Mitä ajattelen itsestäni? Koulussa on kivaa.

Kaikissa meissä on hyviä ja huonoja puolia. Joku on hellä ja rakastava, mutta aina ei jaksa siivota. Toinen on nokkelasanainen mutta ei huomioi läheisiään oma-aloitteisesti. Jollain taas on ongelmia päättää elämälleen suuntaa, mutta on omistautunut musiikille.

Itselläni varmaan hellyys ja huolenpito, sekä esimerkiksi tavoite valmistua ajoissa kompensoivat ujouttani ja huonoja puhetaitoja.

Tänään perhetyön kurssilla kokeilimme itse joitakin työssä käytettäviä menetelmiä. Aluksi kaikki meni hyvin, kunnes monistepinossa vastaan tuli hyvin ahdistava paperi. "Kehumittari."
Ei minulla yleensä ole ongelmaa tilanteissa, joissa pitää kehua itseään parilla lauseella. "Mulla on kivat hiukset ja silmät, oma tyyli ja persoonallisuus. Kirjotan kai ihan hyvin ja joskus näytän varmaan melko nätiltäkin." Tästäkin pitäisi kumittaa pois kai- ja melko-sanat.
Tässä tehtävässä piti kuitenkin määrittää, kuinka hyvä tyyppi olet. Kuinka hyvä tai huono itsetunto sinulla siis on.

Kehumittarissa oli 10 kohtaa, joista piti värittää niin monta palikkaa, kuin tuntui oikealta. Minulle helppoja kohtia oli kaksi, "hyvä kaveri" ja "huolehdin itsestäni". Monet muut kohdat aiheuttivatkin päänvaivaa... Heti alkoi ahdistaa, että ajattelenko itsestäni nyt liikoja, jos väritän vielä yhden ruudun lisää. Vai että aliarvioinko itseni? No, huonolla itsetunnolla varustettu tyttö varmaankin aliarvioi itseään, mutta ei tunnusta sitä. Ei pysty sanomaan, että olisin hyvä, parempi jollain osa-alueella. Heti rupesin ajattelemaan, että montako ruutua voin mistäkin kohdasta värittää, ettei muut luokkalaiset ajattele että ei tuo tosiaankaan tuollainen ole.

Vaikeimpia kohtia olivat "kaunis" ja "mahtava tyyppi".

Olen kyllä kuullut kommentteja, että olen söpö, nätti, persoonallisen näköinen. Mutta voiko persoonallinen, erilainen, olla kaunis? Harvoin sitä kuulee. Nyt taas vertaan itseäni liikaa muihin, mutta jos katselee vaikka facebookissa tai jossain muualla, missä jaetaan kuvia, niin...
En pysty värittämään montaa kauneusruutua, koska en ole sitä muiden mielestä.
Opettajan luennosta yksi sanapari särähti ikävästi korvaan. Liian kaunis. "...jos on vaaleanpunaiset lasit päässä, ajattelee että on liian kaunis."

Melko ikävästi sanottu. Juuri tätä minä tarkoitan. En pysty kutsumaan itseäni kauniiksi, varsinkaan tuollaisessa testissä ehkä kauniimmaksi kuin joku toinen itseään, koska moni voisi tuhahtaa ja miettiä, että kuvittelen liikoja. En sitten pystynyt näyttämään sitä omaa lappuani parille, koska se olisi ahdistanut liikaa. Minun paikkani avautua tuollaisista asioista ei nyt satu olemaan kesken tunnin täydessä luokassa.

Että silleen kivasti taas alkoi tämä päivä. Juuri kun aamulla olin laittanut hiukset tosi kivasti, niin typerät ajatukset tulivat taas vierailulle.

Vartaloasiaa.

Katselen tässä aamulla huvikseni Voicen Heräämöä, ja nyt siellä on vieraana juttelemassa Indiedaysin Jenni. Kertoo vartaloasioista, joku oli kuulemma saanut helpotusta omiin vartalotuskiinsa luettuaan Jennin kirjoituksia oman vartalonsa tykkäämisestä, itsetunnostaan jne. Hän oli ilmeisesti pyytänyt lukijoitaan kertomaan joku asia, josta pitää vartalostaan - se oli ollut vaikeaa, mutta siitä oli kuulemma tullut "ihan sairaan hyvä mieli".
Toihan kuulostaa tosi hienolta!

Minulla on kausia, jolloin en pidä kasvoistani, mutta joskus on taas niitä aikoja, kun pidän niistä tosi paljon! Rumaksi on haukuttu, mutta sen yleensä yritän unohtaa. Minulla on persoonalliset kasvot, eikä mitkään massakasvot jotka on samanlaiset kuin valtaosalla ihmisistä. On oikeastaan tosi hauskaa ja jännää, kun esimerkiksi telkkarissa tai netissä näkee jonkun tytön, jolla on hyvin samanlaiset kasvot kuin minulla. Pari kertaa olen sellaiseenkin tapaukseen törmännyt, ja toinen oli vieläpä rasmusfani. :D

Pidän silmistäni. Niissä on ruskeaa ja vähän vihertävääkin, ja ne on kivan muotoiset ja tarpeeksi isot.
Minulla on useimmiten hyvä iho. Harvemmin minulla on paljon finnejä, joskus joitakin yksittäisiä. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi läträtä meikkivoiteella joka päivä, edes silloin, vaikka olisi finnejä!
Poskessa on myös tuo kiva luomi kauneuspilkkuna. :D Se on osa minua.
Minulla on kivat huulet, melko vaaleat hampaat ja kiva hymy - vaikka ei se aina kuvista välitykään.
Pidän myös hiuksistani. Minusta on kivaa, että minulle oikeasti sopii lyhyet hiukset, ja vähän räväkämmätkin mallit kannan ylpeänä. Vaikka ne nyt tällä hetkellä ovat vähän muodottomat ja kasvatan taas odottaen leikkausta, niin ne on silti kivat!

Minulla on kivat tissit! Ei tarvitse olla isot että ne voi olla kivat. Pidän niistä. Ja minusta on ihan kiva, ettei tarvitse kaiken aikaa käyttää rintsikoita. Ne on söpöt.
Kokonaisuudessaankin minulla on aika kiva vartalo. Ei ole liikaa ylimääräistä missään, vaikka en mikään laiheliini olekaan. Tuo pieni pömppis on oikeastaan ihan kiva masu.
Rusketun myös yleensä melko helposti. Luonnostaankin minulla on mukavan sävyinen iho. Tykkään siitä!

Sääret on kivat. Pohkeissa on edes jonkun verran lihasta, ja se on jees.
Kynnet. Ne kasvavat minulle tarpeeksi nopeasti, ja niitä on aina kiva lakata.

Jenni puhui tuossa tosiaan myös itsetunnosta vartaloon liittyen. Noh, ehkä jotain minusta kertoo se että saatan hillua aika paljonkin alasti yksin kotona. :D Ja menen myös protulla yhteissaunaan ihan tosta noin vaan, alasti. Ei minun tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat minun vartalostani - kunhan itse pidän siitä!
Oikeastaan minusta tuntuu, että itsetuntoni on kohentunut huimasti muutenkin tässä viimeisen kuukauden aikana. Minulla on niin kivaa, päätän omista asioistani, teen kivoja juttuja yksin ja kavereiden kanssa. Kaiken tämän lisäksi se, että pidän ikiomasta vartalostani, niin minullahan on asiat oikeastaan tosi hyvin! Joskus täälläkin taisin vuodattaa huonoa itsetuntoani, mutta nytpä sen tajusin parantuneen. :)

Zumba! - itsetunnon koh.... laskija.

Ensiksi jotain mukavaa:
Playing with the polish järjestää blogin synttäriarvonnan ja siihen minäkin olen osallistumassa.

Mutta asiaan. Ei taida zumba kuitenkaan olla minun juttu, tai ainakaan tämänpäiväisen ohjaajan vetämänä. Olin siis zumbassa toista kertaa. No, ainakin tuli selvyys siihen, etten ole sitä kymppikorttia hankkimassa.

Taidan olla liian perfektionisti musiikkiin liikkumisen suhteen: yleensä aerobicissa, jumpissa ja tansseissa olen ollut hyvä, osannut liikkeet ja on ollut mukavaa! Mutta zumbassa tänään ei ollut tosiaankaan hauskaa. Oikeastaan minua alkoi ahdistaa siellä, oli jokseenkin epämiellyttävä olo. En sitten tiedä, millaista alkuperäinen zumba on, mutta tämän ohjaajan tunnilla en tuntenut oloani mukavaksi, kuten yleensä liikkuessa. Liikkeet menivät nopeasti, jotakin liikettä tehtiin kahdesti ja sitten mentiin seuraavaan liikkeeseen, ja taisinpa olla pihalla ja tehdä väärin suurimman osan tunnista. Lisäksi siellä oli ahdasta.
Ehkä näissäkin jutuissa pitäisi olla huumorilla mukana, mutta tänään sitä minulle ei sattunut mukaan. Tahdon vain pärjätä.