*******
Luku 3.
Sinä päivänä Ferne ryhtyi taas kalastamaan kyläläisten apuna. Hän lennähti laivan perässä pienen matkan, ja hänelle näytettiin paikka, jossa verkot olivat. Verkkoa oli monta metriä, niin leveyttä kun pituuttakin. Ensimmäisen kerran Ferne sukelsi tarkistamaan kalojen määrän. Sitä oli paljon, tämän saaliin nostaminen yksin olisi Fernellekin haastavaa. Jonkun muunkin täytyisi siis tulla apuun, mutta ketään ei ollut lähtenyt mukaan. Ei kun siis täyskäännös ja saarelle. Laivalla ihmiset tiesivät kyllä mistä oli kyse, sillä näin oli käynyt ennenkin. Monta kertaa aiemminkin kalansaaliista oli niin suuri, että tarvittiin apujoukkoja, joskus ei edes kaksi lohikäärmettä riittänyt saaliin nostamiseen. Ihmiset jäivät siis odottamaan, ja hetkessä Ferne oli takaisin saarella. Hän kiersi saaren yläpuolella pariin kertaan, kunnes näki erään puun rungolla luikertelevan jännittävällä tavalla, kuin punaisin kirjaimin kuvioidun lohikäärmeen. Ferne lähti laskeutumaan tuon luokse.
"Ian Woon! Ian Woon!" Ferne alko huhuilla jo kauempaa.
"Se on Herra! Mr. Ian Woon, muista se!" vikisi lohikäärme pienellä äänellä, vaikka kooltaan tuo lohikäärme oli suhteellisen kookas, jopa Ferneä suurikokoisempi. Ferne huokaisi, aina tuo rupesi isottelemaan. Ian Woon, Mr, oli luultavasti saaren kookkain lohikäärme, mutta ei se Fernen mielestä oikeuttanut isottelemaan tuolla tavalla, ja vähättelemään muita lohikäärmeitä.
"Joo joo, miten vain, mutta tulisitko apuun?" Ferne kysäisi tuolta olennolta. "Tuli meinaan aika iso kalasaalis, enkä minä saisi sitä yksin vedestä nostettua. Ketään muutakaan ei myöskään tullut valmiiksi mukaan. Sinä kun olet iso ja vahva, niin olisit luultavasti paras apu tälle reissulle?" Ferne yritti jatkaa vielä lempeästi ja ihailevasti, vaikka olikin jo melko ärsyyntynyt tuon mahtailijan touhuun. Ai että, millaisia otuksia tällekin pienelle saarelle mahtui... Kylässä ei ollut edes kovin montaa kymmentä lohikäärmettä, ihmisiä joitakin satoja, mutta luulisi nyt että lohikäärmeissä sentään ei olisi niin änkyröitä tapauksia... Mutta onpahan kuitenkin. Sille ei mitään voinut, eikä Fernen tarvinnut edes päivittäin kestää tuota Mr. Ian Woonia.
"No johan on kun ei koskaan osata pärjätä ilman minua... Aina vaan minut tarvitaan auttamaan, perhana kun ei kukaan muu osaa, pysty tai jaksa... Mörr... Aina vaan Mr. Ihan Woon, apua, apua, auttakaa nyt... Niin justiinsa... Laiskat perkeleet... Kaikki pitää aina tehdä itse..." Kiinasta asti Rampaalaan eksynyt lohikäärme Mr. Ian Woon mutisi kimeästi kiivetessään pois puusta. Tämä kismitti Ferneä oikein urakalla. Mr. Ian Woon oli todellisuudessa se, jota harvemmin näki yhteisissä töissä.
Vihdoin ja viimein Mr. Ian Woon kapusi puusta maan kamaralle, ja Ferne valmistutui lähtemään lentoon. Hän ei kuitenkaan viitsinyt ponkaista niin pikaisesti kuin tavallisesti, sillä siitäpä Mr. Ian Woon varmasti alkaisi taas nakkelemaan niskojaan. Kukaan muuhan ei ollut yhtä nopea kuin hän, ei toki. Hän oli nopein ja mahtavin, ketterin ja kaikista hienoin! Tähän leikkiin ei Ferne jaksaisi taas kerran lähteä, joten hän odotti aivan rauhassa sitä, että herra olisi valmis, ja antaisi tämän jopa nousta lentoon ennen häntä... Mutta hiukan täytyisi tuolle toopelle suuntaa näyttää. Mr. Ian Woon saattoi oikeastaan kadottaa jopa häntänsä - ei nyt ihan oikeasti, mutta jos hänen häntänsä ei olisi hänessä kiinni, niin se katoaisi kyllä alta aikayksikön. Mr. Ian Woon todella oli hyvä kadottamaan asioita, ja tämä luonnollisesti vaikutti myös hänen suuntavaistoonsa. Hän saattoikin vaihtaa majapaikkaansa vähän väliä, kun ei löydä edellisen yön koloa. Monet heikompiluonteiset ja kiltimmät lohikäärmeet olivat siis joutuneet vaihtelemaan kotipaikkojaan vähän väliä, mutta onneksi monilla oli sopimus siitä, missä voisi sen yhden yön viettää, jonkun toisen lohikäärmeen nurkissa, sillä tarvetta ei yleensä ollut enempään kuin juuri siihen yhteen yöhön. Mr. Ian Woon ei kuitenkaan löytäisi samaan paikkaan seuraavana yönä.
