10 vuotta sitten minä...
1. Olin 9-vuotias.
2. En tuntenut kovin paljon ihmisiä.
3. Minulla oli 1 paras ystävä.
5 vuotta sitten minä...
1. Olin yläasteella.
2. Olin koulukiusattu.
3. En ollut vielä seurustellut.
3 vuotta sitten minä...
1. Olin sinkku!
2. Olin aloittamassa lukiota.
3. Manasin miehet alimpaan helvettiin.
Vuosi sitten minä...
1. Luin ylioppilaskirjoituksiin.
2. Vietin kesäni kohokohtaa ihanalla protuleirillä!
3. Olin sivarileski.
Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen odottanut koulun alkua kovasti.
2. Postini on kulkenut Nastolaan.
3.
Eilen minä...
1. Olin töissä.
2. Olin aamukänkkäränkkä!
3. Leikkautin hiukseni Tuomaksella!
Tänään minä...
1. Olen viettänyt vapaapäivää.
2. Olen lukenut ekan Harry Potterin englanniksi loppuun.
3. Olen käynyt päiväkodin pihalla keinumassa.
Huomenna...
1. Menen töihin.
2. Saatan pyöräillä 20 km (sinne töihin).
3. Saatan ostaa ehkä irttareita, tekee mieli.
(Lisätään vielä oma: )
Loppuvuonna vielä...
1. Otan tatuoinnin.
2. Muutan virallisesti pois kotoa ja yhteen mieheni kanssa.
3. Aion olla innokas sosionomiopiskelija.
Sushiaddiktin päiväkirja. Sisarusten rakkaita lapsia, liian paljon sushia ja ihan liian monta kynsilakkaa. Ja oma göötti, Neeta. ♥
lauantai 7. elokuuta 2010
lauantai 31. heinäkuuta 2010
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Shoes for everyone!
Pienesti olen hullaantunut kenkiin tässä, erityisesti korkkareihin. Ehkä tässä hakee jonkinlaista boostia naisellisuudelle. Nämä esiteltävät kengät on ostettu aikavälillä toukokuu-heinäkuu, enkä ole edes paljoa rahaa käyttänyt. Kolmet oli alesta, yhdet kirpparilta. Kurrrrr!
Nämä löytyivät toukokuussa yo-mekon pariksi. Voi että, tuollaisia voisi olla useammassakin värissä!
Hämeenlinnan Prisma, joku Click, nyt jo lopettanut kauppa.
Nämä löytyivät pari viikkoa sitten kirpparilta. Maksoin 4e, olivat nimittäin 50% alessa muuttoalen takia. Muuten olisivat saattaneet jäädä hyllylle. Onneksi ei. Ihanan pornot <3 Turenki, Pelästysarmeijan kirppari.
Nää oli niin söötit. Ja vain 7,50! Nämä löytyi myös punaisena, mutta kun kerran on tällainen vihreä kausi menossa, niin nuo lähtivät mukaan.
Kuopio, Carlson, Halonen.
Nuokin olivat vaan niin söötit.
Sama paikka kuin edellinen.
Siinä vielä kaikki yhdessä. Purr.
Nämä löytyivät toukokuussa yo-mekon pariksi. Voi että, tuollaisia voisi olla useammassakin värissä!
Hämeenlinnan Prisma, joku Click, nyt jo lopettanut kauppa.
Nämä löytyivät pari viikkoa sitten kirpparilta. Maksoin 4e, olivat nimittäin 50% alessa muuttoalen takia. Muuten olisivat saattaneet jäädä hyllylle. Onneksi ei. Ihanan pornot <3 Turenki, Pelästysarmeijan kirppari.
Nää oli niin söötit. Ja vain 7,50! Nämä löytyi myös punaisena, mutta kun kerran on tällainen vihreä kausi menossa, niin nuo lähtivät mukaan.
Kuopio, Carlson, Halonen.
Nuokin olivat vaan niin söötit.
Sama paikka kuin edellinen.
Siinä vielä kaikki yhdessä. Purr.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Nuorena nukkuneet.
Salla ja Sonja.
En muista, koska näin Sallan viimeksi. Todennäköisesti ala-asteella. Silti muistan Sallan elävästi, muistan kun joskus Anun kanssa käytiin Pilvin ja Sallan luona kylässä. Salla oli kyllä ala-asteella persoona.
http://www.mikseri.net/artists/?id=66749
Sinusta olisi voinut tulla vielä jotain...
Pelottavaa, miten pieni tyttö voi noin vain hukkua rannalla, jossa on paljon ihmisiä, ja on varmaan tuttukin. Kamalaa, en osaa kuvitellakaan miltä perheestä tuntuu.
Jos nyt menehtyykin ihmisiä, jotka eivät ole minulle henkilökohtaisesti läheisiä, niin miksi heidän pitää olla nuoria, joilla on pitkä elämä edessään?
We ran through the graveyard
To catch to midnight sun
We danced drunk and naked
Until the summer was gone
Remember
And live forever
Remember
To live for love
En muista, koska näin Sallan viimeksi. Todennäköisesti ala-asteella. Silti muistan Sallan elävästi, muistan kun joskus Anun kanssa käytiin Pilvin ja Sallan luona kylässä. Salla oli kyllä ala-asteella persoona.
http://www.mikseri.net/artists/?id=66749
Sinusta olisi voinut tulla vielä jotain...
Pelottavaa, miten pieni tyttö voi noin vain hukkua rannalla, jossa on paljon ihmisiä, ja on varmaan tuttukin. Kamalaa, en osaa kuvitellakaan miltä perheestä tuntuu.
Jos nyt menehtyykin ihmisiä, jotka eivät ole minulle henkilökohtaisesti läheisiä, niin miksi heidän pitää olla nuoria, joilla on pitkä elämä edessään?
We ran through the graveyard
To catch to midnight sun
We danced drunk and naked
Until the summer was gone
Remember
And live forever
Remember
To live for love
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Syksyn sosionomiopiskelija
PÄÄSIN KOULUUN!
Oli kyllä sanoinkuvaamattoman upea fiilis kun se oma nimi löytyi sieltä valittujen listalta. Ihan sattumalta löysin sen valittujen listan. Ja siellä se oli. Autio Mari Helena, sosiaalialan koulutusohjelma.
Ajattelin, että valintakokeet meni hyvin. Mutta että niin hyvin. Pienin pistemäärä jolla pääsi, oli 77. Minä sain 90/100. Herrajesta, mä olen hyvä! Koulumenestyksestä 28/30 ja itse valintakokeesta 57/65, plus vielä ne ensimmäisen hakupaikan pisteet. Apua.
Mutta niin, tätähän on tässä jo kolmisen vuotta odoteltu! :) Johan se oli lukion ekan vuoden syksyn aikana kun keksin, mikä minusta tulee isona. Ainakin melkein, sillä en vieläkään osaa päättää, mihin tarkalleen haluan suuntautua. Lapset, nuoret, kehitysvammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset nyt eniten kiinnostaisi. Enkö voisi ottaa kaikkia?
Ajattelin jo että olen ollut liian toiveikas opiskelupaikan suhteen. Jos en olisi mihinkään päässyt, olisin tipahtanut ja korkealta.
Toiveeni toteutui isosti. <3
Niin ja sitten minua vähän hemmoteltiin illalla. Prinsessakakkua ja daimjätskiä <3 (ihan kuin en tarpeeksi jäätelöä jo töissä saisi... :D )
Oli kyllä sanoinkuvaamattoman upea fiilis kun se oma nimi löytyi sieltä valittujen listalta. Ihan sattumalta löysin sen valittujen listan. Ja siellä se oli. Autio Mari Helena, sosiaalialan koulutusohjelma.
