Väkisinkin tulee mieleen että mikä mussa on vikana, tai mitä vääriä valintoja elämässäni olen tehnyt. Olen ollut oikeasti töissä tasan yhtenä kesänä, parina muuna kesänä on ollut jotain pientä, mistä ei ole mitään käteen jäänyt. Koulun aikanakin olen laittanut hakemuksia sijaisuuksiin ja osa-aikaisiin hommiin, mutta mistään ei ole napannut. Eräällä sijaislistalla olen, ja 2,5 vuoden aikana olen saanut tehdyksi kahden käden sormilla laskettavan määrän sijaisuuksia päiväkodeissa. Juuri nyt, kun olisi oikeasti ollut aikaa ja tarvetta, niin viestejä ei ole pariin kuukauteen tullut yhtäkään. Kesällä tarvetta sijaisille ei luonnollisesti ollut.
Ylimääräistä rahaa ei ole siis paljoa ollut. Sen verran että on pystynyt suht normaalisti elämään. Nyt vaan on ruvennut vituttamaan/ihmetyttämään/ahdistamaan, miten monilla muilla ei ole ollut koskaan ollut mitään ongelmia töiden puolesta, ja itsellä taas ei ole ollut oikeita töitä. Nytkin olisi ollut mahdollisuus päästä Jenkkeihin melko halvalla kavereiden kanssa - mutta eipä ollutkaan. Sen kerran kun "pystyisi", pääsisi, pyydetään, niin ei pysty. En tarkoita, että kukaan muukaan ei saisi lähteä reissuun tai saada töitä, koska itsellä ei ole, mutta tämä oma tilanne vaan ahdistaa. Olisi ihan kiva päästä joskus kavereiden mukaan jonnekin seikkailuun... Mutta kun ei. Ei rahaa, ei mahdu, ei tajuta, kun ei niin ei.
Nyt tää kuulostaa armottomalta valitukselta. Mutta eilen tuli uskomaton ahdistus siitä, kuinka toiset saa jotain helposti ja itse ei. Työt, raha, matkat. Tai ainakin helpon oloisesti. Totta kai jokainen tekee töitä sen eteen, että saa niitä töitä. Mutta niin olen tehnyt minäkin. Ne oman alan työt olisi ihan jees. Ensi viikolla alkaa viimeinen työharjoittelu, neljä viikkoa. Kun oppari on tehty, niin se olisi sitten siinä. Mutta mitä jos en kelpaa mihinkään? Kun oman alan töitä varten en ole päässyt usein työhaastatteluunkaan asti, niin vähän pistää jännittämään, miten hyvin töiden saaminen onnistuu heti alkuunsa. Tässä neljän kuukauden kotona jumittamisen jälkeen alkaa jo kyllästyttää, enkä halua harjoittelun jälkeen enää pitkään istua toimettomana.
Keksikää mulle töitä jostain.
Tietkö...
VastaaPoistaEt sä ole tuon ongelman kanssa yksin. Itseä ainakin pelottaa valmistua ensi keväänä, kun joka päivä saa lukea lehdistä yt-neuvotteluista ja lomautuksista. Älä lannistu! Laita niitä hakemuksia menemään sellaisella raivolla, että heikompaa hirvittää. Laita myös avoimia hakemuksia, nekin saattavat poikia hedelmää. Tsemppiä!
Jep, on kohtalontovereita... mutta pieni kateus on siitä, kun tuntuu että kaikilla luokkalaisilla on jo työpaikka tai ollut aina kesätöitä yms yms.
PoistaKiitos<3
Mä tiedän sun ahdistuksen! Ite jään ihan kohta työttömäksi ja oon ihan pulassa että mitä teen sitten :/ Raha ei oikeen riitä vaikka oonkin töissä ja kohta sitä on vielä vähemmän...
VastaaPoistaHöh, tsemppiä sullekin! :( Nyt kun on pitkään molista katellut töitä, niin tuntuu siltä että täältä ei oikein meinaa löytyä...
PoistaHeip! Täs sulle tämmöi haaste: http://ellamutate.blogspot.fi/2013/10/haastetta.html :)
VastaaPoista