Ferne ja Mr. Ian Woon lähtivät liitämään meren ylle, kohti kalastuslaivoja. Jatkuvasti Ferne sai kuitenkin olla osoittamassa oikeaa suuntaa, vaikka hän oli jo alun alkaenkin osoittanut Mr. Ian Woonille oikean suunnan, jota tosiaan olisi tarvinnut lentää ihan vain suoraan. Mutta kuitenkin, otus harhautui jatkuvasti kaartamaan väärään suuntaan, milloin oikealle, milloin vasemmalle. Tuo olisi varmasti törmännyt jopa meren pohjaan ennen pitkää, jos ei sille olisi muistutettu, mikä olikaan se oikea suunta. Loppujen lopuksi kaksikko kuitenkin löysi perille, ja Ferne oli helpottunut siitä, ettei hänen ollut tarvinnut kuunnella edes koko matkaa Mr. Ian Woonin mahtailuja! Kyllä vain, ei edes koko matkaa - se varmaan oli jo ennätys. Toisinaan kun Mr. Ian Woonin turpa kävi taukoamatta, ja varsinkin pitemmillä matkoilla siihen saattoi ärsyyntyä hyvinkin nopeasti. Kuitenkin - molemmat laskeutuivat peräkanaa laivan kannelle, Mr. Ian Woon totta kai ensimmäisenä, lähes kaataen kumoon purjetta kannattelevan maston. Nämä laivat olivat kuitenkin sen verran hyvää tekoa, ettei yksi hintelä lohikäärme törmäilyillään niitä kaataisi, suurempi haaste kuitenkin oli laivan hyvä kestävyys myrskyn silmässä. Kai sitä oltiin sinne päin menossa, virheistähän aina oppi. Ferne huomasi monenkin ihmisen katselevan Mr. Ian Woonia kyräillen, kenties odottaen sitä, koska tuo vätys kävisi taas makaamaan laivan kannelle kaikkien tien tukkeeksi. Sitä tapahtui usein näillä reissuilla. Mutta kunhan tyyppi nyt auttaisi edes sen verran, että kalaverkot saisi nostettua, niin siinä olisi jo paljon saavutettu.
"No, oletko jo valmis, Mr. Ian Woon?" Ferne kysyi ja painotti vielä oikein kunnolla toisen nimeä.
"No heti, ainahan minä olen valmis, olen syntynyt valmiiksi, olenhan minä nyt sentään Mr. Ian Woon!" Mr. Ian Woon hehkutti oikein ylpeänä, eikä edes huomannut, kun Ferne jo lähti lentoon. Nopeastipa hän sitten pinkaisi Fernen perään, jotta voisi jollakin keinolla ehtiä ennen Ferneä poijuille, jotka osoittivat kalaverkkojen paikkaa. Ferne vilkaisi taakseen, kun kuuli Mr. Ian Woonin puuskuttavan takanaan, ja hidasti sitten juuri ennen verkkoja. Tuohan alkaisi kuitenkin kitisemään epäreilusta pelistä ja myöhäisestä lähdöstä, jos ei olisi kohteessa ennen Ferneä, naaraspuolista lohikäärmettä.
Kaksikko laskeutui liihottelemaan verkkojen päälle, ja Ferne päätti antaa ohjeita.
"Mennään molemmat eri päihin, ja irroitetaan painot pohjasta, ne lähtevät kyllä helposti, tiedäthän sinä sen kun olet niin fiksu. Ja sitten kääräistään koko verkko melkein kuin... No, kääritään, tai koitetaan saada se edes puoliksi, ja nostetaan se sitten tuonne laivaan, niin sen pitäisi onnistua, vaikka se onkin painava. Onko selvä, ymmärsithän nyt varmasti? Totta kai sinä ymmärsit, Mr. Ian Woon, olethan sinä nyt sentään niin fiksu, filmaattinen ja viekaskin vielä kaiken päälle, että saat tämän ihan helposti hoidettua? Ja saisit varmaan yksinkin, mutta no, minä nyt ajattelin auttaa tällä kertaa, ettei sinun tarvitsisi aivan liikaa rehkiä... Ettei tulisi vaan mitään lihaskramppeja tai mitään, eihän? Ethän sinä sitä halua, Mr. Ian Woon? Olethan niin järkevä aina muutenkin, ettet koskaan rasita itseäsi liikaa..." Todellisuudessa Ferne ajatteli kaiken tämän päässään, ja hän lausui ääneen vain neljä ensimmäistä lausetta. Kaiken muun hän mietti siis mielessään. Molemmat lohikäärmeet olivat jo sukeltaneet syvälle veteen ja ryhtyneet irrottamaan verkkoja meren pohjasta, ja Ferneltä se kävi kuin leikiten, olihan sen niin monesti tehnyt ennenkin. Mr. Ian Woonilla taas oli enemmän vaikeuksia, sillä hän näytti lähteneet säveltämään jotain omaa, jälleen kerran. Millään ei voinut uskoa Ferneä, ei kuunnella sitten ollenkaan. Niin kuin tällaiset tilanteet aina menivät - Mr. Ian Woonille annettiin ohjeita, eikä hän voinut sietää sitä, ettei hän tiennyt niitä jo valmiiksi, vaan joutui tehdä jotakin niin raskasta puuhaa kuin jopa kuuntelemaan naaraslohikäärmeen ohjeita... Eihän kukaan itseään kunnioittava maskuliininen ja testosteronia puhkuva lohikäärmeuros niin voisi millään tehdä, kuunnella naaraalta ohjeita? Ei sitten millään.
No, niinpä Ferne joutui lähtemään omalta paikaltaan irrotettuaan verkon pohjasta, jotta voisi pelastaa Mr. Ian Woonin hukkumiskuolemalta, tuo kun ei vaikuttanut olevan niitä kaikkein parhaita uimareita, varsinkaan hengityksen pidättämisen osalta. Mr. Ian Woon oli sotkeutunut verkon kulmaan jo pahasti, eikä Ferne nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin katkaista monet, aivan liian monet siimat, ja osa kaloista pääsi karkuun. Ensin Ferne pukkasi Mr. Ian Woonia pintaan, ja täytyipä hänen vielä lennättää tuo köntys laivalle, ettei jäisi veteen kärsimään, ei Ferne ollut oikein varma tuon siipienkään senhetkisestä tilasta. Ferne huomasi monien ihmisten laivalla pudistelevan päitään ja lyövän kämmentään otsaan - voi pahus, mitä tuo hölmöläinen on taas mennyt tekemään...! Tämän jälkeen Ferne lennähti takaisin verkon luo. Verkko oli jo lähtenyt hiukan leijailemaan paikaltaan, joten aivan heti ei Ferne sitä kiinni saanut. Lopulta hän sai napattua sen hampaisiinsa, ja veti sen ylös pintaan. Yksin Ferne ei sitä saanut oikein nostettua, joten hän lähti uimaan kohti laivaa, vetäen verkkoa perässään. Lopulta laivan vieressä hän hypähti siipiään vipattaen laivan kyytiin, ja veti verkkoa perässään laivaan. Ferne peruutti laivan toiselle laidalle nopeasti, ettei suuri paino sillä laidalla, jolla verkot olivat, kaataisi laivaa kumoon. Onneksi Ferne oli nopea, eikä laiva keikahtanut kuin hiukan. Monet huokailivat, kun huomasivat verkossa olevan ammottavia aukkoja, ja osa verkosta puuttuikin. Se nimittäin oli Mr Ian Wooniin takertuneena, ja ihmiset vain jatkoivat huokailujaan. Ei, ei näin, tuota kömpelöä otusta ei kyllä tarvitsisi tuoda enää toiste näihin puuhiin, parempi kolme, tai vaikkapa neljä lohikäärmettä avustamassa, kuin kaksi, joista toinen ei saanut aikaiseksi muuta kuin tuhoa.
Ferne vilkaisi Mr. Ian Woonia sivusilmällään - tämä vaikersi selällään ja voivotteli, kuinka rankka reissu oli ollut, miten hän oli joutunut pulaan Fernen takia, naisista kun ei koskaan ollut mitään apua. Ferne pudisteli päätään. Onneksi nämä ihmiset eivät ymmärtäneet Mr. Ian Woonin puhetta, vaikka tuskinpa Ferne itse joutuisi mitään selittelemään heille. Kylässä kun oli totuttu siihen, että Mr. Ian Woon vaikutti ensin mahtailujensa ansiosta siltä, että olisi oikein reipas ja voimakas, mutta loppujen lopuksi tuota leuhkaa suomukasta jouduttiin pelastamaan pulasta useammin, kuin koko kylässä oltiin jouduttu pelastuspuuhiin muiden lohikäärmeiden kohdalla yhteensä.
