Reissua siellä ja reissua täällä

Nyt on Japanista palattu, ja huomenna koittaisi paluu töihin! Voi että, on mulla ollut jo ikäväkin niitä mukuloita, vaikka usein siellä vaikeaakin on. Mutta kun miettii taas että miten herttaisia eräätkin pikkukaverit osaavat olla, niin on oikein kivaa palata töihin!

Tulen kirjoittamaan varmaan muutaman reissupostauksen, muutama kaupunki ja huvipuisto kun tuli nähtyä. Kuvia tuli otettua monta sataa, ja nekin pitäisi jaotella kamerasta ja kännykästä omiin kansioihinsa... Ja tämä kaikki sitten töiden ohella, saa nähdä koska ehtii :D Ostoksetkin ajattelin kuvata, eikä tosiaan ole vielä tietoa että koska saan kunnolla aikaiseksi purettua matkalaukun... Osan tuliaisista olen sentään saanut jo jaoteltua.

Niin, ja tulihan sitä oltua Puolassakin heinäkuussa, enkä ole tainnut edes aloittaa sitä postausta! Koitan saada sen jossain vaiheessa tehtyä myös, Olisi tässä tosiaan töiden lisäksi kuitenkin muutakin hommaa, että katsotaan nyt ihan rauhassa, miten nopeasti saan mitäkin aikaiseksi... :D


Stay tuned for this:

Muumimaailmaan!

Ruakaa Turust: Yasukon keittiö

Olin jo pitkään miettinyt meneväni kokeilemaan Yasukon keittiön - japanilaista kotiruokaa Turun keskustassa, how cool is that? Kokeilu tapahtui jo kesäkuussa, mutta ihan hyvin vielä on paikka muistissa.

Kotiruokaa tosiaankin. Yasuko taitaa itse asua tuolla, tai jos ei, niin saattaisi. Hyvin kodikas, tosin vähän nuhjuinen paikka kyllä, mutta viihtyisä oli toki! Ruokaa odotellessa riitti ihmeteltävää. Kirjahyllyjä ja mangaa, valokuvia, Yasuko ja Tarha Halonen. 

Ensiksi tuotiin misokeitto. Ja hyvvää oli! Saisko tätä joka päivä?

Itse ruuaksi tilasin tonkatsun. Kanaa ja riisiä. Salaatti oli tosi hyvää, mutta kana oli hiukan kuivakkaa ja sitkeää, en toki tiedä että millaiseksi tuo kana on tarkoitus valmistaa. Hyvä maku siinä kuitenkin oli eikä se syöminen nyt mitään taistelua ollut. Kiva sitä oli kuitenkin kokeilla kun maut olivat kohdallaan, ja paikassa tosiaan viihtyi.

Kovin paljoa ei tästä arvostelusta nyt irti saanut, mutta jos kaipaa japanilaista ruokaa eikä halua maksaa itseään kipeäksi, ja kaipaa myös rauhaa ja hiljaisuutta, voin kuitenkin suositella Yasukon keittiötä. Seuraavaksi pitää kokeilla sushit!

Ruisrock 2015, sunnuntai: Antti Tuisku ja Mew. Ilonkyyneleet.

Tänä vuonna kävin ensi kertaa Ruisrockissa. Rokki järjestettiin nyt 46. kerran, eikä minulla ole aiemmin juuri ollut hinkua sinne mennä. No, viime vuonna, ensimmäisenä Turku-vuotenani, olin sopivasti yövuoroissa juuri ruissin aikaan. Tälläkin kertaa piti olla, mutta siihenpä sitten sattui muutaman päivän saikku, joten viimetinkaan tuli hankittua lippu sunnuntaille.

Ja miksikö?

Kahden artistin vuoksi. Antti Tuisku ja Mew. Molemmat telttalavalla, eroa viisi tuntia.

Kuljin Ruissaloon polkupyörällä, alkuun vähän epäröin että löydänkö sinne minne pitää pyörällä mennä, mutta eipä ollut ongelmaa. Pyöräilijöitä oli silloin n. klo 13 jälkeen jo runsaasti. Pyörä parkkiin ja lavan eteen. Parisenkymmentä nuorta oli valloittanut jo telttalavan edustan, Antti Tuiskua istahdin minäkin odottamaan.

Ja voi luoja mikä SHOW. Olen aina tykännyt Antin livevedoista, mutta kyllä on muutosta tapahtunut uuden levyn myötä ja ihan vain parempaan suuntaan. Antti on lavalla niin upean itsevarma - ennen Mies-kappaletta esimerkiksi pyysi yleisön miehiä huutamaan. Mutta ei, Anttipa sanoo että täällä on vain yksi mies, ja sen nimi on Antti Tapani Tuisku. Ja huhuh mikä mies! Harmi ettei tuo nimenomainen kappale ole niin tuttu suurelle yleisölle, joten bileet sen aikana jäivät yleisössä vähäisiksi, vaikka itsellä tuli pompittua niin että piti ottaa hattu pois päästä, ettei vain tipahda.

Keikan puolivälissä Antti yllätettiin kultalevyllä. En kommentoi on myynyt 10 tuhatta kappaletta. Tuo kuulostaa melko vähältä kun vertaa siihen, mitä levyjä myytiin ennen Spotifya. Tunnustetaan, en ole itsekään vielä fyysistä albumia ostanut, vaikka tarkoituksena kyllä on.

En muuten olisi arvannut, että kiljun VilleGallen tullessa lavalle. Mutta niin tuli tehtyä, hupsista vaan. Mutta Keinutaan sai yhden jos toisenkin tanssahtelemaan, suosittelen muuten myös tsekkaamaan kyseisen biisin juuri ilmestyneen videon! Muutakin mahtavaa ja hauskaa lavalla tapahtui, Anttihan söi En kommentoi-kappaleen aikana banaania ja sen sellaista. Antti Tuisku tuskin jätti teltassa ketään kylmäksi, sen verran porukkaa kuulemma jäi joraamaan ulkopuolellekin.

Entä sitten se Mew. Sanottakoon, että jännitti ihan hiukkasen ennen keikan alkua. Reilun tunnin sain odotella lavan edessä - suuntasin sinne heti kun edellisen bändin keikka oli loppunut. Ja jotenkin ihmeen kaupalla, tapahtui jotain mitä en olisi uskaltanut edes uneksia - pääsin eturiviin. Ihan siihen keskelle. Siis... mitä. Eturiviin, kun pääsen ensimmäistä kertaa näkemään Mew'n? Tottahan se oli.

Ei minulla oikein edes löydy sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, mikä minussa oli koko sen keikan ajan. Hymyilin lakkaamatta, kuuntelin lumoutuneena niitä kappaleita, joita olen vuosia kuunnellut levyltä ja netistä. Ja nyt viimeinkin, pitkän odotuksen jälkeen pääsin kuulemaan ne livenä, siinä minun edessäni soitettuina.

Specialin aikana tuli kyllä sellaiset värinät ettei pitkään aikaan keikalla ole ollutkaan. Yksi hienoimpia biisejä ikinä. Hymyilytti, tärisytti, pelkäsin että biisi loppuu. Ja kun se loppui, taisi tirahtaa kyynel tai pari. Mutta onneksi oli vielä keikkaa jäljellä. 156, SheSpider, The Zookeeper's boy. Aivan upeaa.
Tahdon uudestaan.

Onnellisia ihmisiä.

Ruakaa Turust: El Nam

Toukokuussa Turkuun Yliopistonkadulle avattiin uusi meksikolainen paikka, El Nam. Meksikolainen ruoka on hyvää, joten olihan se pakko mennä kokeilemaan tämäkin. Kyseinen paikka muuten löytyy aivan Rentoa vastapäätä!

Sisustus oli ilahduttavan persoonallista, paikka oli viihtyisä, mutta silloin kun kävin, niin ei ollut juuri muita asiakkaita. Mietinkin, että onko paikka vieläkin viityisämpi, jos paikalla on porukkaa ja puheensorinaa?

Valittavana oli erilaisia kuoria, itse söin annokseni burritona. Jonkinlainen kuorikulhokin siellä oli mahdollista saada. Lihavaihtoehtoja oli ainakin kanaa ja pulled porkia, toki vielä pari muutakin ja kasvisvaihtoehtokin. Sai valita valmiin annoksen, tai päättää yhdistelmänsä itse. Hinta taisi pysyä silti samana. Oli myös mahdollista saada ruokansa ateriana, jolloin sai limua niin paljon kuin napa vetää, sekä pussillisen nachoja, niiden höysteeksi vielä joko salsaa tai guacamolea purkissa. 

Guacamolen määrä epäilytti. Riittääkö tuo mihinkään?

Söpöt paperit!

Itse söin siis kanaburriton, ja oli kyllä oikein hyvää. Täytteitä tuli reippaasti, ihan niitä perus burritotäytteitä. Sai valita miedomman tai tulisemman kastikkeen, ja sain myös maistaa sitä tulisempaa vaihtoehtoa, josko se maistuisi minulle, ja maistuihan se. Toisaalta olisi kiva jos olisi jokin vielä tulisempikin vaihtoehto, koska tuo ei tosiaan nostanut hikeä pintaan - en nyt itse ihan niin tulista kaipaa, mutta joku varmasti haluaa oikeasti tulisen kastikkeen. Hyvää se kastike kuitenkin oli! 

Nachoja en lopulta jaksanut syödä paikanpäällä, vaan otin evääksi yövuoroon. Oli siis tosi kiva, että nachot tarjoillaan tuollaisessa pussissa, jonka saa helposti mukaan! Myös guacamole riitti oikein hyvin sille määrälle. Oikein hyvä suhde siis nachoilla ja kastikkeella!

Voin kyllä siis suositella El Namia meksikolaisen ruuan ystäville! Pidin paikasta ja ruuasta oikein kovasti, ja tulen varmasti jatkossakin käymään siellä silloin tällöin. Ateria maksoi jotakuinkin kympin verran, ja mielelläni sen verran maksoin tuosta ateriasta.