Ajattelin, että valintakokeet meni hyvin. Mutta että niin hyvin. Pienin pistemäärä jolla pääsi, oli 77. Minä sain 90/100. Herrajesta, mä olen hyvä! Koulumenestyksestä 28/30 ja itse valintakokeesta 57/65, plus vielä ne ensimmäisen hakupaikan pisteet. Apua.
Mutta niin, tätähän on tässä jo kolmisen vuotta odoteltu! :) Johan se oli lukion ekan vuoden syksyn aikana kun keksin, mikä minusta tulee isona. Ainakin melkein, sillä en vieläkään osaa päättää, mihin tarkalleen haluan suuntautua. Lapset, nuoret, kehitysvammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset nyt eniten kiinnostaisi. Enkö voisi ottaa kaikkia?
Ajattelin jo että olen ollut liian toiveikas opiskelupaikan suhteen. Jos en olisi mihinkään päässyt, olisin tipahtanut ja korkealta.
Toiveeni toteutui isosti. <3
Niin ja sitten minua vähän hemmoteltiin illalla. Prinsessakakkua ja daimjätskiä <3 (ihan kuin en tarpeeksi jäätelöä jo töissä saisi... :D )
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Huono vuosi.
Letta.
Kale.
****
Heikki. Varapappani. Oikeaa pappaa minulla ei koskaan ollut, sinä olit varapappani. <3
Mutta tämä saisi jo loppua....
Kale.
****
Heikki. Varapappani. Oikeaa pappaa minulla ei koskaan ollut, sinä olit varapappani. <3
Mutta tämä saisi jo loppua....
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Ensi vuosi - opiskelua ja täteilyä?
Lauantaina painettiin lakki päähän ja siitä sitten eteen päin.
Koulun juhlassa kyllä jännitti, en muista yhtään mitään siitä tilanteesta kun kävelin hakemaan todistuksen ja lakin. Sitä vuoroa odotti niin paljon, eikä ennen minua ollut edes kovin montaa ihmistä. Ja onneksi istuin eturivissä, ei tarvinnut lähteä palloilemaan tai miettimään, miten pääsen kompastumatta jonkun jalkoihin. Ja kun homma oli hoidettu, täytyi vaan odottaa. Jäljellä taisi olla reilut 60 oppilasta minun jälkeeni. Ja hakemisten jälkeen tietenkin lakki päähän, gaudeamus ja suvivirsi.
Ja ei kun kuviin, vanhempien onniteltavaksi ja sankarihaudoille. "Velvollisuus", joopa joo, ei tainnut ihan kaikki sinne tulla. No mutta, siitä jatkui matka kotiin. Tädit siellä jo odottivat, olivat perjantaina illalla tulleet, ja kilistelyt alkoivat. Seuraavana taisivat tulla sisko miehensä kanssa, kilikili, sitten vähän myöhemmin Tuomaksen vanhemmat, kilikili. Sieltä tuli vielä serkku, isotäti miehensä kanssa, setä ja vaimo, serkku miehen ja tyttäriensä kanssa, ja ja ja... Nyt en enää muista, mutta tosi ihana juttu oli kun niin moni pääsi tulemaan. Erityisesti tätä viimeisintä serkkua en ollut kai 4 vuoteen nähnyt, enkä siis näitä 2- ja 3-vuotiaita tyttäriäkään. Tytöt olivat kyllä tosi innoissaan Nipasta, koko ajan piti päästä pupua syöttämään!
Kyllä tuo juhlakaluna olo oli väsyttävää puuhaa, piti käydä välillä oman huoneen rauhassa istuskelemassa. Mutta eihän sitä paljon ehtinyt, kun vieraita tuli vähän väliä. Mutta kivaahan se oli. Ennen kahdeksaa täytyi sitten lähteä Lahteen elokuviin ihanaisten tyttösten kanssa <3 Kuusi vuotta näiden kanssa koulussa, ja nyt se sitten loppui ja tiet erkanevat ainakin vähän eri suuntiin. Miuh.
Nyt sitten on kesäloma ihan oikeasti. No, minähän olen jo kuudetta viikkoa töissä, heh. Mutta jäätelökioskilla sen kesäloman taitaa huomatakin, ihmisiä tulee varmaan puolen päivän aikaankin ihan kiitettävästi.
Ja pääsykokeetkin ovat minun kohdaltani ohi. No, yhdessä tilaisuudessa vain tarvitsi käydä, tuli kutsu kahteen mutta se ensimmäinen kävi siihen toiseenkin. Toivottavasti nyt tärppäisi se ensimmäinen vaihtoehto, sosionomi minusta tulee! Vielä joskus ehkä se neuvolatätikin, mutta ei vielä.
Toivottavasti ensi vuosi sitten kuluisi opiskeluiden parissa - niin ja helmikuusta eteen päin myös täteillessä, jos hyvin menee! ^^
Koulun juhlassa kyllä jännitti, en muista yhtään mitään siitä tilanteesta kun kävelin hakemaan todistuksen ja lakin. Sitä vuoroa odotti niin paljon, eikä ennen minua ollut edes kovin montaa ihmistä. Ja onneksi istuin eturivissä, ei tarvinnut lähteä palloilemaan tai miettimään, miten pääsen kompastumatta jonkun jalkoihin. Ja kun homma oli hoidettu, täytyi vaan odottaa. Jäljellä taisi olla reilut 60 oppilasta minun jälkeeni. Ja hakemisten jälkeen tietenkin lakki päähän, gaudeamus ja suvivirsi.
Ja ei kun kuviin, vanhempien onniteltavaksi ja sankarihaudoille. "Velvollisuus", joopa joo, ei tainnut ihan kaikki sinne tulla. No mutta, siitä jatkui matka kotiin. Tädit siellä jo odottivat, olivat perjantaina illalla tulleet, ja kilistelyt alkoivat. Seuraavana taisivat tulla sisko miehensä kanssa, kilikili, sitten vähän myöhemmin Tuomaksen vanhemmat, kilikili. Sieltä tuli vielä serkku, isotäti miehensä kanssa, setä ja vaimo, serkku miehen ja tyttäriensä kanssa, ja ja ja... Nyt en enää muista, mutta tosi ihana juttu oli kun niin moni pääsi tulemaan. Erityisesti tätä viimeisintä serkkua en ollut kai 4 vuoteen nähnyt, enkä siis näitä 2- ja 3-vuotiaita tyttäriäkään. Tytöt olivat kyllä tosi innoissaan Nipasta, koko ajan piti päästä pupua syöttämään!
Kyllä tuo juhlakaluna olo oli väsyttävää puuhaa, piti käydä välillä oman huoneen rauhassa istuskelemassa. Mutta eihän sitä paljon ehtinyt, kun vieraita tuli vähän väliä. Mutta kivaahan se oli. Ennen kahdeksaa täytyi sitten lähteä Lahteen elokuviin ihanaisten tyttösten kanssa <3 Kuusi vuotta näiden kanssa koulussa, ja nyt se sitten loppui ja tiet erkanevat ainakin vähän eri suuntiin. Miuh.
Nyt sitten on kesäloma ihan oikeasti. No, minähän olen jo kuudetta viikkoa töissä, heh. Mutta jäätelökioskilla sen kesäloman taitaa huomatakin, ihmisiä tulee varmaan puolen päivän aikaankin ihan kiitettävästi.
Ja pääsykokeetkin ovat minun kohdaltani ohi. No, yhdessä tilaisuudessa vain tarvitsi käydä, tuli kutsu kahteen mutta se ensimmäinen kävi siihen toiseenkin. Toivottavasti nyt tärppäisi se ensimmäinen vaihtoehto, sosionomi minusta tulee! Vielä joskus ehkä se neuvolatätikin, mutta ei vielä.
Toivottavasti ensi vuosi sitten kuluisi opiskeluiden parissa - niin ja helmikuusta eteen päin myös täteillessä, jos hyvin menee! ^^
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