Ihmiset alkoivat irrotella kaloja verkosta, ja heitellä niitä kannen alle suureen vatiin. Kaikki joutuivat jatkuvasti varomaan kun Mr. Ian Woon kieriskeli, vaikersi ja oikoi jäseniään, levitteli siipiään ja kieri välillä kyljeltä toiselle. Voi Mr. Ian Woon, mikset voi vain väistyä, ja käyttäytyä omien taitojesi mukaisesti? Ferne katseli hetken aikaa ihmisten puuhastelua, mutta kun tila alkoi käydä ahtaaksi toisen lohikäärmeen venytellessä keskellä kantta, huitaisi eräs kalastajista kädellään Fernelle sen suuntaisesti, että neito olisi kyllä tältä erää valmis lähtemään, ei hän kuitenkaan tässä enää mitään tekisi. Eikä hänelle tällä kertaa heiteltäisi mitään kalojakaan palkkioksi, sillä kalaa oli mennyt hukkaan verkkojen rikkouduttua. Ferne painoi päänsä ja ymmärsi kyllä tämän kaiken, vaikka kylläpähän häntä nyt harmitti. Hän ei ollut varma, tiesivätkö kyläläiset miten asiat olivat tarkalleen menneet - tuskimpa. Eivät he varmasti Ferneä syyttäneet tästä kadosta, mutta toisaalta, olisipahan senkin tilanteen jonkun mielestä varmaankin voinut hoitaa paremmin... Varovaisemmassa toiminnassa taas kun Fernen mielestä olisi ollut vaarana se, että Mr. Ian Woon olisi voinut hukkua, eikä Ferne sentään mitään tällaista toivonut toiselle, vaikka kyseessä nyt olikin sellainen lohikäärme, josta hän ei nyt henkilökohtaisesti oikein pitänyt.
Ferne lähti varovasti laivan kannelta lentoon - hän ei halunnut laivan keikkuvan enää yhtään hänen takiaan, joku saattaisi vaikka liukastua ja katkaista jalkansa. Sitä ei Ferne toivonut, ei missään nimessä. Mr. Ian Woonin kestämisessä oli jo tarpeeksi kalastajille. Toivottavasti eivät joutuisi kantamaan tuota vielä maalle, toivottavasti ihmiset osaisivat patistaa häntä poistumaan laivan kannelta - se olisi kuitenkin tarpeen putsata kalastusreissun jäljiltä, muutenhan laiva saattaisi alkaa haista hiukan turhankin paljon. Jo kalojen suomut toivat limaisuutta laivan kanteen, mutta myös Mr. Ian Woon toi oman, ikävän ominaistuoksunsa laivan pintaan. Se olisi hyvä kuurata pois, kunhan kalat saataisiin siirrettyä kylään ja perattavaksi, jotta ne saataisiin sitten myytäväksi tai valmiiksi ruuan tekoa varten.
Ferne liiteli hitaasti kohti Rampaalaa, ja nousi lopulta melko korkealle, pilvien tasolle. Siellä hän alkoi rentoutua tämän päivän koettelemuksista, niissä pilvenhattaroissa tuntui joskus olevan jotain maagista. Noin korkealla kyllä pystyi rentoutumaan, varsinkin jos siellä sai liidellä aivan yksin ja rauhassa. Ferne olikin melko ajatuksissaan, kun hän yhtäkkiä näki jonkin suuren ja tumman lehahtavan joidenkin kilometrien päässä - hän näki myös jonkin etäisesti räjähdystä tai suurta tulen purkausta muistuttavan ilmiön sen suuren ja tumman yhteydessä. Mitähän täällä nyt tapahtui?
Ferne laskeutui pilvistä hiukan alaspäin, ja huomasi olevansa aivan pian Rampaalassa. Hän kuitenkin näki tuon suuren ja tumman lähestyvän kylää paljon nopeammin, kuin Ferne lähestyi kylää itse. Punakeltaisia purkauksia, räjähdyksiä, näkyi myös silloin tällöin, jatkuvasti aina vain enemmän. Ferne ei tiennyt, mistä oli kyse. Oliko se... lohikäärme? Kukaan Rampaalan lohikäärmeistä se ei ollut, sillä kukaan ei ollut noin kookas, eikä kukaan ainakaan normaalisti pystynyt noin suuriin tulensyöksemisiin. Nyt oli pidettävä kiirettä, ja Ferne pinkaisi suureen vauhtiin.
// Vieläkö joku jaksaa tätä lukea, vai ihan turhaanko julkaisen näitä lukuja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti