Supersöpöt sukanjärsijät

Ajoimme varovasti pitkin kapeaa metsätietä. Tie oli kuoppainen, ja kostea lumi teki ajamisesta hankalaa. Etenimme hitaasti, kunnes tuli aika kääntyä vasemmalle. Automme pysähtyi pienen sinisen talon eteen. Sydän hakkasi, huulet kuivuivat. Nousimme autosta ja lähdimme kohti porttia. Portista sisään, ja talon laitaa pitkin ovelle. Katselin ympärilleni jännittyneenä.

Pääsimme sisään eteiseen, ja aloin kuulla kummallisia ääniä. Vielä yksi ovi, ja sitten selviäisi, mikä siellä odotti. Avasin oven varovasti, ja ennen kuin ehdimme astua sisään, suustani pääsi kiljaisu -  kuin hidastetussa kuvassa yhdeksän pörröistä monsteria juoksi meitä kohti! Tiesin, että ainoa selviytymiskeino oli polvistua lattialle, ja niin tein. Ja sydämeni vietiin.