Poikki!

... siis sähköt.

Kumma miten sitä nykyään kaikki pysähtyy kun menee tunniksi sähköt poikki. Vessassa käynti vaikeutuu, lämmintä ruokaa ei saa (ellei sitten jollakin ole edelleen puuhellaa), on pimeää eikä kukaan keksi tekemistä kun ei voi katsoa telkkaria tai olla tietokoneella - paitsi jos on läppäri, mutta senkin käyttöaika on rajallinen jos sähköä ei ole. Jos joku sattuu pitämään kynttilöitä ja tulitikkuja lähettyvillä, niin siitä saa nyt jonkun verran valoa, mutta siinä valossa on vaikeaa ja epäterveellistä vaikkapa lukea. Ja hauskasti huomenna minullakin on koe, johon ajattelin lukea enemmän tänä iltana. No, ei onnistunut ja nyt sitä on liian väsynyt mitään lukemaan. Käynyt näin muuten aiemminkin.

Olisiko muuten jännää lähteä joksikin aikaa johonkin ihan ilman sähköä! No, noilla protuleireillä ei hirveästi sähköä tarvitse käyttää, kesällä on valoisaa ja pärjää ilman valoa, ja koska porukka tekee juttuja yhdessä niin ei tv tai tietokone tule mieleenkään. Talvi onkin sitten eri asia, kun on lähes yksin kotona. Ei nykyään saa oikein mitään tehdyksi. Kai sitä voisi juuri ja juuri korttia pelata kynttilänvalossa. Tai jos olisi joku seurana, olisi huomattavasti helpompaa ja viihtyisämpää.

No niin. Joskus se on kyllä ihan rentouttavaa ettei ole sähköjä, jos siis vaan on tarpeeksi valoa tehdä jotain. Voi lukea, voi mennä ulos vaikka lenkille!

Mahtista :)

Mari on pieni.
Marilla on huonot puheenlahjat.
Siispä Mari purkaa turhautumistaan kirjoittamalla.
Mari ei osaa puolustaa itseään puhumalla "livenä" 24/7, joten nyt hän saa kärsiä siitä.
Elämä on ihanaa.

... :'(

Mukavan ihmisen ja sukulaisen poismeno tuntuu niin oudolta. Kurjalta. Surettaa. Ei sitä vaan tajua vielä... Jotenkin sitä vaan ajattelee että sitten keväällä min ylppärijuhlissakin iskän veljet vaimoineen tulevat myös juhliin.... Mutta ei, eivät kaikki enää.

Muistoissamme.
Leena Autio
11.10.1944 - 22.01.2010

Tähänkö sitä ollaan menty?

Kun ajattelee asioita vuosi takaperin, ihmisiä silloin, niin en kyllä odottanut että tämä olisi tällaista. No joo. Mikä se enää on kun enää ei edes vastata toisen tervehdykseen vaan tuijotetaan? Ja kun toiselle ei enää uskalla puhua, kun sieltä vastaukseksi tulee useammallekin ihmiselle lähinnä vittuilua?
Jaahas.
No, minä en välitä nyt, koska nyt minulla on hyvä fiilis, tutustumassa pariinkin kivaan ihmiseen joiden kanssa voisi kenties peräti jutella asioista molemmin puolin, enkä minä niitä ihmisiä aio torjua, jotta he tietävät että minulle voi puhua ja minä kuuntelen. Ja joille minäkin voisin puhua, ilman että minut torjutaan.
JA koska minun ihana pullanmuruni tulee tänään tänne uusien hiustensa kera! <3

Ja muuta sitten. No, viikko jäljellä tavallista koulua. Ihan oikeasti. Koko lukiosta. Ensi viikko koulussa, seuraavalla viikolla pari päivää koulussa koeviikon takia, sitten onkin potkiaiset ja penkkarit ja abiristeily ja kaikki. Ja ylppärit. Ja huhtikuu? No, huhtikuu on tyhjä. Mitähän siellä sitten? Ainakin kouluihin hakemista ja sellaista. Hurjaa. Minä olen jo iso tyttö!
Ja kesäkuun alussa painetaan sitten lakki päähän. Hihi.

Niinnn....

Kappas kummaa kun kävi hauskasti. Vastahan minä tänään angstasin aamulla jotakin tänne, jospa angstaisin vielä lisää.
Tai ehkä minun ei tarvitse kirjoittaa mitään, tiedätte kumminkin.
Kiitti vitusti, nyt on hyvä mieli.
Oikeasti luulin jo, että asiat on menossa parempaan suuntaan.

Nostaisiko joku minut tästä suosta?

Jepajee, kuukauden päästä synttärit joten jos sitä saisi jostain lahjaksi vaikka kunnon itsetunnonkohotusta? Tai sitten ei. Voi harmi.
Niin..... Tietääkö kukaan asiasta mitään? Ei. Koska ketään ei kiinnosta. Ainakaan ole vaikuttanut kiinnostavan näinä viitenä vuotena. Joo-o, ehkä sitä olis pitänyt ajatella silloin ja ruveta tunkeilemaan kyläilemään, mutta ei, kun minä en ole sellainen, minä olen pieni maalla kasvanut lapsi. Ja se vasta vituttaakin, että kun yritän avautua, niin sanotaan että kiukuttelen. Auttaa muuten ihan hemmetisti.
No, on minulla sentään yksi jota kiinnostaa. Mutta ei kukaan halua kaataa kaikkia murheita toisen niskaan jaksettavaksi, toisella kun saattaa olla omiakin ajatuksia. Ja koska tilanne on lähes sama myös toisin päin, niin pistähän minut sitten jaksamaan kaikki muukin.
Ja näin jälkikuumeessa saa aikaan hyvin järkevää tekstiä. Mikähän minun ajatukseni alunperin olikaan?
Ai joo. Huono itsetunto, piste. Se on jännää miten joskus voi itkeä niin paljon, että luulisi kyynelkanavien kuivuvan, mutta ei, heti seuraavana aamuna kyyneleitä valuu vaan lisää ja lisää. No, onneksi olen oppinut itkemään suht äänettömästi.

Joo selvä, hyvää yötä ja huomenta.

2009 selvitetty.

Voisin minäkin nyt Vlipperin tapaan kertailla vuotta 2009. Tapahtuiko jotakin?
Tammikuu. Ei mitään?
Helmikuu. 18v. Wanhojentanssit. Oli ihanaa tanssia ja sitä paitsi sain sattumalta mahtavan parinkin. Olisipa se puku vaan ollut sellainen, josta olisin pitänyt, ehkä minua ei sitten olisi tuijotettu pahalla. Kivaltahan se tuntuu, kun ei voida maksaa 100 euroa teetetystä mekosta, vaan mennään sen sijaan Tallinnaan viinanhakureissulle, vieläpä niin että mukavat tädit pöllivät äidin lompakon feat 150 euroa. Niin.
Maaliskuu. Autokoulu alkoi. Teoriatunnit vielä meni, mutta voi elämä niitä ajotunteja. Jos vain olisi ollut toinen opettaja. Joku, joka EI jaottele oppilaita kahteen: niihin, joille vittuillaan, ja niihin, joiden kanssa nauretaan. Harmi vain, kuuluin tuohon ensimmäiseen ryhmään.
Maaliskuussa oli vieläpä terveystiedon kirjoitukset. Ensimmäinen kerta salissa, ei hermostuttanut. Onnistuin vieläpä yli odotusten: E.
Huhtikuu?
Toukokuussa sain viimein ajokortin. Hiphei, kaikki ekalla läpi.
Kesäkuu... Harmi että kesä on niin lyhyt, että toiset pitää hylätä ollakseen jonkun muun kanssa.
Mutta niin. Ensimmäiset kesätyöni, kestin puhelinmyyjänä 5 viikkoa. Se on paljon, toiset eivät kestä päivääkään. Puhelinmyyjänä kyllä voisin olla vielä, jos mitään muuta kesätyöpaikkaa en saisi, mutta tuonne en enää mene. Karmiva ja luihu ärsyttävä tyyppi se toinen. Onneksi Ansku oli kiva<3 onneksi se kertoi minulle sen että olen huono ja minut potkitaan vikalla viikolla pihalle, eikä se toinen. No, sainpahan lisää lomaa.
Heinäkuu, osa töitä, osa lomaa. Kavereiden kanssa syömistä ja uimista.
Elokuun ensimmäinen päivä, miitti ihanien tyttösten kanssa<3
Elokuun toinen päivä, koko elokuun ensimmäinen viikko. 2.-9.8. Timpurinranta. Rakastan teitä ihanat mussukata<3 Kesän, ja koko vuoden yksi ihanimmista viikoista. Toista kertaa protulla apparoimassa, ja vihdoinkin mahtava ja toimiva tiimi. Ja aivan ihanat pikkuiset leiriläisemme! Kuka 18-vuotias tavallinen tyttönen olisi ajatellut, että voisi mm. ystävystyä niin hienosti 14-vuotiaaseen poikaan? Onneksi näin kävi<3 Ja te kaikki muutkin mussukat, on ikävä teitä. Miittiä kehiin<3
Elokuussa, heti leirin jälkeen alkoi myös abivuosi. Ollaanpas me isoja. Syyskuussa taas kirjoituset, biologia ja ruotsi. Biologia meni yli odotusten, olen ylpeä C:stä. Mutta se ruotsi, hemmetti. Miten ne pisterajat oli niin korkeita? Olisi nyt luullut että olisin saanut sen E:n, mutta ei. M tuli. Perhana.
Lokakuu? Mikä se on?
Marraskuu. 2-vuotispäivä rakkaani kanssa. Olet mussu<3 Ja mainio Pekka Streng! ^_^ Ja vähemmän mainio Bombe curry house.
JA. Suutarila 23.11. The Rasmuksen 15-vuotis juhlakonsertti. Mahtavinta! Kiitos irc-galleria<3 Kiitos The Rasmus!<3 eturivi, paras rivi, mustelmat polvissa olivat myös mukavia.
Joulukuu. Studia-messut ja ihanat HAMK-tytöt!<3 Sinne ollaan tulossa kovaa vauhtia!
Ja joululoma. Jouluviikko Tuomaksen kotona, uusivuosi meillä. Ihanin loma kun saa olla valittunsa kanssa<3
Ja siihen päättyi vuosi 2009. Tämä ärsyttävä flunssa ja kuume kuuluvatkin jo vuoteen 2010.
2010 alkoikin onnellisesti serkun häissä, kenties me olemme seuraavat?<3

2010, tervetuloa. Enää kuukausi koulua, penkkarit, viimeiset kirjoitukset ja sitten pihalle koulusta. Ja kesä. Kotoa pois. Yhteen rakkaani kanssa. <3