä jätä rästeiksi pitkiksi ajoiksi roikkumaan. Ei vaan sovi minulle! Pyrin myös sinnikkyyteen, eli ne tehtäväthän sitten tehdään! Mä tiedän, että mä tulen valmistumaan ensi vuonna - tähän aikaan vuoden päästä sitä saattaisi olla jo ihan oikeasti töissäkin. Mulla ei ole ongelmaa sen suhteen, koska mä vaan tiedän sen. Miksi mä venyttäisin valmistumisaikaa, kun pystyn hyvin valmistumaan ajoissa, jopa ehkä etuajassa? Tänä vuonna on jäljellä kolme päivää, jolloin pitää mennä konkreettisesti koululle. Ensi vuonna niitä on muistaakseni 25. Koko vuonna, siis. Maaliskuussa kolmas harjoittelu, ja kesällä neljäs. Näiden lisäksi hoidettavana on oppari, mutta eiköhän se ennen syksyä kasaan saada? En siinäkään näe mitään pidättelyn tai hidastelun aihetta. Mähän teen sen.
Katse kirkkaana tulevaisuuteen.
Ps. Kahden viikon päästä tähän aikaan olen Lontoossa - jokohan olisin käynyt siellä Harry Potter -studiolla?
Tunnisteet:
itsevarmuus,
kolari,
opiskelija,
pohdintaa,
sosionomi
maanantai 26. marraskuuta 2012
Day 25/30. Words remaining: 4,956
Jees. Tälleesti. Olen aika hyvin pysynyt aikataulussa koko kuukauden, parin ekan viikon aikana oli joitakin päiviä, kun ei ollut oikein aikaa kirjoittaa. Monena päivänä on tullut kuitenkin 3000 sanan suorituksia, parina jopa 4000-5000 sanaa kerralla! Jees.
Tarinassa on tapahtunut paljon, mutta koska aika loppuu, jätän viimeiset tapahtumat sitten vähän lyhyemmälle huomiolle, kuin oli aluksi tarkoitus. Viimeiset käänteet tapahtuvat kyllä, mutta ajattelin jättää tarinan lopulta vähän auki.
Jeejee! Jos tämän vaikka tiistaina saisi valmiiksi (tai ainakin sinne 50 tonniin)! Jee!
perjantai 23. marraskuuta 2012
Hair hair hair! Me likey!
Jeee! Yli viikon tuskaisen odottelun jälkeen Directionsin Flamingo pink saapui! (Täältä.) Ja heti vaan värjäilemään sitten. Muitta mutinoitta, tässä se on.
(Ja yksin vieläpä, wow. Pitää pyytää joku tosin korjailemaan jossain kohtaa osittain.)
Jee! :)
Loppuviikko on muutenkin mennyt hyvin. Eilen oli superkiva pumppi, ja nyt on pitkästä aikaa kädet ja jalat kipeät.... :D Tänään käytiin syömässä salaatit Green Laurellissa ^^
(Ja yksin vieläpä, wow. Pitää pyytää joku tosin korjailemaan jossain kohtaa osittain.)
Lisäisikö väriä takalettiin? |
Sieltä vähän fiksattavaa.... |
Jee! :)
Loppuviikko on muutenkin mennyt hyvin. Eilen oli superkiva pumppi, ja nyt on pitkästä aikaa kädet ja jalat kipeät.... :D Tänään käytiin syömässä salaatit Green Laurellissa ^^
Savulohta, vuohenjuustoa, raejuustoa, aurinkokuivattua tomaattia... mm! |
HÄMEENLINNA! Huomenna lauantaina huippumahtava Improryhmä Kolina vetää keikkaa klo 20 alkaen Torin Panimossa! Kannattaa tulla! Vitosen! Jäätte koukkuun!
Tunnisteet:
bodypump,
directions,
flamingo pink,
hiukset,
hiusten värjäys,
salaatti
tiistai 20. marraskuuta 2012
Meikkiä naamaan ja kynnet kuntoon, kerrankin?
Insanity intoutti minut ostamaan Seppälästä Wet and Wildin luomiväripaletin. Hänen tapaansa myös minä olen hyvin skeptinen markettiluomivärien pigmenttisyydestä... Olen paljon miettinyt, että sitten kun olen joskus rikas, niin ostan Make up storen luomivärejä (n16e), koska ne ovat ainakin kädelle kokeiltaessa olleet niin ihanan pigmenttisiä. Ulkomailta en ole vielä ruvennut luomivärejä tilailemaan, mutta on nyt noita joitain, mitä tulee käytettyä.
Sitten niihin meikkeihin. Mikään meikkitaiteilija en tosiaan ole. Enkä kuvankäsittelijä.
Vielä viime viikolla väsätyt kynnet, pikkasen kuluneet jo kuvausvaiheessa. En ole vaan pitkään aikaan kynsikuvia laittanut. |
Wet and Wildin Spoiled Brat -paletti |
...ja muut usein käyttämäni meikit. Puuteri, luomivärit, kajalit (musta ja valkoinen), L´Orealin Volume million lashes -ripsari, Dermosilin consealer&primer, ja Lumenen meikkivoide. |
Naked! Useissa blogeissa nyt nakunaamoja postailtu viime päivinä. Kuljen melko paljonkin meikkiä, koska en sitä koe tarvitsevani, mulla on aika hyvä iho. Meikkivoiteella en läträä. |
Sitten niihin meikkeihin. Mikään meikkitaiteilija en tosiaan ole. Enkä kuvankäsittelijä.
Mutta tosiaan, tosi kiva pigmentti! Wettiksellä näitä paletteja on sitten muutama myynnissä.
Seuraavat Models ownin luomiväreillä.
Näyttää melko tarkalta rajalta, vaikka ei se ole... :D |
Tässähän ei sitten tietty ole kuvaa sellaisesta meikistä, mitä yleensä käytän.... :D Useimmiten se on H&M:ltä ostettu ruskeasävyinen paletti, jota käytän.
Ehkä jätän nämä meikkailut sitten ihan meikkibloggareille! :D
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Pics, pics, pics
Paljon tullut räpsittyä kuvia, mutta ei ole tullut laitettua. Tänne siis nämä sitten nyt.
Kuvat on vähän sekalaisessa järjestyksessä, kun osa on puhelimesta ja osa kamerasta.
Kuvat on vähän sekalaisessa järjestyksessä, kun osa on puhelimesta ja osa kamerasta.
Zombikavereitani Herzillä :D |
Tuutoriristeilyllä... :D |
Tätillä on jänniä juttuja tossa! |
HML |
No lykkää sitten kuva väärin päin. Kuvitelkaa nuo mustat nopat sit vaikka silmiksi. |
Buffetin jälkkäreitä, mm. |
Lissee halloweenia! |
Lauri on ihq. |
Huom. tekoripset. |
Nam. Meinasin ostaa nämä. Mutta sitten keksin lähteä Englantiin. |
rndm |
Hyvät säästöt. |
Yum. Jelly made of tea. |
Pelattiin vähän jalkapalloa. :) |
zombieeee |
Angry melon. |
Näin selviät NaNoWriMosta. |
Meinasin käydä luovuttamassa verta yks päivä. Eivät huolineet. :( |
Uuvet kengät, tänks mude! |
Kiitos ja näkemiin. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)