Jepajee, kuukauden päästä synttärit joten jos sitä saisi jostain lahjaksi vaikka kunnon itsetunnonkohotusta? Tai sitten ei. Voi harmi.
Niin..... Tietääkö kukaan asiasta mitään? Ei. Koska ketään ei kiinnosta. Ainakaan ole vaikuttanut kiinnostavan näinä viitenä vuotena. Joo-o, ehkä sitä olis pitänyt ajatella silloin ja ruveta tunkeilemaan kyläilemään, mutta ei, kun minä en ole sellainen, minä olen pieni maalla kasvanut lapsi. Ja se vasta vituttaakin, että kun yritän avautua, niin sanotaan että kiukuttelen. Auttaa muuten ihan hemmetisti.
No, on minulla sentään yksi jota kiinnostaa. Mutta ei kukaan halua kaataa kaikkia murheita toisen niskaan jaksettavaksi, toisella kun saattaa olla omiakin ajatuksia. Ja koska tilanne on lähes sama myös toisin päin, niin pistähän minut sitten jaksamaan kaikki muukin.
Ja näin jälkikuumeessa saa aikaan hyvin järkevää tekstiä. Mikähän minun ajatukseni alunperin olikaan?
Ai joo. Huono itsetunto, piste. Se on jännää miten joskus voi itkeä niin paljon, että luulisi kyynelkanavien kuivuvan, mutta ei, heti seuraavana aamuna kyyneleitä valuu vaan lisää ja lisää. No, onneksi olen oppinut itkemään suht äänettömästi.
Joo selvä, hyvää yötä ja huomenta.
Sushiaddiktin päiväkirja. Sisarusten rakkaita lapsia, liian paljon sushia ja ihan liian monta kynsilakkaa. Ja oma göötti, Neeta. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti