Yövuoron ajatuksia

Toista kertaa teen nyt yövuoroja, ihan hyvin täällä mennyt. Ensimmäinen yö tuntuu sujuvan väsymättä, vaikka molemmilla kerroilla on tullut nukuttua melko vähän päikkäreitä. Viime yönä otin aamuneljältä vähän turhan mukavan asennon sohvalla ja pilkkiminen alkoi... Siinä vaiheessa oli kuitenkin enää vähän vuoroa jäljellä, niin kyllä jaksoi tsempata. Kyllä tuota kelloa tulee vahdattua moneen otteeseen, laskettua, montako tuntia mennyt ja montako jäljellä. Tätä kirjoittaessa jäljellä seitsemän tuntia. Ei tunnu paljolta, kun ottaa huomioon että työvuoro alkoi neljä tuntia sitten.

Yövuoroviikoilla (no kolme yötä peräkkäin on siis, mutta kuitenkin) tulee ikävän vähän saatua läheisyyttä, nyyh...  Ei saa nukkua öitä rakkaan vieressä, ja itse yleensä herään unilta kun toinen tulee töistä. Tai saattaa olla että olen herännyt aiemmin, ja siinä neljän paikkeilla jatketaan unia. Ei tietenkään voi olettaa että toinen tulisi ottamaan lepiä juuri silloin kun itse sängyssä makoilee. Ja sitten täytyy jo valmistautua töihin lähtöön, ei siinä sitten hirveästi ehdi halimaan...

Nyt on erityisen kova halipula, nyyh. Meni aikataulut sen verran ristiin että ei juuri ehtinyt sosialisoida. Ja huomenna aamusta olisi sitten lähtö Ouluun yksille synttäreille... Maanantaina sitten takaisin kotia. Viisi yötä siis ilman toisen lämpöä ja haleja. Nyyh. ;(  Johan olen nyt ankea valittaja, mutta kyllä se läheisyys vaan merkitsee minulle paljon.

Ääääääääääääää. :(

Niin ja tosiaan, joskus iskee vaan ihan puhdas vitutus. Niin kuin nyt. Seitsemän tuntiaaaaahhhh....

Edit. Nyt takana kuusi tuntia ja edessä viisi. Voiton puolella ollaan, eikä enää ahdista tai vituta niin paljon. Jee.