Huomenna: FIN - RUS.

No nyt on jännää. Alkulohkot Leijonat pelasi räpeltäen läpi ja pääsi onnen kaupalla välieriin. Tappiio Latviaa vastaan, joka taas auttoi Suomen välieriin sillä, että yksi selvä maali hylättiin viimeisessä pelissä. Sveitsiä, Kazakstania ja Valko-Venäjää vastaan pelattiin raskaasti ja liikaa sähläten: liikaa jäähyjä, kiekonmenetyksiä pahoissa paikoissa, syötöt eivät menneet perille eikä maalia kohti lauottu tarpeeksi.

Puolivälierässä Kanadaa vastaan Leijona nousi, eikä luovuttanut. Alku oli hankalaa, mutta sieltä sitä vaan noustiin ja mentiin välieriin, jossa kohdattiin Tsekki. Heti alussa näytti siltä, että tämä voitetaan. Leijonalla oli taistelutahtoa ja uutta uskoa itseensä.

Ja nyt sitä ollaan finaalipelissä. Huomenna kohdataan Venäjä, joka ei ole hävinnyt vielä yhtään ottelua. Mahdoton tehtävä?

Ei ole.

Muistatteko, miten alkulohkossa kävi? Venäjä voitti 4-2. 2-1, 2-1, 0-0. Toisen erän alussa Pekka Jormakka jyrättiin pahasti, Venäjälle ei rangaistusta, ja Suomen peli meni meni pahasti sekaisin. Ja kohta Venäjä teki alivoimalla maalin. Eikä Leijonalla ollut voimia nousta sieltä. Kovin suurin luvuin Venäjä ei kuitenkaan voittanut.

Nyt ollaan kehitytty, mukana on Jormakka, mukaan tullut myös Haula, ja monen muunkin peli on parantunut huomattavasti. Jori Lehterällekin on tullut varmuutta otteisiin.

Venäjältä kuitenkin heikkoa kohtaa saa etsimällä etsiä. Nyt on kuitenkin mahdollisuus, että päävalmentaja on sivussa finaalissa välierässä esitettyjen rumien eleiden vuoksi. Kaaos?
Tässäkö Suomen mahdollisuus?