Sivut

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Lusmuiluttaa

Saanko hetken lusmuilla, laiskotella, ihan rauhassa? Eihän tartte tehä mitään (paitsi ehkä käydä myöhemmin kaupassa ja tehdä ruokaa, tiskikoneenkin voisin kohta tyhjentää)?

Tämä kolmivuorotyöläinen oli ensimmäistä kertaa töissä koko juhannuksen. Ei siinä, ei ole tainnut olla koskaan mitään vuosia ja taas vuosia kestäneitä juhannusperinteitä, jotka olisi aikuisiälle jatkuneet. Olin töissä torstaista maanantaihin, ihan hyvät lisäthän tuosta varmaan tulee. Viiden päivän työputki, eikö niin että nyt saan viettää oman viikonloppuni? Tosin huomenna taas iltavuoroon...

Tällaisina juhlapyhinä olisi kuitenkin kiva, että olisi auto käytettävissä. Perjantaina, juhannusaattona menin iltavuoroon bussilla. Työt loppuivat klo 21, ja katsoin reittioppaasta, että klo 21:42 menisi reilun kolmen kilometrin päästä yksi bussi, ei muita... No, ehdinpähän helposti kävellä tuonne, ja olin perillä 21:36. Odottelin siinä sitä bussia sitten 25 minuuttia, ja kävelin lopulta loput 7,5 kilometriä kotiin. Joku 11 kilometriä kotimatkaa, ja kotiinhan pääsin noin 23:20. Olisihan tuon juhannusaattoillan voinut käyttää muutenkin, kuin kävellen. Keskustassa alkoi jalkoihinkin sattua, pitkän päivän päätteeksi. Töissä kuitenkin tulee seisoskeltua ja käveltyä aika paljon. Voin sanoa kyllä että vitutti. Muru kyllä tarjoutui maksamaan taksinkin, mutta ei, nyt minä reipastun ja kävelen kotiin... Mutta jos kotimatkaan töistä menee melkein 2,5 tuntia, niin eihän se kellekään kivaa ole, kulki sitten millä välineellä tahansa.

Jooh, olisin jo perjantaina polkenut töihin pyörällä, jos olisin tiennyt ettei tuo bussi ilmaannu paikalle. Lauantainahan oli sitten herättävä hieman ennen kuutta, jotta pääsisin polkemaan romuhkolla pyörälläni viileässä ilmassa. Pipo päähän ja menoks.

Mutta tosiaan. Ei vaan jaksa nyt juuri tehdä mitään. Saanko olla tekemättä mitään? Jos täällä olisi jotain kavereita, niin voisi jaksaa nähdä niitä, mutta ei ole. Lusmuan siis sisällä, koska keli on mitä on. Meinasin tosin hyökätä ystävieni Serahin ja Noelin kanssa yhden monsterin kimppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti