Sivut

perjantai 22. marraskuuta 2013

400: Täsä mää ny ole! aka Mari Turkkuses

Jouduin maanantaina Turkuun! Tietääkseni ja ainakin oman muistin mukaan ensimmäinen kerta kun olen siellä ollut muuten kuin ohikulkumatkalla. Mutta eipä ollut valittamista. Jouduin sieltä eilen pois. :(

Kuvia.

Tämmönen oli heti vastassa. :)






Mitemmää tänne joutusin?



Hyvää chili sin carnea nomnomnom...

Tälläkin kuvalla piti olla joku pointti...

Hahih. Joo. Ostettiin kertakäyttökamera, mut toi teksti.

Mitä tässä tapahtuu? Eksyttiin bussilla jonnekin Vaalaan.


Paistinlasta.


Kestoripset sul on päässäs.


Mee si väärtepäi!




Tää on kuulemma se joulurauhanjulistusmesta!


Kirjakahvilassa käytiin.



Vanha kirjasto. Kai se se oli?




Terkkuja Sara Cupcakez :D

Bambu sushiiii namnamnam. Toinen söi ekaa kertaa sushia, hän tykkäs!

Tortilloinom

Toiset syö siististi, toiset ei.

"My nipples are exploding with delight!"




Nakkikattila.

My feelings!


Semmoi härkätähtikuvio.

Lentävä lahjapaketti, joka hämmensi minua heti alusta asti.

Mitä nää on...

Tollai söpö ^^ Ja Panda sen olalla.

Niillä on kasvot!

Pikkuinen Venla-neiti tuli moikkaamaan Skanssiin, ja oli sitä mieltä et mennään Raxiin!

Mut sai se si pillimehun. "Pilli! Pilli!"

Näitä tuli vastaan kaikkialla... Pelottavaa...

Omnomnom :)

Kih.

Toinen veti miehekkäästi pillimehua...

Ja toinen karkkia. Siis oikeesti, mulle kerrottiin sen irttarikaupan olemassaolosta vasta keskiviikkoiltana!!


Ole hyvä. Ja kiltti.


Toijalassa oli lunta.

Nämä tuli mukaan Sammakosta.



Semmoista.

Päätin myös tämän inspiroimana jakaa pätkän tästä nanosta, tuli kirjoitettua eilen illalla junassa.


Rakkaus on upea asia. Ne hetket, kun toisen sylissä voisi itkeä ihan silkasta onnellisuudesta. Miten onkin voinut käydä näin hyvä tuuri? Miten onkin etsinyt juuri tätä ihmistä vierelleen jo vuosia, koko elämänsä? Ja nyt kun hän on viimein siinä… Ei voisi olla onnellisempaa tunnetta. Sillä hetkellä voi vain miettiä koko elämän ihmeellisyyttä… Kaikki tuntuu olevan kovin sattuman varassa. En olisi törmännyt tähän ihmiseen, jos sillä hetkellä olisinkin ollut jossain muualla, syömässä, vessassa, tai vain katsonut toiseen suuntaan. Ehkä ihmiselle saattaa ollakin maailmassa ainakin pari ”oikeaa”, ja riippuu täysin sattumasta, kenet niistä tapaa ensimmäisenä. Muilla ei sitten olekaan väliä sen jälkeen, kun se rakkaus syttyy ja palaa sydämessä niin voimakkaana heti ensi hetkistä lähtien, jo muutaman päivän jälkeen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti